Kuulin toimiston oven avautuvan, Jake käveli sisälle. "taasko olit koko yön täällä?" hän kysyi. "yap, melkein" tokaisin ja jatkoin nyrkkeilysäkin hakkaamista. "Jos et nuku et jaksa" hän sanoi. "mutta minä en nuku ennen kuin saan sen paskiaisen kiinni" sanoin. "no toivottavasti olet valmis nukkumaan ensi yönä!" Natalie huusi oven suusta. Juoksin halaamaan häntä. "Oletteko nyt varmasti valmiina?" Brown kysyi. "Yap" minä ja Nat sanoimme samaan aikaan. "valmiimpi kuin koskaan" sanoin. " jep valmiina ollaan" Jake sanoi. "Hyvä" Brown sanoi ja selosti meille tehtävämme.
Istuin koneessa ikkunapaikalla ja katsoi koneen ikkunasta ulos. En ole käynyt 5 vuoteen Lontoossa, synnyin siellä ja asuin 14 vuotta siellä, mutta sitten muutin yksin New Yorkiin ja kouluttauduin, siitä saakka olen ollut Brownin alaisena. Hän on kuin toinen isä minulle, jollain tapaa. "Lacy, ookto kunnossa?" Natalia kysyi. "joo on, mietiskelin vain" sanoin ja laitoin parhaimman tekohymyn naamalle. Totta puhuttua, minua ei pelota, mutta en tiedä olenko valmis kohtaamaan Lontoon. Kone laskeutui ja poistuimme koneesta.. "okei, nukutaan nyt yö rauhassa ja aletaan huomenna hommiin" Jake sanoi. "hmm.. okei" sanoin. Nat nyökkäsi. "Lacy, lupaa" Natalia sanoi. "joo" huokaisin ja menin huoneeseen. En voinut asian olla, joten hyppäsin ikkunasta ulos.
Jonkun ajan käveltyäni, ja etsiskeltyä paikkaa rauhoittua, paikkaa hengittää, tulin yhdelle pubille. Menin sinne sisälle, se oli aivan täynnä porukka, tein tieni kohti tiskiä. Tilasin juoman ja istahdin siihen tuolille. Mietin paljon stradegioita, millai saisimme Downin kiinni. Join cokistani siinä ja huomasin lauman poikia tulleen siihen, 4 heistä tilasi alkoholillista juotavaa ja yksi tilasi fantaa. Hänellä oli ruskeat hiukset, ja muutama tatuointi näkyi kädestä. 4 muuta poikaa katosivat juomineen. "hei" yksin jäänyt ruskea hiuksinen poika sanoi vaivihkaa. "hei" vastasin, en halunnut olla tyly. "ooks iha yksi?" poika kysyi. "yap, en oikein saanu unta ni lähin kävelee ja päädyin tänne" kerroin. "mmh.. mä oon tääl mun frendien kans, mutku mä en juo ni ne aina katoo jonnekki" poika selitti. "oon muuten Liam" hän jatkoi. "hah, kiva.. Lacy" sanoin. Juttelimme aika kauan, ennen kuin tajusin että minun oli palattava takaisin. Liam pyysi numeroani joten annoin sen, ei kai siitä haittaakaan ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti