Deep secret ~ 6

Parin viikon päästä Rosalinan näkökulma: Pakkasin tavaroitani laukkuun, olen ihan muutaman päivän sisään lähdössä käymään Austraaliassa, kotona. Salaisuuteni on pysynyt salaisuutena, Louis ei tiedä sitä vieläkään. Harmittaa kun en voi olla täysin rehellinen hänelle. Äidilläni oli jotain asiaa minkä halusi kertoa kasvotusten, joten siksi menen sinne. Samalla kun pakkasin kuuntelin Little mixin - move kappaletta, se on niin koukuttava ja olen ollut mixer jo kauan. Melkein pyörryin kun kuulin että Zayn seurustelee Perrien kanssa. Mutta kuitenkin, heitin vaatehuoneestani vaatteita sängylleni, muutama hame, shortsit, lökärit, iso t-paita, eri värisiä toppeja ym..  Menin sängylleni ja viikkasin takuu varmat vaatteet laukkuun. Oveni aukesi käännyin katsomaan Louisia kaksi t-paitaa kädessäni.

minä: kumpi?
Louis: heei noihan on mun!
minä: mä tiiän, mutku mä tartten yhen mukaan ettei tuu ikävä
Louis: mukaan? minne?
minä: ai niin, menen Austraaliaan muutamaksi päiväksi, lähden parin päivän päästä kylläkin, mutta..
Louis: mitä miksi?!
minä: en tiedä, äitini halusi kertoa minulle jotain kasvotusten ja näen sitten jotain kavereitanikin
Louis: okei, no ota toi musta
minä: selvä sitten
Louis: mä haluun sit sun paitas!?
minä: selvä, minkä haluat?!
Louis: ton mikä on sun päällä
Hän virnisti samalla kun tuli lähemmäs
minä: jaha, no tule ottamaan..
Louis: taidan tullakkin..

muutaman tunnin päästä Rosalinan näkökulma: Kävelimme taloni vieressä olevalla rannalla käsikädessä. Menimme istumaan laiturille. Louis laittoi jalkansa veteen. Minä pidin ne tiukasti laiturilla. Ei olisi hyvä aika kastua.

Louis: joko kerrot, miksi kaihdat vettä kun olen lähelläsi?
minä: Louis, kertoisin jos voisin mutten voi
Louis: salaat jotain, jotain jota et halua että se paljastuu, mikset luota muhun?
minä: luotan mä, mutta jos se paljastuu muille, en, en voi olla täällä enää
Louis: mikset?!
minä: Louis se ei ole niin helppo juttu, joten voitko antaa olla?!
Louis: okei anteeksi

Hetki meni nopeasti ja istuimme vain laiturilla ja juttelimme asioista kuten siitä kuinka kauan olen austraaliassa ja niin edelleen..

Louisin näkökulma: Haluan niin paljon tietää miksi hän kaihtaa vettä niin paljon varsinkin julkisilla paikoilla ja minun ja poikien seurassa. Jokin hänellä on ja haluan ottaa siitä selvää. Nousimme laiturilta ylös seisomaan ja katsoimme toisamme. Minun.. minun oli pakko tehdä se koska halusin tietää..

Rosalina: Louuis!!

Tönäsin hänet veteen. Hän ei noussut pintaan. Miksei hän noussut pintaan. Mitä minä teinkään, miksi hän ei nouse! mitä tapahtui! mitä mitä minä nyt teen.. Hyppäsin veteen mutten nähnyt häntä huusin hänen nimeään, en kuullut vastausta ja koska rannalla ei ollut ketään muuta kuin me ei kukaan nähnyt mitään eikä kukaan voinut auttaakkaan. Mitä minä nyt teen!? Hän, hukkuiko hän?! Olin paniikissa ja itku valtasi kehoni. Aloin itkemään ja kaaduin polvilleni hiekkaan.. Aika kului nopeasti etsin häntä rannalta ja vedestä muutaman tunnin.. Sitten tuli päähän pisto, jos hän ui vähän matkaa ja meni kotiin. Juoksin hänen luokseen, kaivoin avaimen taskustani ja avasin oven, huusin hänen nimeään muttei vastausta. Juoksin hänen huoneeseensa ja hänen matkalaukku oli poissa. Sängyn päällä oli pieni lappu..

 ' Louis, tiedän että tulet katsomaan olenko täällä, lähdin nyt jo Austraaliaan, tarvitsen aikaa miettiä mitä tehdä. Anteeksi jos pelästytin, älä soita minulle! xx Rosalina'

Mitä olenkaan tehnyt. Olemmeko me ohi!? olemmeko yhdessä vielä vai emme?! Pilasinko kaiken!? Silmäni kostuivat enemmän, kävelin kotiin. Pojat istuivat olohuoneessa ja katsoivat televisiota. En sanonut sanaakaa, menin vain huoneeseeni, laitoin oven kiinni ja kaaduin sängylleni. Olihan minulla hänen paitansa. Kaipaan häntä jo nyt! Miksi menin tekemään niin, olen idiootti!! Ihme jos hän puhuu minulle enää ikinä..