Kiipesin huoneeseeni takaisin ikkunan kautta, kun olin laittanut sen kiinni, huoneeseen syttyi valo. Käännyin ympäri ja näin kaksi erittäin vihaista nuorta. "MISSÄ HITOSSA SÄ OLIT?!?!" Jake huusi. "ulkona" sanoin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. "TAJUUTKO ET ME OLTII SUSTA HUOLISSAA?!?!" Natalie huusi. "joojoo sori" sanoin ja otin matkalaukusta yöpaitani, ensimmäistä kertaa minua oikeasti edes vähän väsytti. "voisitteko nyt poistua, mua oikeesti oikeesti väsyttää, kiitos" sanoin ja aloin vaihtamaan yöpaitaani heti kun he poistuivat. Argh, mitään ei tapahtunut, enkä olisi antanutkaan tapahtua. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, haluan saada sen roiston nalkkiin mahdollisimman pian kiinni. Kun olin vaihtanut yöpaidan menin peiton alle ja nukahdin miltein heti.
"Liam juokse!" huusin hänelle ja hän lähti juoksemaan minua kohti. "vapautit ehkä hänet mutta tapan sinut silti!" down huusi. "älä kuule unta näe, saatoit ehkä saada perheeni, kaiken mitä rakastin, muttet saa minua" sanoin uhmakkaasti. Mutta se ei näyttänyt downia kiinnostavan. "hahahah sehän nähään. Adios Lacy!" Down sanoi ennen kuin katosi Jaken kanssa, joka oli sidottu.
Heräsin huohotukseen. Se oli vain unta, olin ihan hiestä märkä ja tuntui kun en olisi saanut henkeä. Nousin ylös ja kävelin ikkunan viereen. Ulkona oli aika pimeää, mutta katuvalot olivat päällä. Huomasin kuinka varjo häipyi yhden katuvalon alta pois. Joku oli siellä. Joku katsoi meitä. Hän tietää että olemme täällä. Tästä ei seuraa hyvää. Oli virhe mennä nukkumaan ja ulos aikaisemmin.
Istuin keittiössä, kello oli jtn 7 aamulla. Natalia käveli unen pöpperössä sinne. "Lacy, mitä teet hereillä nyt jo?" hän sopersi jotain unisesti. " heräsin 3 ja olen siitä saakka valvonut. Down tietää että olen täällä, hänen yksi miehistään oli yöllä tuolla kujalla" sanoin. "älä höpsi" Natalia sanoi. "näit vain jotain unta" hän jatkoi ja poistui takaisin nukkumaan. Ehkei ole oikeata kertoa heille unestani eikä muustakaan. Minun piti tehdä tämä yksin. Pukeuduin mustiin farkkuihin,valkoiseen toppiin ja mustaan huppariin. Laitoin pitkät vaaleat hiukseni ponihännälle ja otin mustat aurinkolasini ja laitoin ne päähäni. Puin jalkaani mustat maiharit ja lähdin ulos. Ensin minun oli palattava sinne mistä kaikki tämä alkoi, mikäli pääsisin sinne asti. Kävelin ulos hotelli huoneesta hiljaa, antaa lasten nukkua ja osaavien hoitaa homma kunnolla. Kävelin varovaisesti ja kaikkea silmällä pitäen eteenpäin. "Lacy! Lacy Hei" kuulin huudon takanani, hetken luulin että se olisi Jake. "Jake, mene takaisin!" huusin samalla kuin käännyin, mutta se ei ollutkaan Jake. "Jake?" Tuo ruskea silmäinen söpö poika kysyi. Hetkonen söpö?!?! eieieiei! "ai hei Liam, mitäs sä täällä tähän aikaan?" kysyin ja hymyilin, kerrankin oikeata hymyä, enkä tekohymyä niinkuin yleensä. Hei mitä minulle tapahtuu, hänet tavattuani, saan nukuttua, hymyilen, söpöilen! EIKÄ! "oon menossa studiolle äänittämään, entä sä?" Liam sanoi ja jatkoimme kävelemistä samaan suuntaan mihin olin menossa. "kävelyllä vaan, aamuvirkku" naurahdin, vaikka se oli vale.
Juttelimme monta tuntia ja yhtäkkiä tajusin mitä varten oikeasti olin ja pahoittelin ja jatkoin tehtävääni. Miksi tein noin, miksi unohdin heti?! tämä ei ole yhtään minun tapaistani. Ajatukseni pyörii ihan jossain muualla kuin tehtävässä. Palasin kuitenkin hotellille, enkä sinne minne ajattelin meneväni ennen kuin Liam tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti