Rosalinan näkökulma:
Tuijotin puhelintani odottaen soittoa, mutta sitä ei tullut. Seuraavaksi äitini astui huoneeseeni itkien, kertoen että hän oli poissa.
Sama tunne valtasi kehoni kun katselin puhelintani. Sama tunne jonka tunsin kun isoäitini kuoli. Nyt odotin että puhelimeni soisi, mutta se ei ole soinut muutamaan päivään. Odotin että Louis olisi soittanut, muttei hän ole. Tiedän että oli kamalaa jättää hänet sinne rannalle, tiesin että hän olisi paniikissa, mutten voinut paljastaa salaisuuttani, en nyt. Minun oli pakko häipyä. Olisin itse soittanut hänelle, mutten tiedä olisinko valmis tekemään sitä. Tiedän ettei hän tehnyt sitä tahallaan, tiesin että hän tekisi jotain tuollaista, se olisi vain ajan kysymys, joten en ole vihainen, voin vain olla kiitollinen ettei paikalla ollut muita. Päätin lähteä kävelemään, jos vaikka mieleni parantuisi. Kävelin rannalle ja istahdin hiekalle, päässäni pyörivät ne hetket jotka olen viettänyt poikien kanssa.
Äitini kertoi että veljeni olisi palaamassa New Yorkista kotiin. Veljeni muuttis sinne muutama vuosi sitten. En ole ollut hänen kanssaan missään väleissä.
Louisin näkökulma: En ole nukkunut yöllä yhtään, en pysty nukkumaan. En tiennyt mitä pitäisi tehdä. Syyllisyys painoi harteita, en jaksanut hymyillä. Saatoin menettää elämäni rakkauden, kokonaan, loppu iäksi. Otin ruokaa mukaani ja laahustin omaan huoneeseeni. Laitoin ruuat pöydälleni ja lösähdin sängylleni. Katsoin valkoista kattoa, siinä ei ollut mitään. Se oli vain valkoinen. Tuijotin sitä tunti kausia, katsoin välillä kelloakin. En halua poistua täältä, minulla ei ole syytä elää.. Kuulin koputusta ovelta, se vain jatkui ja se alkoi ärsyttämään. Koputusta vain jatkui, joten nousin ylös ja menin alas. Avasin oven, enkä meinanut uskoa silmiäni.
minä: Rosalina?!
Rosalina: Louuis!
minä: m.. luulin et oot Austraaliassa
Rosalina: m-mä olinki, mut m-mä
minä: tulit jättämään mut, okei heihei!!
Rosalina: Louis! Kuuntele!
minä: mitä?! pitääks tehä täst tuskasta?! hei hei!!
Rosalinan näkökulma: Koputin oveen, tiesin että Louis oli hereillä koska hänen huoneessaan oli valo. Hän tuli vihdoin avaamaan. Hän katsoi niin yllättyneenä. Miksi hän luuli että jättäisin hänet. Huomasin että pojat tulivat yläkerrasta, mutta Louis paiskasi oven kiinni. En pystynyt hillitsemään itseäni ja aloin vain itkemään ja juoksin pois. Juoksin sinne laiturille missä kaikki alkoi.. Istahdin siihen ja katsoin pimeää ja tyyntä merta. Pian joku koski olkapäähäni. Hätkähdin, mutta katsoin taakseni. Liam, Niall, Zayn ja Harry seisoivat laiturin päässä.
Hetken keskusteltuamme pojat auttoivat minut ylös vedestä ja kuivasin itseni jolloin minulle tuli jalat takaisin. Istuimme toven laiturilla ja juttelimme kunnes pojat pyysivät minut heidän luoksee, he olivat varmoja että minä ja Louis saisimme asiamme sovittua. Pojat menivät yläkertaan ja minä istahdin sohvalle miettien mitä sanoisin Louisille.
Istuin sohvalle katsoen vanhempiani, heistä näki että jokin oli vinossa. Isoveljeni Matthew oli muuttanut pois, pois kaupungista, pois maasta. Emme ikinä tulleet toimeen riitelimme vain.
