Where do broken hearts go? ~ 3

Lucyn näkökulma:

Vaihdoin yöpaidan päälle ja pesin hampaat. Harjasin hiukset vielä kerran ja laitoin ne kiinni. Menin petiin peiton alla ja otin puhelimeni. Ei viestiä Zayniltä, hän yleensä joka päivä viestittää minulle juuri ennen kuin menen nukkumaan kertoen miten hänelle menee. Nyt, nyt ei mitään, ehkä juorut ovatkin totta. Ehkä hän löysi jonkun muun, jonkun paremman kuin minä.  En tiedä kuvittelenko vaan, ei Zayn tekisi minulle ikinä niin.. vai tekisikö? Mietin monta kertaa mitä laittaisi hänelle, pitäisikö minun vain jättää hänet vai pitäisikö odottaa, että hän laittaa minulle jotain?

Zaynin näkökulma:

Istuin bussin sohvalla, kello on 10 ja olemme matkalla seuraavaan paikkaan. Muut nukkuvat vielä, ainakin luulen niin. Mietin vain Lucya, en ole vieläkään laittanut hänelle viestiä. En vain tiedä mitä sanoisin, hän on varmasti nähnyt lehden juorut. Pyöritin puhelinta vain käsissäni. Pelästyin, kun kuulin äänen "Zayn hei laita sille jo viestii, mitä sä pelkäät?" Liam sanoi kurottaen kaapista kuppia ottaakseen kahvia keittimestä. Hän tuli istumaan minua vastapäätä. "Tai soita sille, sä et vaa voi jättää tätä tähän" Liam jatkoi. Hän oli oikeassa, hän on aina oikeassa. Aloin kirjoittamaan Lucylle viestiä.

Lucyn näkökulma:

Kello oli 23:10 kun puhelimeni piippasi ja Zaynin nimi pomppasi näytölle. Vetäisin syvään henkeä ennen kuin avasin viestin.
"Rakas Lucy, arvelen, että olet kuullut juorut ja haluan sanoa, että ne ovat puoliksi totta. Olimme poikien kanssa baarissa kun eräs tyttö tuli hakemaan tanssimaan ja ajattelin, että kai se käy ja menin, yhtäkkiä hän suuteli minua, joku ehti ottamaan kai kuvan siitä ennen kuin vetäydyin pois. Lähdin heti baarista pois aikoen soittaa sinulle, mutten pystynyt siihen. Tekoni loukkasi sinua, anteeksi. -Zayn" En voinut muuta kuin itkeä. Se sattui, se todella sattui, mutta kuitenki uskon Zayniä.