Protector ~ 5

Palasimme takaisin hotellille takaisin. Matka kohdattuamme Liamin, meni tosi hiljaisesti. Kävelin huoneeseen ja lösähdin sohvalle. Huokaisin syvään, Liam ei saisi häiritä meitä, sitä paitsi etsin vihaamaani miestä enkä häntä, sitä paitsi olen täällä vain tehtäväni, tehtävämme takia. Jake katsoi minua hetken  vihaisesti. "Mitä tämä tarkoittaa?!" Jake tiuskaisi. "Hän oli joku poika keneen törmäsin tänään aamulla ja sitten juttelimme ei muuta" sanoin ja huokaisin,  olisikin se niin. Natalia katsoi ensiksi Jakea ja sitten minua ennen kuin puhui. "Lacy muista että olemme tehtävän takia täällä eikä poikien" katsoin häntä hieman pettyneesti, koska hän tunsi minut niin hyvin miten hän voi väittää etten piittaisi  tästä tehtävästä. "Haluan saada vanhempieni tappajan kiinni, yksin, mutta teidät lykättiin mukaan, joten älkäää väittäkö etten ottaisi tätä tosissani!!!" Huusin heille ennen kuin juoksin ovesta ulos. Ihan sama en tarvitse heitä. Kävelin kaupunkia kohti kunnes joku nappasi hihastani ja löi minut tajuttomaksi.

Avasin silmäni ja huomasin että istuin sidottuna tuolissa. Down asteli pian varjosta valoon. "Lacy Lacy Lacy yhtä huolimaton kuten isäsikin." Down naurahti. "Älä sekoita häntä nyt tähän" huusin. "Tiedät siis mitä tarvitsen, joten anna se minulle" Down sanoi virnistellen. "No antaisin mutta se ei juuri nyt sattunut tulemaan mukaan" sanoin sarkastisesti. "Älä likka pelaa pelejäsi kanssani, anna se minulle ennen kuin kärsivällisyyteni loppuu" Down huusi. Vilkuilin ympärilleni, ovella seisoi kaksi miestä jotka eivät keskittyneet ollenkaan. Downin takana oli yksi iso kokoinen mies. En pääsisi ihan heti pois, mutta pakko kai yrittää. "Hei sähä oot se yks kenet me pieksettii tänää aikasemmi" sanoin Downin takana olleelle miehelle. "Lopeta jo!" Down sanoi. "Haluisin vaa jutella mun kamujen kanssa. Onks nenä kipee?" Kysyin irvistäen. Mies selvästi tajusi. Down mulkaisi miestä ja sitten he  poistuivat huoneesta. Kaksi toheloa jäivät kanssani. Nyt tämä oli helppoa. Sain itseni auki käsistä muut istuin vielä tuolilla ja pyysin heitä tulemaan luokseni. "Voisitteko hiuka löysätä noita mun jalka köysiä ko ne sattuu aika paljon. He löysäsivät ne ja kun he palasivat takaisin ovelle sain otettua jalat irti. Kumosin heidät maahan ja poistuin huoneen ikkunasta. Juoksin nopeasti pois ja yritin löytää tietäni takaisin hotellille.

Protector ~ 4

"noniin, olemmeko valmiita lähtemään?" Jake kysyi katsahtaen minuun ja sitten Nataliaan. "joo" tokaisin ja avasin ulkooven. "minä olen valmis, noniin cmon mennään" jatkoin. Olin aiemmin informoinut heitä, mihin meidän kannattaisi ensimmäiseksi mennä. Hiukan aikaa myöhemmin, saavuimme pienen omakotitalon eteen, se oli vihreän värinen ja siinä oli punainen tiilikatto. Siellä oli pimeää ja se näytti siltä kuin siellä ei oltaisi oltu moniin vuosiin. Kävelin ovelle ja lykkäsin sen auki. Kaikki huonekalut oli peitetty valkoisilla liinoilla ja ne olivat aivan pölyiset. Natalia ja Jake tulivat perässäni. "Lacy mikä tää paikka on?" Natalia kysyi ihmetellen. "Mä asuin täällä kun olin pieni" Sanoin. Mieli tulvi muistoja. "Down tappo mun vanhemmat täällä, isäni oli työntänyt mut sitä ennen komeroon piiloon" sanoin, ehkä olisin kuollut myös. "isäni omisti firman, en tiennyt mitä siellä tehtiin, mutta tiedän että Down oli hänen joku kumppani tai asiakas ja hän etsi jotain.." sanoin ja kävelin yläkertaan, sieltä avasin tikkaat vintille, nousin tikkaita ylös varovaisesti. "ÄÄÄH" kuulin huudon alakerrasta, Natalia. Hyppäsin tikkailta alas, napaten avaimen mukaani. Muutama isokokoinen mies piteli Nataliaa 'panttivankinaan'. "päästäkää hänet" huusin vihaisesti. "mitä jos emme" toinen miehistä tivasi. "no sanonpahan vaan että 3 sekunnissa olen murtanut nenäsi ja Jake nistinyt toverisi" tokaisin. "haha nii varmaa" toinen sanoi ja oli samalla maassa kun Jake oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Minä potkaisin toista suoraan naamaan ja hän kaatui maahan. Natalia pääsi vapaaksi. Tartuin miehen kauluksista kiinni. "Sano Downille että minulla on se mitä hän haluaa, enkä aio antaa sitä hänelle" ja päästin irti. Hänen päänsä kolahti maahan. Lähdimme pois talosta.

"mitä tarkoitit sillä, että sinulla on mitä hän haluaa?" Jake kysyi. "yksi juttu, tai siis ei minulla sitä vielä ole" sanoin. "mutta miksi sitten sanoit niin?" Natalia kysyi. "Koska taidan tietää mitä hän jahtaa, siihen hän tarvitsee minua..tai sitä mitä minulla on.." sanoin ja katsoin kädessä olevaa avainta. "mihin tuo on?" Jake kysyi. "okei ootte kysyny jo aika paljon joten jos nyt vaan selitän asian joten kuunnelkaa" sanoin ja he nyökkäsivät.  "kun oli pieni isä ja minä teimme sellaisen aikakapselin jonka sitten hautasimme ja laitoimme sinne kaikenlaisia piirrustuksia ja sellaisia, ja isäni laittoi sinne jonkun työpaperin jonka sanoi olevan salainen. ja hautasimme sen yhteen paikkaan, ja tämä avain saa sen kapselin auki" sanoin. "Ja mistä tiedät että Down haluaa juuri sen?" Natalia kysyi. "koska tuossa talossa oli kaikki muut paperit mitä hänelle ei silloin joskus poliisit antanut, se on ainut mitä hän voisi tarvita johonkin" sanoin. Kumpa kaikki menisi niinkuin suunnittelin.

Olimme matkalla takaisin hotellille. "Lacy hei!" Kuulin äänen vierestäni ja käänsin päätä. "Liam" sanoin. "Moi" jatkoin. "haha toinen kerta ku törmätään tänää" Liam naurahti. Hänellä oli ihana nauru. Siis mitä! "jooh, niimpä taitaa ollakkin" hymyilin. "Tota, haluisitko joskus lähtee kahville tai jtn?" Liam kysyi hieman punastellen, tosi suloista. Ei Lacy ei, olet työ tehtävissä et kaipaa mitään sekoituksia nyt. "joo toki, soita vaan koska" Sanoin kun Natalia vetäisi minun kädestäni. "takaisin maan pinnalle Lacy" Natalia sanoi. "ai mitä?!" sanoin. "olemme töissä, muistatko?" Jake sanoi. "joo joo" sanoin ja katsoin taakseni, huomasin Liamin jääneen katsomaan perääni.

Protector ~ 3

Kiipesin huoneeseeni takaisin ikkunan kautta, kun olin laittanut sen kiinni, huoneeseen syttyi valo. Käännyin ympäri ja näin kaksi erittäin vihaista nuorta. "MISSÄ HITOSSA SÄ OLIT?!?!" Jake huusi. "ulkona" sanoin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. "TAJUUTKO ET ME OLTII SUSTA HUOLISSAA?!?!" Natalie huusi. "joojoo sori" sanoin ja otin matkalaukusta yöpaitani, ensimmäistä kertaa minua oikeasti edes vähän väsytti. "voisitteko nyt poistua, mua oikeesti oikeesti väsyttää, kiitos" sanoin ja aloin vaihtamaan yöpaitaani heti kun he poistuivat. Argh, mitään ei tapahtunut, enkä olisi antanutkaan tapahtua. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, haluan saada sen roiston nalkkiin mahdollisimman pian kiinni. Kun olin vaihtanut yöpaidan menin peiton alle ja nukahdin miltein heti.

"Liam juokse!" huusin hänelle ja hän lähti juoksemaan minua kohti. "vapautit ehkä hänet mutta tapan sinut silti!" down huusi. "älä kuule unta näe, saatoit ehkä saada perheeni, kaiken mitä rakastin, muttet saa minua" sanoin uhmakkaasti. Mutta se ei näyttänyt downia kiinnostavan. "hahahah sehän nähään. Adios Lacy!" Down sanoi ennen kuin katosi Jaken kanssa, joka oli sidottu. 

Heräsin huohotukseen. Se oli vain unta, olin ihan hiestä märkä ja tuntui kun en olisi saanut henkeä. Nousin ylös ja kävelin ikkunan viereen. Ulkona oli aika pimeää, mutta katuvalot olivat päällä. Huomasin kuinka varjo häipyi yhden katuvalon alta pois. Joku oli siellä. Joku katsoi meitä. Hän tietää että olemme täällä. Tästä ei seuraa hyvää. Oli virhe mennä nukkumaan ja ulos aikaisemmin.

Istuin keittiössä, kello oli jtn 7 aamulla. Natalia käveli unen pöpperössä sinne. "Lacy, mitä teet hereillä nyt jo?" hän sopersi jotain unisesti. " heräsin 3 ja olen siitä saakka valvonut. Down tietää että olen täällä, hänen yksi miehistään oli yöllä tuolla kujalla" sanoin. "älä höpsi" Natalia sanoi. "näit vain jotain unta" hän jatkoi ja poistui takaisin nukkumaan. Ehkei ole oikeata  kertoa heille unestani eikä muustakaan. Minun piti tehdä tämä yksin. Pukeuduin mustiin farkkuihin,valkoiseen toppiin ja mustaan huppariin. Laitoin pitkät vaaleat hiukseni ponihännälle ja otin mustat aurinkolasini ja laitoin ne päähäni. Puin jalkaani mustat maiharit ja lähdin ulos. Ensin minun oli palattava sinne mistä kaikki tämä alkoi, mikäli pääsisin sinne asti. Kävelin ulos hotelli huoneesta hiljaa, antaa lasten nukkua ja osaavien hoitaa homma kunnolla. Kävelin varovaisesti ja kaikkea silmällä pitäen eteenpäin. "Lacy! Lacy Hei" kuulin huudon takanani, hetken luulin että se olisi Jake. "Jake, mene takaisin!" huusin samalla kuin käännyin, mutta se ei ollutkaan Jake. "Jake?" Tuo ruskea silmäinen söpö poika kysyi. Hetkonen söpö?!?! eieieiei! "ai hei Liam, mitäs sä täällä tähän aikaan?" kysyin ja hymyilin, kerrankin oikeata hymyä, enkä tekohymyä niinkuin yleensä. Hei mitä minulle tapahtuu, hänet tavattuani, saan nukuttua, hymyilen, söpöilen! EIKÄ! "oon menossa studiolle äänittämään, entä sä?" Liam sanoi ja jatkoimme kävelemistä samaan suuntaan mihin olin menossa. "kävelyllä vaan, aamuvirkku" naurahdin, vaikka se oli vale.
Juttelimme monta tuntia ja yhtäkkiä tajusin mitä varten oikeasti olin ja pahoittelin ja jatkoin tehtävääni. Miksi tein noin, miksi unohdin heti?! tämä ei ole yhtään minun tapaistani. Ajatukseni pyörii ihan jossain muualla kuin tehtävässä. Palasin kuitenkin hotellille, enkä sinne minne ajattelin meneväni ennen kuin Liam tuli.

Protector ~ 2

Kuulin toimiston oven avautuvan, Jake käveli sisälle. "taasko olit koko yön täällä?" hän kysyi. "yap, melkein" tokaisin ja jatkoin nyrkkeilysäkin hakkaamista. "Jos et nuku et jaksa" hän sanoi. "mutta minä en nuku ennen kuin saan sen paskiaisen kiinni" sanoin. "no toivottavasti olet valmis nukkumaan ensi yönä!" Natalie huusi oven suusta. Juoksin halaamaan häntä. "Oletteko nyt varmasti valmiina?" Brown kysyi. "Yap" minä ja Nat sanoimme samaan aikaan. "valmiimpi kuin koskaan" sanoin. " jep valmiina ollaan" Jake sanoi. "Hyvä" Brown sanoi  ja selosti meille tehtävämme.
Istuin koneessa ikkunapaikalla ja katsoi koneen ikkunasta ulos. En ole käynyt 5 vuoteen Lontoossa, synnyin siellä ja asuin 14 vuotta siellä, mutta sitten muutin yksin New Yorkiin ja kouluttauduin, siitä saakka olen ollut Brownin alaisena. Hän on kuin toinen isä minulle, jollain tapaa. "Lacy, ookto kunnossa?" Natalia kysyi. "joo on, mietiskelin vain" sanoin ja laitoin parhaimman tekohymyn naamalle. Totta puhuttua, minua ei pelota, mutta en tiedä olenko valmis kohtaamaan Lontoon. Kone laskeutui ja poistuimme koneesta.. "okei, nukutaan nyt yö rauhassa ja aletaan huomenna hommiin" Jake sanoi. "hmm.. okei" sanoin. Nat nyökkäsi. "Lacy, lupaa" Natalia sanoi. "joo" huokaisin ja menin huoneeseen. En voinut asian olla, joten hyppäsin ikkunasta ulos.

Jonkun ajan käveltyäni, ja etsiskeltyä paikkaa rauhoittua, paikkaa hengittää, tulin yhdelle pubille. Menin sinne sisälle, se oli aivan täynnä porukka, tein tieni kohti tiskiä. Tilasin juoman ja istahdin siihen tuolille. Mietin paljon stradegioita, millai saisimme Downin kiinni. Join cokistani siinä ja huomasin lauman poikia tulleen siihen, 4 heistä tilasi alkoholillista juotavaa ja yksi tilasi fantaa. Hänellä oli ruskeat hiukset, ja muutama tatuointi näkyi kädestä. 4 muuta poikaa katosivat juomineen. "hei" yksin jäänyt ruskea hiuksinen poika sanoi vaivihkaa. "hei" vastasin, en halunnut olla tyly. "ooks iha yksi?" poika kysyi. "yap, en oikein saanu unta ni lähin kävelee ja päädyin tänne" kerroin. "mmh.. mä oon tääl mun frendien kans, mutku mä en juo ni ne aina katoo jonnekki" poika selitti. "oon muuten Liam" hän jatkoi. "hah, kiva.. Lacy" sanoin. Juttelimme aika kauan, ennen kuin tajusin että minun oli palattava takaisin. Liam pyysi numeroani joten annoin sen, ei kai siitä haittaakaan ole!

Protector ~ 1

Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat. Yritin etsiä varovaisesti katseellani Mr. Downia. En nähnyt häntä missään. Damn, hukkasin hänet. Hitto, melkein sain hänet. Ilmoitin Jakelle että tehtävä oli ohi. Lähdimme päämajalle. Pääsimme sinne ja paiskasin laukkuni nurkkaan. Että otti päähän. "Lacy c'mon rauhotu nyt!" Jake sanoi. "En" tokaisin. Istahdin tuolille ja laitoin päänkäsiini. Ovi aukesi Brown asteli sisään. "hyvä yritys, Down on vaikea napata, olemme yrittäneet saada häntä kiinni jo 3 vuotta." Brown sanoi.  Haluan saada hänet kiinni, niin paljon etten saa öisin nukkuttua, kun mietin missä hänen piilopaikkansa on. "Tiedämme, että nyt hän pyrkii Lontooseen kamansa perään, joten, Lacy, Jake ja natalia, pakatkaa kamat" Brown sanoi. "mitä jos emme saa häntä kiinni? mitä jos minä en saa häntä kiinni?" tokaisin samalla kun nousin pystyyn. "Lacy tiedän kuinka pahasti haluat saada hänet kiinni, ja saatkin jos teette tiimityötä!" Brown sanoi. Tiesin että hän oli oikeassa siinä tiimityössä, mutta se ei ole minun juttuni, teen kaiken aina yksin!

Pääsin kotiin, se oli pieni yksiö, koska harvemmin edes olin siellä. Silloin kun olin New Yorkissa. Muuten aika paljon tehtävillä eri puolella maata. Avasin pienehkön vaatekaappini, heitin laukkuun huppareita housuja paitoja, alusvaatteita ja kaiken muun tarpeellisen. Suljin kanssin ja menin keittiöön ja keitin kahvia. En kuitenkaan taaskaan saisi nukuttua. Otin kahvin ja menin läppärille istumaan ja tutkiskelemaan uutisia ja etsin vähä lisätietoja. Minun on pakko saada hänet nyt kiinni ja tehdä loppu tähän, niinkuin hän teki lopu perheelleni aikoinaan. Tämä päättyisi Lontooseen, mistä kaikki alkoi, ja nyt tiesin tasan mihin ja miksi Lontooseen, olin valmiimpi kuin koskaan. Olin valmis kohtaamaan hänet.

Hahmot :)

Jake, 20.v Lacyn ja Natalian agenttipari :)

Lacy 19.v. nuori agentti jonka vanhemmat tapettiin muutama vuos sitten. Päähenkilö.

Brown, agenttijärjestön pomo :)

Natalia, Lacyn ja Jaken agentti pari sekä Lacyn paras ystävä