Deep secret ~ 1

hihii, nyt alkaa tää pitkä tarina taas, ja ajattelin et teen semsen fantasy ficin nyt tai ei se tavallaan mut tavallaan.. Mut toivottavasti tykkäätte ja lukekaa vanhojaki ficcei jos ette oo jo lukenu niitä ja palautetta saa antaa, hyvät kommentit ne piristää kummasti päivää:) ja huono palaute ni siit sit voi kehittää :)  Tää alku on aika samanlaine ku H2O:ssa jos ootte kattonu mutta tarina silti erilainen tai ainakin pyrin tekemään siitä erilaisen :)


Kävelin kalliota pitkin, ja hyppäsin vuoren sisään. Se oli tulivuori, tyhjä sellainen.. Siellä oli sellainen vesiallas, kävin täällä joskus aikoinaan isoäitini kanssa, hän aina kielsi tulemasta yksin, ja kertoi ettei täydenkuun aikaan saisi koskea veteen. Emmekä koskaan käyneetkään siellä silloin. Nyt kuitenkin oli täysikuu ja halusin tietää miksi se oli niin kieletty. Joku on aina vetänyt minua täällä puoleen.. Istahdin yhdelle kivelle ja odotin että kuu nousisi taivaalle. Hetki meni mutta vesi alkoi kuplimaan. Ihmettelin sitä ja kävelin altaan reunalle, kosketin vettä, lopulta hyppäsin sinne.. Kuu meni piiloon ja nousin altaasta, lähdin kotiin, koska vanhempani odottivat jo varmaan minua takaisin.

Muistelin sitä hetkeä, jolloin viimeisen kerran näin sen paikan. Vanhempani lähettivät minut pois. He lähettivät minut Lontooseen pitääkseen minut pois sieltä paikasta. He luulivat että se paikka oli syy miksi isoäitini kuoli. Muttei se voinut olla.. Kuitenkin Olen asunut täällä jo muutaman kuukauden, en oikein osaa kulkea vieläkään täällä. Katsoin kännykästäni karttaa, joten en nähnyt  eteeni.. Yhtäkkiä pyllähdin maahan. Nousin ylös ja huomasin pojan joka katsoi minua.

poika: Anteeksi, en huomannut sinua
minä: ei se mitään, en mäkään oikeastaan katsonut eteeni..
poika: mä oon Harry
minä: hei, Rosalina, mut kaikki kutsuu Rosaksi tai Roseksi
Harry: kaunis nimi..
minä: kiitos, mut sulla tais olla kiire jonnekkin joten..
Harry: ei mulla, tai no olin menossa tapaamaan mun kavereita, tuu ihmeessä mukaan jos sulla ei oo mitään?
minä: emmä tiiä, ku ei me tunnetta tai mitään
Harry: mut mä tarjoon kahvit sulle, ni tulisit nyt
minä: en kai mä voi kieltäytyäkkään.
Harry: hyvä!!

Lähdimme kävelemään kohti kahvilaa, starbucksia. Harry oli ihan söpön näköinen, muttei oikein minun makuani. Hän selvästi halusi esitellä minut kavereilleen, en tiä miksi. Kävelin hänen perässään sisälle, hän käveli pöydän luokse jossa oli 4 poikaa. Kävelin ujosti hänen viereensä, kaikkien muiden katseet kääntyivät minuun paitsi yhden. Hänellä oli ruskeat hiukset..  Hän oli ihan hiljaa.

Harry: Rosalina, tässä on pojat eli, Liam,Zayn, Niall ja Louis. Pojat tässä on Rosalina, tapasin hänet juuri tuolla kadulla, tai no törmäsin häneen ja nyt tarjoan hänelle kahvin.
Liam: hauska tutustua, istu toki alas..
minä: kiitos kuin myös..
Niall: no Rosalina, mistä olet kotoisin?
minä: saa sano Rosaksi tai Roseksikin, mutta olen Austraaliasta
Zayn: wow, oot aikaa kaukaa..
minä: no ei se niin kaukana ole..

Juttelimme hetken, tämä Louis ei puhunut mitään, ei edes katsonut päin.. Mikä hänellä oli. Harry toi kahvini. Yritin välillä vilkuilla Louisia, hän vain jotenkin, hän näytti mielenkiintoiselta, en tiedä miksi, mutta jotenkin hän vain veti minua puoleensa.

Louisin näkökulma: Harry tuli jonkun muun kanssa pöytäämme, en viitsinyt edes katsoa. Minua ei kiinnostanut. Mutta kun kuulin sen äänen, se kuulosti niin suloiselta. Halusin katsoa millainen hän oli. Rosalina, ihana nimi. Mutta en uskalla, Eleanor voisi suuttua jos edes vilkaisen. Hän vain on.... ei enään minun.. erosimme puoli vuotta sitten. En vain pääse yli hänestä. Päätin nostaa pääni ylös ja katsoa miltä tämä Rosalina näyttää..  Kun näin ne ruskeat silmät, ja ne punaruskeat hiukset, kuinka ne laskeutuivat nätisti hänen olalleen. Ne olivat tosi pitkät. Wow. Hän oli todella nätti, ei vaan kaunis.

Rosalinan näkökulma: Huomasin että Louis nosti päänsä ylös. ´Vilkaisin häntä, hänen siniset silmänsä loistivat, ne olivat ihanat. Hän oli todella komean näköinen, erittäin söpö.. Yhtäkkiä tunsin vettä sylissäni. Paniikki. Nousin pöydästä, pahoittelin ja juoksin vessaan. Ehdin lukita oven juuri ja juuri.

Niall: Rose, oletko kunnossa?
Damn he seurasivat, mitä sanon..
minä: Olen!
Louis: olen tosi pahoillani
minä: Säästä se.. olen kunnossa..

Hän teki sen tahallaan, ei ensiksi edes katsonut päinkään. Vedin paperirullasta paljon paperia ja aloin kuivaamaa jalkojani. Pian ne olivat kuivat ja pystyin kävelemään. Niin siis kun kosken vettä minulle tulee pyrstö.. poistuin vessasta. Pojat olivat lähteneet. Mutta pöydässä oli lappu jossa Louis pahoitteli sitä että kaatoi vesilasinsa päälleni ja siinä oli heidän numeronsakkin. Otin lapun ja lähdin kävelemään kotiin.

Hiusten väri (punaruskeet) 

Päähenkilö eli Rosalie ;)

ja alussa kuvaama kuutamo allas   ps. älkää välittäkö tost merenneidost tuolla xD