infoo

Heippa, joo tästä on aikaa ku oon viimeks tälle blogille ficciä kirjottanu.. Ja jotenkaa toi where do broken hearts go jää oikeesti kesken koska mulla ei oo fiilistä jatkaa sitä varsinkaan kun se on zayn ficci, en haluu muuttaa sitä mitenkää. En poista sitä, mut en jatka. Vaan alotan tänne kokonaan uuden ficcin :D jonka toivottavasti jaksan viedä loppuun asti! Kiitos kaikille ketkä on lukenu tätä ja yritän kirjottaa jotain upeeta :D

Where do broken hearts go? ~ 3

Lucyn näkökulma:

Vaihdoin yöpaidan päälle ja pesin hampaat. Harjasin hiukset vielä kerran ja laitoin ne kiinni. Menin petiin peiton alla ja otin puhelimeni. Ei viestiä Zayniltä, hän yleensä joka päivä viestittää minulle juuri ennen kuin menen nukkumaan kertoen miten hänelle menee. Nyt, nyt ei mitään, ehkä juorut ovatkin totta. Ehkä hän löysi jonkun muun, jonkun paremman kuin minä.  En tiedä kuvittelenko vaan, ei Zayn tekisi minulle ikinä niin.. vai tekisikö? Mietin monta kertaa mitä laittaisi hänelle, pitäisikö minun vain jättää hänet vai pitäisikö odottaa, että hän laittaa minulle jotain?

Zaynin näkökulma:

Istuin bussin sohvalla, kello on 10 ja olemme matkalla seuraavaan paikkaan. Muut nukkuvat vielä, ainakin luulen niin. Mietin vain Lucya, en ole vieläkään laittanut hänelle viestiä. En vain tiedä mitä sanoisin, hän on varmasti nähnyt lehden juorut. Pyöritin puhelinta vain käsissäni. Pelästyin, kun kuulin äänen "Zayn hei laita sille jo viestii, mitä sä pelkäät?" Liam sanoi kurottaen kaapista kuppia ottaakseen kahvia keittimestä. Hän tuli istumaan minua vastapäätä. "Tai soita sille, sä et vaa voi jättää tätä tähän" Liam jatkoi. Hän oli oikeassa, hän on aina oikeassa. Aloin kirjoittamaan Lucylle viestiä.

Lucyn näkökulma:

Kello oli 23:10 kun puhelimeni piippasi ja Zaynin nimi pomppasi näytölle. Vetäisin syvään henkeä ennen kuin avasin viestin.
"Rakas Lucy, arvelen, että olet kuullut juorut ja haluan sanoa, että ne ovat puoliksi totta. Olimme poikien kanssa baarissa kun eräs tyttö tuli hakemaan tanssimaan ja ajattelin, että kai se käy ja menin, yhtäkkiä hän suuteli minua, joku ehti ottamaan kai kuvan siitä ennen kuin vetäydyin pois. Lähdin heti baarista pois aikoen soittaa sinulle, mutten pystynyt siihen. Tekoni loukkasi sinua, anteeksi. -Zayn" En voinut muuta kuin itkeä. Se sattui, se todella sattui, mutta kuitenki uskon Zayniä.

Where do broken hearts go? ~ 4

Lucyn näkökulma:

Istuin sängyn reunalla, en kerta kaikkiaan pystynyt liikkumaan, ajatukseni olivat vain Zaynin lähettämässä viestissä. Hän ei yleensä kirjoita mitään pitkiä viestejä, eikä ainakaan noin tunteikkaita sellaisia. Mietin vain mitä minun pitäisi tehdä, ei se ole noin helppoa, eikä tuo viesti muuta silti ajatuksiani helpompaan suuntaan. Tiedän, että Zayn kuuluu maailman kuuluisampaan poikabändiin ja elämä ei ole helppoa, mutta olemme olleet yhdessä kaksi vuotta pian, tämän pitäisi olla jo helppoa. Tarkoitan, fanit ovat hyväksyneet meidät, enkä saa enää mitään vihaakaan. Mutta silti, jokin sisälläni ei vain mene eteenpäin, ei unohda asiaa. Nousin ylös ja menin alakertaan toivoen, että huono olo esitykseni menisi läpi ja saisin jäädä kotiin. Rappuset tultuani alas, huomasin isäni mulkaisun ja tiesin joutuvani kouluun. Äääh, ei kai muukaan auta, menin takaisin huoneeseeni ja kylpyhuoneeseen. 

Istuin pienelle tuolille pienen pöydän eteen luokan perellä. Ei kauaakaan, kun Katie käveli luokkan ja milteinpä kuuli äänettömän huokaukseni ja tuli viereeni istumaan. "Mitä on tapahtunut?" Hän kysyi ensimmäiseksi. "Zayn, ihmeelliset unet ja tunteet, tämä maailma" huokaisin. "Tai siis Zayn lähetti minulle illalla viestin selityksineen ja anteeksipyyntöineen, ajattelin, että anteeksi antaminen olisi helppoa, siis minä luotan Zayniin ja uskon häntä, mutta jotenkaan en pysty. Näin viestin vasta aamulla, mutta näin tosi outoa unta siitä, että minun pitäisi jättää Zayn, että elämäni olisi helpompaa, mutta en usko siihen, että se muuttuisi helpommaksi, vain vaikeammaksi, enkä halua jättää häntä. Ihan kuin tämä maailma olisi minua vastaan ja yrittää satuttaa minua kaikella mahdollisella tavalla." jatkoin. Katie kuunteli tarkasti jokaista sanaa ja ymmärsi, siksi hän onki paras ystäväni, hän oikeasti kuuntelee ja auttaa aina. "Kuules, mulla on hypäri heti matikan jälkeen, mitä sulla on?" Katie sanoi ja hymyili. "hmm äidinkieltä, sitte mulla loppuu koulu tuntien peruuntumisen takia." sanoin ihmettelevästi. "Hyvä me mennään sinne kivaan paikkaan lounaalle" Katie sanoi. 

Zaynin näkökulma: 

Kävelen lavalta pois. Ensimmäisen biisin jälkeen. Miten pystyn tähän, miten pystyn katsomaan ketään ja laulamaan nämä laulut, kun minua pelottaa, kun en voi vaan olla, kun kaikki ei ole okei. Miten voin laulaa laulut sydämestä, kun tuntuu, että se puuttuu. Minun on pakko tehdä tämä, minun on pakko. Kävelin takaisin lavalle poikien luokse. "Sori, pieni rakko" Sanoin mikkiin ja yleisö nauroi, vaikka se ei ollut totta ja pojatkaan ei uskonut sitä. Liam tuli luokseni. "onko kaikki hyvin?" hän kysyi. "joo joo, on." sanoin ja kävelin pois. Kun keikka loppui ja kävelimme pois lavalta, pojat olivat tosi innoissaan parista vapaa päivästä, sovimme, että vietämme sen keskenämme täällä. Kävelin ulos, areenan taakse missä ei ollut ketään, hyvä paikka ajatella ja purkaa niitä. Kaikki ajatukseni olivat nyt vain Lucyssa, hän ei ole vastannut viestiini mitään. Menetän hänet, ihan varmasti. Mieleeni tuli vain yksi ajatus. Vedin syvään henkeä, minun on tehtävä tämä. Näin minä teen, sanoivat pojat mitä tahansa. 

Ei kenenkään näkökulma: 

Molemmat yhtä hajalla. Molemmat ajattelevat toisiaan. Molemmat uskovat menettävänsä toisensa. Mitä tehdä, kun sydän sanoo toista, kuin mieli? Mitä sanoa, kun sanoja ei tule suusta. Mitä pitäisi tehdä, kun järki ei kulje. Oikeasti Where do broken hearts go? Onko niille joku paikka? Lucy miettii päänsä puhki, mitä hänen pitäisi tehdä. Onko jotain tehtävissä? Onko luotto sittenkään niin hyvä kuin he sen luulivat olevan? Zayn on tehnyt päätöksensä. Ymmärtääkö kukaan oikeasti heitä? Haluaako Katie tosiaan auttaa Lucya vai ajatteleeko hän vain omaa tulevaisuuttaan? Onko hän niin hyvä ystävä kuin väittää? Ymmärtävätkö pojat Zaynin päätöksen? Saako joku anteeksi, mutta kuka? Löytyykö uusi rakkaus? löytyykö uusi ystävä, joka ymmärtää? Tapahtuuko jotain vielä kamalempaa? Kumpi tekee pahan virheen? 

Where do broken hearts go? ~ 2

Kaikki luokassa katsoivat minua ja kuiskailivat toisilleen jotain. Menin takariviin kulma paikalla. Opettaja asteli luokkaan oppilaiden perässä ja aloitti tunnin. Puhelimeni alkoi värisemään pöydällä ja näyttöön syttyi valo. Kello oli 9.15 ja poikaystäväni Zayn oli herännyt keikkabussinsa punkasta.
 -Huomenta muru, tiiän et oot koulussa, mut kaipaan sua ihan hirveesti!;) xZayn- En ole nähnyt häntä sitten kuukauteen heidän lähdettyään kiertueelle, ja minä lähdin sinne Ranskaan. Äiti toivoi tapaavansa hänet, mutta siihen menee vielä aikaa. Kirjoitin pikaisen vastauksen ja laitoin puhelimen pois, täällä jotkut opettajat ovat hyvin tarkkoja puhelimen käytöstä ja jotkut taas itse selailevat sitä vähää väliä tunnilla. Kuuntelin tarkkaan opettajan selityksiä, vaikka ei oikeastaan yhtään kiinnostanut. Odotin vain, että tunti loppuisi. Kun kellot vihdoin soi, kävelin luokasta ripeästi ulos, ja ryntäsin Katien lokeron luokse. "Lucy kuulitko jo?" Katie kysyi. "Kuulin mitä?" ihmettelin. "no ne juorut?" Katie sanoi peloikkaana. "mitkä juorut? Katie mistä sinä puhut?" sanoin hämmentyneenä. "Ne juorut sinusta ja Zaynistä" Katie sanoi. Mitä ihmettä, mitä juoruja, siis mitä, siksikö kaikki katsovat ja kuiskivat minusta. "Katie mitä juoruja?" "Että sinä lähdit Ranskaan karkuun Zayniä ja nyt hänellä on uusi, siitä on kuulemma kuviakin netissä" "Et voi olla tosissassi, kaikkea ne keksii saadakseen rahaa juoruista mitkä eivät ole totta.." sanoin vihaisena ja ryntäsin ulos koulusta. Ihan sama vaikka pari tuntia jääkin väliin. Kävelin kotiin, onneksi kukaan ei ollut kotona ja menin huoneeseeni. Istahdin sängylleni ja laitoin isälle viestiä, että olen jo kotona, koska minulle tuli paha olo. Ja mieleeni tulivat ne juorut. Hmmmh.. Ketäköhän ne ovat julkaisseet ja mitkä kuvat?! Avasin läppärini ja laitoin samalla hiukset ponnarille. Avasin netin ja googletin Zaynin nimen. Tuloksia tuli ja tuoreimmat juorut ja kuvat olivat ensimmäisenä edessäni. Viimeisin kuva oli otettu juuri sieltä missä pojat nyt olivat, New Yorkista.


Zaynin näkökulma:

Makasin punkassani, en halunnut olla juuri nyt jätkien kanssa. Minulla on ihan hirveä ikävä Lucya, eivätkä he tajua sitä. Tekesi mieli soittaa hänelle, mutta jos hän on nähnyt juorut, en tiedä mitä sanoa. Ehkä meidän molempien on hyvä hetki miettiä.




...........................................................................................................................................................................
Joo tiiän on lyhyt ja kesti, mutta on ollu kokeita ja opparia kirjottanut ja aattelin että kirjotan 1-2 krt viikossa osan :) mutta nyt tällästä pätkää :)

Where do broken hearts go ~ 1

Kukaan ei usko kuinka rankkaa on seurustella maailman suosituimman poikabändin jäsenen kanssa, paitsi ne jotka oikeasti seurustelevat. Elän monen unelma elämää, mutta se ei ole niin unelma, kuin luulisi. Käyn Riverbend Academy private koulua Lontoossa. Vanhempani ovat eronneet ja käyn äitini luona lomilla, koska hän asuu Ranskassa uuden poikaystävänsä kanssa. Asun siis isäni kanssa täällä sekä hänen uuden vaimonsa, minulla on velipuoli Aaron hän on 16 vuotias ja ärsyttävä mutta olemme eläneet samassa talossa jo 10 vuotta. Niin minä siis olen 18 vuotias ja nimeni on Lucy.
Mumisin itsekseni jotain aamulla kello 6:15, kun herätys kelloni piippasi vieressä. En millään jaksaisi nousta ylös, jos torkuttaisin ihan hetken vain. Juuri, kun sain asetettua torkun isä tuli huoneeseeni. "Ylös sunshine, ethän halua missata syksyn ensimmäistä koulupäivääsi?" isä sanoi naurahtaen kevyesti ja sulki ovensa. Ei kai muu auta kun nousta ylös. Laitoin lämpimät aamutossut jalkaan, haukkottelin ja nousin ylös, nappasin pyyhkeen tuoliltani ja menin omaan kylpyhuoneeseeni. Kun sain suihkun jälkeen kuivattua itseni, kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kävelin takaisin huoneeseeni ja menin vaatekaapilleni tai enemmin se oli komero kuin kaappi mutta samapa tuo. Tuijotin hetken vaatteita ennen kuin nappasin mustat shortsit ja harmaan napapaidan hyllyltä. Laitoin vaatteet ylleni ja menin meikkipöytäni ääreen, tein perusrutiini meikin, ripsari, kulmat, hieman kajaalia sekä huulipunaa, en paljoakaan tai oikeastaan ikinä käytä meikkivoidetta tai puuteria, käytän niitä vain hienoissa tilaisuuksissa tai niinkuin erikoisimmissa tilanteissa. Vilkaisin kelloa 6:58, huoh. Otin laukkuni ja laitoin sinne vihon, penaalin, huulirasva sekä huulipuna, purkkaa, puhelimen laturin ja lakkapullon.

Kello oli 7:30, kun istuimme isän ja Aaronin kanssa autossa. Isä vei meidät aina ensimmäisenä koulupäivänä kouluun ja haki meidät 14:00, kun koulu loppui. Kun saavuimme koulun pihaan hyppäsin etupenkiltä ulos ja huikkasin isälle heipat sekä Aaronille. Näin Katien jo seisovan koulun portilla, niinkuin aina. Kävelin hänen luokseen ja halasin häntä. "Lucy!!" Katie sanoi iloisena, näimme viimeksi pari viikkoa sitten, kun lähdin Ranskaan äitini luokse. "Katie, alappas kertoa mitä missasin kahden viikon aikana?" Kävelimme kohti koulua, kun Katie alkoi kertoa tapahtumista. "James ja Nicole erosivat, Brooke mursi jalkansa..eipä muuta oikeastaan tapahtunutkaan, mites Ranskassa?" Katie kysyi innoissaan. "Nooo sitä samaa, kävimme syömässä hienoissa paikoissa, äiti osti minulle vaatteita, hän yrittää selvästi vieläkin hyvittää minulle sitä, että hän lähti ja hylkäsi meidät 10 vuotta sitten. Tom on  kyllä tosi kiva. Siellä oli tosi lämmin ja tosi kaunista niinkuin aina." Kerroin, sitä tapahtui joka kerta, äiti osti minulle juttuja mistä pidin tai mitä tarvitsin, en joutunut maksamaan itse mistään, paitsi silloin, kun olin yksin kaupungissa. Kävelimme tunnille ja sitten se kuiskuttelu alkoi.






Lucy: Dianna Agron

Katie: Naya Rivera

PÄIVITYS

Joo okei viime kerrast on toooosi pitkä aika, mutta mul on tapahtunu nii paljon kaikkea ja ei sit inspannukkaa, mutta voisin nyt yrittää taas alkaa kirjottamaan, mutta kokonaaan uutta tarinaa kun tuo edellinen ei oikee enää inspaa xd pahoitteluni, mutta toivottavasti ymmärrätte ja ne ketkä ei viel seuraa ni seuratkaa :))

Protector ~ 5

Palasimme takaisin hotellille takaisin. Matka kohdattuamme Liamin, meni tosi hiljaisesti. Kävelin huoneeseen ja lösähdin sohvalle. Huokaisin syvään, Liam ei saisi häiritä meitä, sitä paitsi etsin vihaamaani miestä enkä häntä, sitä paitsi olen täällä vain tehtäväni, tehtävämme takia. Jake katsoi minua hetken  vihaisesti. "Mitä tämä tarkoittaa?!" Jake tiuskaisi. "Hän oli joku poika keneen törmäsin tänään aamulla ja sitten juttelimme ei muuta" sanoin ja huokaisin,  olisikin se niin. Natalia katsoi ensiksi Jakea ja sitten minua ennen kuin puhui. "Lacy muista että olemme tehtävän takia täällä eikä poikien" katsoin häntä hieman pettyneesti, koska hän tunsi minut niin hyvin miten hän voi väittää etten piittaisi  tästä tehtävästä. "Haluan saada vanhempieni tappajan kiinni, yksin, mutta teidät lykättiin mukaan, joten älkäää väittäkö etten ottaisi tätä tosissani!!!" Huusin heille ennen kuin juoksin ovesta ulos. Ihan sama en tarvitse heitä. Kävelin kaupunkia kohti kunnes joku nappasi hihastani ja löi minut tajuttomaksi.

Avasin silmäni ja huomasin että istuin sidottuna tuolissa. Down asteli pian varjosta valoon. "Lacy Lacy Lacy yhtä huolimaton kuten isäsikin." Down naurahti. "Älä sekoita häntä nyt tähän" huusin. "Tiedät siis mitä tarvitsen, joten anna se minulle" Down sanoi virnistellen. "No antaisin mutta se ei juuri nyt sattunut tulemaan mukaan" sanoin sarkastisesti. "Älä likka pelaa pelejäsi kanssani, anna se minulle ennen kuin kärsivällisyyteni loppuu" Down huusi. Vilkuilin ympärilleni, ovella seisoi kaksi miestä jotka eivät keskittyneet ollenkaan. Downin takana oli yksi iso kokoinen mies. En pääsisi ihan heti pois, mutta pakko kai yrittää. "Hei sähä oot se yks kenet me pieksettii tänää aikasemmi" sanoin Downin takana olleelle miehelle. "Lopeta jo!" Down sanoi. "Haluisin vaa jutella mun kamujen kanssa. Onks nenä kipee?" Kysyin irvistäen. Mies selvästi tajusi. Down mulkaisi miestä ja sitten he  poistuivat huoneesta. Kaksi toheloa jäivät kanssani. Nyt tämä oli helppoa. Sain itseni auki käsistä muut istuin vielä tuolilla ja pyysin heitä tulemaan luokseni. "Voisitteko hiuka löysätä noita mun jalka köysiä ko ne sattuu aika paljon. He löysäsivät ne ja kun he palasivat takaisin ovelle sain otettua jalat irti. Kumosin heidät maahan ja poistuin huoneen ikkunasta. Juoksin nopeasti pois ja yritin löytää tietäni takaisin hotellille.