Love, hope, destiny - 1

Istuin tai oikeastaan makasin sohvalla halaillen poikaystävääni Harrya samalla kun katsoimme leffaa.. Niin mun nimi on Tanja ja mä asun Lontoossa mun poikaystävän Harry Stylesin kanssa.. Kyllä juuri sen Stylesin joka on One Directionissa. Ja kyllä olen tavannut muut pojat..  Me ollaan seurusteltu vasta muutama kuukaus, ja ei me emme asu siis yhdessä! mutta Harry viettää aika paljon aikaa täällä minun luonani joten voisin sanoa että hän asuu täällä...

Harry: mitäs mietit?
minä: Sitä kun me tavattiin..
Harry: se oli kyllä hauska ilta..
minä: tosiaan, ainakin sinun kannaltasi..
Harry: Emmä nyt tahalteen heittäny sitä kaakaota sun päälles ja sit pyytäny numeroo..
minä: tosissas teit sen tahallas?
Harry: en... hän virnisti ja tuli lähemmäs... annoin pikaisen pusun hänelle. Jatkoimme halailua. Harryn puhelin soi ja hän nousi seisomaan ja meni toiseen huoneeseen puhumaan sen..  En ollut ylpeä mutta menin oven taakse kuuntelemaan puhelua..
Harry: ei mulla mitään nyt oo, totta kai mä tuun.. mäki rakastan sua, puspus, nähdään pian..

Juoksin takaisin sohvalle, niinkuin olisin siinä kokoajan ollut, yritin pidätellä kyyneliäni.. Pettääkö hän minua? eiköhän rakastakkaan minua..
Harry: mun pitää mennä mutta nähdään..  Hän avasi ulkooven pistettyään kengät ja lähti.. Hän ei sanonut että rakastaa minua, eikä antanut pusua.. Hän pettää minua.. Aloin itkeä en tehnyt mitään muuta kuin itkin.. Puhelimeni soi monta kertaa, en vastannut, en avannut kenellekkään ovea.. minä vain itkin.. Kun ryhtistäydyin, päätin lähteä kävelemään. Kävelin sinne puistoon missä tapasimme Harryn kanssa kun törmäsimme ja hän läikytti kahvinsa päälleni.. Heräsin muistelmista ja näin kun Harry piti jotain tyttöä kädestä.. Lähdin juoksemaan kotiin, ennen kuin he näkivät minut.. Itkin, itkin niin paljon kun pystyin.. Kuulin kuinka joku laittoi avaimen lukkoon ja avasi oven.. Juoksin makuhuoneeseen ja laitoin oven kiinni, istahdin ovea vasten..

Louis: Tanjaa!! mä tiedän että oot siellä..
Niall: tule ulos, miks et ole vastannut puhelimeen?
Louis: c'mon, mikä nyt on?
minä: ihanko ette tietäis?
Niall: mitä on tapahtunut?
Louis: itkeksää?
minä: en.. ja aloin itkemään uudelleeen.. en kestä tätä.. tämä on kamala tunne.. Puhelimeni alkoi soimaaan ja kaivoin sen taskustani.. se tuli suomesta, äidiltäni. Nousin maasta ja menin sängylleni istumaan.. Vastasin ja hän kertoi että isäni oli kuollut auto-onnettomuudessa.. Aloin vielä enemmän itkemään ja paiskasin puhelimenkin seinääpäin, pian tunsin kuinka Niall ja Louis työnsivät oven auki.. Ja he juoksivat halaamaan minua.. itkin, itkin.. näitä kyyneleitä riitti..