Havahduin takaisin maanpinnalle. En voi kuvitellakkaan miten Louis reagoisi kun nyt näkisi minut. Kävelin Louisin huoneen oven taakse. Kuulin kun hän puhui jollekkin. Eleanor?! Kyyneleet alkoivat tehdä tulIoaan ja lähdin juoksemaan pois. Sen jälkeen kuulin vain kun nimeäni huudettiin, mutten pysähtynyt, juoksin vain pois. Avasin asuntoni oven ja laitoin sen kiinni. Nojasin ovea vasten ja liu'uin sitä vasten lattialle. Itkin, en voinut muutakaan.
Juuri kun olin kuullut, että mummuni oli kuollut. Juoksin huoneeseeni sulkien oven ja nojaten sitä vasten menin lattialle ja itkin. En tullut huoneestani pois. Välillä karkasin uimaan. Menin sinne kuutamoaltaalle.
Kävelin huoneeseeni ja menin makaamaan sängylle peiton alle ja miltein jopa nukahdin. Me olimme ohi. Meitä, minua ja Louisia ei enään ollut. Haluan pois. En voi olla täällä enään. Heräsin aamulla ja aloin pakkaamaan tavaroita ja varasin lipun takaisin Austraaliaan. Söin aamupalaa.
Louisin näkökulma: Söin aamupalaa pöydän ääressä, pojat tulivat siihen myös.
Harry: No missäs Rosa on?
minä: täh?
Liam: hän tuli meidän kanssamme tänne illalla, kai te puhuitte?
minä: e-ei?!
Ei kai hän ole kuullut puheluani Eleanorin kanssa, koska se ei ollut sitä miltä se kuulosti.
Zayn: Louiis??
minä: e-e.. en tiedä..
Ovikello soi ja Niall meni avaamaan. Itse menin ylös, en halunnut nähdä ketään juuri nyt.
Liamin näkökulma: Niall meni avaamaan ja Louis katosi. Meni ilmeisesti yläkertaan, pian Niall käveli takaisin ja Rosalina hänen perässään varovasti. Hän näytti siltä kuin olisi itkenyt ja paljon..
minä: hei, mitäs sä?
Zayn: Vas happenin'
Rosalina: Hei, ööm.. Tulin vain jättämään hyvästit
Harry: mitä miksi?!
Rosalina: E-en pysty olemaan täällä tällä hetkellä, muutan joksikin aikaa takaisin kotiin, ehkä muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi.
minä: mitä? mitä tapahtui?!
Rosalina: m-minua vain ahdistaa, kaikki tapahtuu niin äkkiä.. mutta mun on nyt mentävä mun lento lähtee pian, joten kiitos ja hyvästi!
Harry: heihei! Nähdään!!
Niall: tulee ikävä!
Zayn: soitellaan! saat antaa hiusvinkkejä skypen kautta!
minä: Tulit meille tosi tärkeäksi, nähdään pian! Haenko Louisin?
Rosalina: e-ei tarvitse
Rosalinan näkökulma: Lähdin poikien luota. En halunnut sanoa Louisille mitään, en olisi pystynyt. Taksi ajoi lentokentälle, maksoin sen ja otin laukkuni ja lähdin sisälle terminaaliin. Menin matkaselvitykseen ja istuin penkille odottamaan että kone tulisi. Joku alkoi huutamaan nimeäni. Se ääni tuli lähemmäs. Käännyin ympäri.
minä: Louis?!
Louis: Rosalina, ole kiltti ja jää tänne, en halua että tämä loppuu!
minä: Louis, e-en voi, en pysty
Louis: mikset, pyydän anteeksi että tönäisin sinut sinne veteen, en tiedä mikä minuun meni!
minä: Louis, ei se mitään, kaikki hyvin, tässä nyt vain tapahtui jotain muuta..
Louis: kuulit eilen kun puhuin Eleanorin kanssa..
minä: mm..
Louis: se ei ollut sitä mitä ajattelet!
minä: mitä se sitten oli?!
Louis: El soitti minulle ja pyysi minulta neuvoa, joten neuvoin häntä, ei sen muuta, Rosalina minä rakastan sinua enkä halua että lähdet pois!
minä: m-m-mun pitää mennä..
Juoksin pois, silmäni kostuivat taas, vilkaisin taakseni ja huomasin Louisin jääneen seisomaan jähmettyneenä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tälläinen osa tälläkertaa, yritän kirjotella pia uudelleen :)
