tiistai 16. heinäkuuta 2013

Who we really are - 9

Kaikki jähmettyivät paikoilleen.. Eivät sanoneet sanakaan, suut roikkuivat vain auki.. vilkaisin Louisia päin ja hän vilkaisi minua.

minä: okei, tuletko sinun huoneeseesi?
Louis: joo mä tulen..

Kävelin sinne, mietin samalla että pitäsikö kertoa vanhemmille jo, mutta kuitenkin kun raskaus on niin alku vaiheessa mitä vain voi tapahtua..

Louis: koska kerromme vanhemmillemme?
minä: ajattelin että jos odottaisimme kunnes se vaara on ohi että....
Louis: joo se on hyvä idea..

Muutaman viikon kuluttua, Rosalien näkökulma: Koulussa on ollut rauhallista, kukaan muu ei tiedä raskaudestani muuta kuin minä, Louis ja kaverimme.. Minulla on tänään lääkäri ja jos kaikki on hyvin niin kerromme vanhemmillemme. Mahani on kasvannut mutta olen alkanut käyttää löysiä paitoja joten sitä ei huomaa kunnolla... Kun viimeinen tunti loppui menin ulos ja Louis odotti minua siellä.  Annoin hänelle pusun ja sitten menimme lääkäriin..

muutaman tunnin kuluttua: Menin kotiin ja vanhempani olivat siellä Rosannan kanssa. He eivät yhtään tienneet että minulla olisi kerrottavaa heille.. He varmasti ajattelevat että olen niin nuori ja niin.. mutta ei, minä oikeastaan haluan tätä.. Menin keittiöön jossa he kaikki istuivat juttelemassa..
Otin jääkaapista jogurttia ja laatikosta lusikan..

minä: niin sanon yhden asian tähän väliin..
isä: niin mitäs sinulla oli?
Rosanna: hhah niinku sulla olis jotain järkevää sanottavaa
äiti: no mikäs se on?
minä: olen raskaana

sitten kävelin nopeasti yläkertaan omaan huoneeseen, alhaalla oli ensiksi hiljaista mutta sitten alkoi kuulua..

isä: mitä, minun pikku tyttöni
äiti: hän on vasta 18
Rosanna: just...

Söin jogurtin ja menin nukkuaan
aamulla menin alas ja söin leivän, menin takaisin ylös ja otin puhelimeni ja menin alas ja lähdin Louisin luokse. Kun pääsin sinne koputin oveen. Niall tuli avaamaan ja päästi sisään, menin olohuoneeseen istumaan ja pian Niall ja Louis molemmat olivat myös siellä.. parit kyyneleet tippuivat silmistäni

Louis: mikä sulla on?
minä: kerroin porukoille
Niall: tekiks ne sulle jotain?
minä: ei
Louis: miks sä itket?
minä: koska mä kerroin niille ja ne ei edes välittäny, ne ei edes sanonu mitää pahaa, hiuka vaa mun iästä muttei sanonu sitä kumminkaa mulle..
Niall: ja se on?
minä: hyvä asia koska mä oletin kauheeta huutamista..
Louis: okei, koska kerrotaan mun äitille?
minä: puhelimessa vai?
Louis: niin tai olen menossa käymään siellä lähden pian sinne..
minä: okei
Louis: niin että tuutko mukaa, äiti odottaa että se näkee sut ja mun siskot kanssa
minä: okei sitte
Niall: Louiiis....
Louis: no tule sitte

Menimme autoon ja Louis lähti ajamaan Doncasteriin.. Nukahdin siihen.. näin unta että Louisin äiti ja hänen siskonsa vihasivat minua.. Heräsin siihen kun Niall letitti hiuksiani..

minä: mitä sä Niall teet?
Niall: mulle tuli tylsää ja aattelin että voin tehä sulle letin
minä: kivasti ajateltu, vaikkei se kunnon letiltä edes näytä
Louis: hahahahh
Niall: no silti
minä: hyvä se on..

Kun Louis kaarsi heidän pihatielleen  minua alkoi jännittämään ja pojat ilmeisestuí huomasi sen..

Louis: hyvin se menee, he rakastavat sinua
Niall: he ovat todella mukavia
minä: okei

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti