"noniin, olemmeko valmiita lähtemään?" Jake kysyi katsahtaen minuun ja sitten Nataliaan. "joo" tokaisin ja avasin ulkooven. "minä olen valmis, noniin cmon mennään" jatkoin. Olin aiemmin informoinut heitä, mihin meidän kannattaisi ensimmäiseksi mennä. Hiukan aikaa myöhemmin, saavuimme pienen omakotitalon eteen, se oli vihreän värinen ja siinä oli punainen tiilikatto. Siellä oli pimeää ja se näytti siltä kuin siellä ei oltaisi oltu moniin vuosiin. Kävelin ovelle ja lykkäsin sen auki. Kaikki huonekalut oli peitetty valkoisilla liinoilla ja ne olivat aivan pölyiset. Natalia ja Jake tulivat perässäni. "Lacy mikä tää paikka on?" Natalia kysyi ihmetellen. "Mä asuin täällä kun olin pieni" Sanoin. Mieli tulvi muistoja. "Down tappo mun vanhemmat täällä, isäni oli työntänyt mut sitä ennen komeroon piiloon" sanoin, ehkä olisin kuollut myös. "isäni omisti firman, en tiennyt mitä siellä tehtiin, mutta tiedän että Down oli hänen joku kumppani tai asiakas ja hän etsi jotain.." sanoin ja kävelin yläkertaan, sieltä avasin tikkaat vintille, nousin tikkaita ylös varovaisesti. "ÄÄÄH" kuulin huudon alakerrasta, Natalia. Hyppäsin tikkailta alas, napaten avaimen mukaani. Muutama isokokoinen mies piteli Nataliaa 'panttivankinaan'. "päästäkää hänet" huusin vihaisesti. "mitä jos emme" toinen miehistä tivasi. "no sanonpahan vaan että 3 sekunnissa olen murtanut nenäsi ja Jake nistinyt toverisi" tokaisin. "haha nii varmaa" toinen sanoi ja oli samalla maassa kun Jake oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Minä potkaisin toista suoraan naamaan ja hän kaatui maahan. Natalia pääsi vapaaksi. Tartuin miehen kauluksista kiinni. "Sano Downille että minulla on se mitä hän haluaa, enkä aio antaa sitä hänelle" ja päästin irti. Hänen päänsä kolahti maahan. Lähdimme pois talosta.
"mitä tarkoitit sillä, että sinulla on mitä hän haluaa?" Jake kysyi. "yksi juttu, tai siis ei minulla sitä vielä ole" sanoin. "mutta miksi sitten sanoit niin?" Natalia kysyi. "Koska taidan tietää mitä hän jahtaa, siihen hän tarvitsee minua..tai sitä mitä minulla on.." sanoin ja katsoin kädessä olevaa avainta. "mihin tuo on?" Jake kysyi. "okei ootte kysyny jo aika paljon joten jos nyt vaan selitän asian joten kuunnelkaa" sanoin ja he nyökkäsivät. "kun oli pieni isä ja minä teimme sellaisen aikakapselin jonka sitten hautasimme ja laitoimme sinne kaikenlaisia piirrustuksia ja sellaisia, ja isäni laittoi sinne jonkun työpaperin jonka sanoi olevan salainen. ja hautasimme sen yhteen paikkaan, ja tämä avain saa sen kapselin auki" sanoin. "Ja mistä tiedät että Down haluaa juuri sen?" Natalia kysyi. "koska tuossa talossa oli kaikki muut paperit mitä hänelle ei silloin joskus poliisit antanut, se on ainut mitä hän voisi tarvita johonkin" sanoin. Kumpa kaikki menisi niinkuin suunnittelin.
Olimme matkalla takaisin hotellille. "Lacy hei!" Kuulin äänen vierestäni ja käänsin päätä. "Liam" sanoin. "Moi" jatkoin. "haha toinen kerta ku törmätään tänää" Liam naurahti. Hänellä oli ihana nauru. Siis mitä! "jooh, niimpä taitaa ollakkin" hymyilin. "Tota, haluisitko joskus lähtee kahville tai jtn?" Liam kysyi hieman punastellen, tosi suloista. Ei Lacy ei, olet työ tehtävissä et kaipaa mitään sekoituksia nyt. "joo toki, soita vaan koska" Sanoin kun Natalia vetäisi minun kädestäni. "takaisin maan pinnalle Lacy" Natalia sanoi. "ai mitä?!" sanoin. "olemme töissä, muistatko?" Jake sanoi. "joo joo" sanoin ja katsoin taakseni, huomasin Liamin jääneen katsomaan perääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti