3 kuukautta myöhemmin, Rosalien näkökulma: Nyt on Keskiviikko ja laskettu aika oli Lauantaina. Eli 4 yli.. Milloin tämä oikein tulee ulos.. Olin sopinut Neelan ja Nicolen kanssa että näkisimme Starbucksissa. Pojat ovat jossain haastattelussa ja minulla on aika yksinäistä.. Laitoin takin päälleni ja kengät jalkaan, otin laukun ja lähdin kävelemään sinne kahvilaan. Saavuin starbucksin eteen, odotin siinä, näin jo kaukaa Neelan ja Nicolen, mutta kuitenkin joku tarttui olkapäähäni.. Käännyin katsomaan kuka se oli.. Math...
minä: mitä haluat?
Math: wow, oot..
minä: kyllä raskaana.. voitko jättää mut nyt rauhaan, en halua nähdä sua!!
Math: kuuntele mua.
minä: Lähde!!
Neela: onko kaikki hyvin?
minä: eiii...
katsoin alas ja lapsiveteni tuli.. Synnytys alkaa...
minä: Nicole, hae Louis!!!!!!
Nicole: okei, menkää te sairaalaan
Neela: okei, otetaan taksi
Math: mulla on auto tossa..
minä: sun kyytiiis mä en ainakaa tuu
Neela: no ei me kyl taksiakaa saada heti, Ross, meidän on pakko mennä
minä: okei, mutta vain koska on hätä!
Ajoimme sairaalaan nopeasti, tulin nopeasti autosta ulos ja kävelimme ilmottautumiseen..
Louisin näkökulma: Istuimme haastattelussa, tosi tylsää, kunpa pian tapahtuisi jotain.. Yhtäkkiä kuulin Nicolen hengästyneen äänen takahuoneella päin.. Aloin miettimään miksi hän oli täällä, sitten hän jo seisoikin medän edessämme hengästyneenä...
Liam: Nicole, mitä sä täällä?
Nicole: Ro-Rosie, se se synnyttää!!
minä: MITÄ?!?!
Paul: Louis mene Nicolen kanssa, me tullaan perässä..
Ajoimme Nicolen auton kanssa sairaalaan, juoksin siihen ilmoitusluukulle
minä: Rosalie Sweedle, tuli vähän aikaa sitten synnyttämään
hoitaja: juu, huone 205
minä: kiitos
Lähdin kävelemään reippaasti huonetta kohti Nicole perässäni..
Rosalien näkökulma: Hoitaja toi minut huoneeseen ja antoi jotain sairaalakuteita. Puin ne päälleni ja menin vuoteesee makaamaan. Pian Nicole ja Louis kävelivät huoneeseen. Louis antoi pusun ja sitten lääkäri tuli huoneeseen.. Onneksi hän oli nainen
Lääkäri: Hei olen Lääkäri Smith ja olen teidän synnytyslääkärinne
Louis: hei
Smith: Okei, katsotaas... kohdunkaula on tarpeeksi auki joten voimme lähteä synnyttämään
minä: entä pojat??
Neela: Me kerromme heille, he varmaan saapuvat pian
Louis: kiitos.. ja nyt me mennään saamaan lapsi
Parin minuutin kuluttua olimme synnytys salissa lääkäreitä ja hoitajia oli paljon ja Louis joutui pukemaan sellaisen suojapuvun päälleen..
Smith: nyt on kaikki valmista joten kun lasken 3 saat alkaa ponnistamaan kun tulee supistus..
minä: okei..
Smith: 1..2..3..
Ei mennyt kauaa kun tuli supistus ja aloin ponnistamaan, mikä oli yllättävän vaikeeta ja todella kivuliasta.. Ponnistin uudelleen ja rutistin Louisin kättä samalla. Pian kuului itkua ja Louis leikkasi napanuoran.. Sitten Smith ojensi hänet hoitajalle joka kapaloi hänet..
Smith: onneksi olkoon saitte tyttön..
Siinä samassa Louis juoksi huoneesta ulos.. Hetken kuluttua tyttö annettiin minulle ja minut lykättiin takaisin huoneeseen. Pian kaikki tulivat sinne..
Muutaman päivän päästä, Rosalien näkökulma: Olin vauvan kanssa kotona, vanhempani eivät olleet kotona eikä Rosannakaan ole käynyt.. Louis nyt on käynyt minkä on pystynyt.. omarauha ei ole pahasta.. Kuitenkin pian kuulin kuinka auto kaarsi pihaan menimme katsomaan kuka siellä oli. En nähnyt kuka se oli, avasin oven ja siinä hän seisoi............
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sori Tämne vähä lyhyt :( mut kirjotan taas pian :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti