Ajattelimme liamin kanssa että olisi hienoa tulla vanhemmiksi, mutta hän ei ole tavannut vanhempianikaan vielä. Noh, nyt tulisi korkea aika sille, yritän kestää sen, sanoi isä sitten mitä tahansa. Liam ja pojat olivat harjoituksissaan ja sen jälkeen he tekisivät musiikkivideota yhteen kappaleeseen. Olin yksin, koska perrie oli mennyt tapaamaan vanhempiaan kertoakseen heille uutisia. Minunkin pitäisi tehdä niin joten päätin soittaa vanhemmilleni.
Minä: Hei äiti, amanda täällä.
Äíti: hei rakas, mikset ole soittanut aiemmin.
Minä: koska minulla on ollut paljon hommia, mutta mun pitäis kertoa teille jotain. Mutta en oo varma haluatteko kuulla ne puhelimessa vai kasvotusten?
Äiti: ihan kui vaan, riippuu vakavuudesta..
Minä: No mä oon raskaana
Äiti: kenelle? Mitä? sä oot vielä niin nuorikin.
Minä: äiti mä oon jo 18 kohta 19 ja tiiät sen bändin ketä ihailin pari vuottta sitten
Äiti: et kai vaan, tiiät mitä isäs tykkää tästä..!
Minä: joo tiiän js liamille odotan. jo 3 kolmas viikko menossa! Liam haluaisi tavata teiät ja mäki haluaisin että saisitte tutustua teiän lapsenlapsen isään..! ilmoita kun se on okei ja hyväksyttävää!
Katkaisin puhelun kiukkuisena, se ei kyllä tehnyt hyvää lapselle. Aloin itkeä, koska tiesin ettei isä tulisi hyväksymään asiaa, eikä liamia.
kahden kuukauden päästä: Minulla oli jo vatta kasvanut, liam ja pojat silittelivät sitä mielellään, zayn kyllä enemmän silitteli perrien mahaa kuin minun! ja kyllä muutkin silittelivät perrien, molempien, heillä oli kovat veedon lyönnit päällä.
Liam: hei joko oot kertonu sun porukoille?
Minä: no tota, kerroin pari kuukautta sitten ja käskin heidän soittaa kun haluavat tavata.. soittoa tuskin tulee koskaan!
Liam: mitä, etkä oo kertonu mulle?
Minä: anteeks, mutta ku en halunnu huolestuttaa sua, ja mitä merkitystä sillä on mun isä ei ikinä hyväksy meitä tai tätä lasta!
Aloin itkeä ja juoksin vessaan laitoin oven lukkoon. Liam juoksi perääni ja yritti jopa pysäyttää. olen ollut tosi herkkä vaikka raskaus onkin vasta viikolla 11 mutta silti,se tuntuu niin vähältä ajalta vaikkei olekkaan koska on jo vajaat 3 kk mennyt. Suostuin tulemaan ulos vessasta, pyyhin kyyneleeni ja menin takaisin istumaan sohvalle, jossa muut pojat katsoivat, selitin että hormoonit jylläävät, tämä oli silti todella jännittävää. Liam suuteli minua. Pian ovikello soi:
Harry: mä meen avaamaan..
Sieltä juoksi mies sisään joka huusi että kuka teistä on liam, se joka pani mun tyttären paksuksi?? hän oli vihainen.. nousin ylös ja kysyin mitä hän teki täällä
Isä: Mä hakkaan sen kuka tän sulle teki..!
Minä: no et varmana hakkaa, tän takia mä en halunnut kertoa sulle.
Liam nousi seisomaan..
Liam: mä oon liam.. ja vastuussa tästä..
isä: no onnittelut.. sen jälkeen hän poistui kiukkuisena.
Minä: hän olisi voinut hakata sut oikeesti, siks en halunnut että tapaat häntä..
Liam otti minut syliinsä halasi lujaa, toivoin ettei hän päästäisi ikinä irti mutta sitten minulle tuli kova pissahätä joten hänen oli pakko päästää.. vessas rupesin kuitenkin oksentamaan verta. Me lähdimme heti sairaalaan, siellä minut tutkittiin ja
Lääkäri: Hän on...kunnossa. Tässä ultra kuva vielä jos haluatte mukaan.. Otimme sen ja lähdimme kotiin.. olimme matkalla puhuneet asuntoni myymisestä ja että muuttaisin poikien luokse, koska miltein muutenkin asuin siellä, kämppäni olisi tyhjä ja turha.
Päätimme myydä sen ja sen ostaja oli liamille tuttu, todella tuttu hän nimittäin oli liamin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti