keskiviikko 18. syyskuuta 2013

forever and always yours - 1

Niall ficin aika ja tää on Sannille ;) Hope you like it :D jotenki nyt yhtäkkiä inspaa niin paljon :DDD 


Taas tavallinen päivä. 14 päivää kunnes näkisin hänet uudelleen. Mullingar on niin hiljainen ja tylsä ilman parasta ystävääni. Nimeni on Sanni ja olen 16 vuotias. Paras ystäväni Niall osallistui x-factoriin ja pääs jatkoon. Hän on nyt siis bändinä 4 muun pojan kanssa. 14 päivää niin nään Niallin taas. Menen Mauran, bobbyn ja Grecin kanssa katsomaan live showta. Siitä on niin kauan kun viimeksi näin hänet. 2 kuukautta meni nopeasti ja olin iloinen kun sain nähdä Niallin. Mutta nyt kuitenkin oli menny kauan kun viimeksi näin hänet.Olin kävelemässä kotiin, olin tulossa lenkiltä. Näin oudon auton Horanien pihalla. Olimme naapureita. En jäänyt ihmettelemään vaan menin kotiin, suoraan suihkuun. Ilta alkoi hämärtyä ja menin parveekkelleni yöpaidassani istumaan. istuin kaiteelle ja nojasin seinään.. Join teetä ja ajattelin. Menneet vain tulvivat mieleen. Koskakohan nään hänet uudelleen. Muistaakohan hän minua. Haluaakohan hän tavata minut. Missä hän mahtaa mennä. Ajatukseni kuitenkin keskeytyivät kun näin tutut siniset silmät katsovan minua. Juoksin alakertaan ja ulos ovesta.. Syöksyin halaamaan tuota ihanaa blondia ystävääni.

- 2 vuosi myöhemmin-

Muuttoauto ajoi pihaan. Oman asuntoni pihaan. Muutin Lontooseen. Ajattelin että täällä olisi mukavaa, iso paikka, sekä tätini asuu täällä niin hän on luvannut pitää minusta huolen. Minun oli vain aika lentää pesästä, ja tänne minä lensin. Päätin lähteä tutustumaan uuteen kaupunkiin. Kävelin jonkun matkaa ja saavuin isoon ostoskeskukseen. Kiertelin hetken. Menin yhteen vaatekauppaan missä oli naisten kuin miestenkin vaatteita. Yhtäkkiä kuulin hyvinkin tutun äänen. Menin paniikkiin ja yritin piiloutua. Onnistuin, ainakin luulin niin. Istuin hiukan aikaa pukukopissa. Puhelimeni alkoi soimaan. Äiti. Vastasin, en kylläkään halunnut puhua kauaa... Hän sanoi että Maura kävi aiemmin kahvilla ja kertoi että Niall oli kysellyt minua.. Maura oli kertonut hänelle että olen Lontoossa. Niinpä tietenkin.. Lopetin puhelun ja kurkkasin sovituskopin alakulmasta. En nähnyt ketään, joten avasin oven ja lähdin varoivaisesti pois kaupasta, mutta kuitenkin siinä sitten epäonnistuin ja törmäsin johonkin ruskea hiuksiseen poikaan..

poika: anteeksi, mä en kattonu mihin menin..
minä: ei se mitään, mun pitää mennä..
poika: hei oota, sä näytät jotenki tutulta, mä oon Louis, kuka sä oot?
minä: Sanni, mun pitää nyt oikeesti mennä..
Louis: hei, oota.. Sanni, Sanni.. Ai sä oot se... Nyt mä tiiän.. Sä oot se tyttö Niallin puhelimesta ja valokuva kehyksistä ja kaikista.. Voi pojat, ku Niall kuulee et mä näin sut..
minä: voi kun kiva.. siis mitä sä sanoit?
Louis: niin että voi pojat, kun Niall kuulee tästä....
minä: ei kun sitä ennen?
Louis: niin että Niallilla on joka paikassa sun kuvia..
minä: oikeesti, ootko ihan varma?
Louis: olen, mä voin vaikka näyttää sulle, tuu mun mukaan..
minä: mä en oikein tiiä..
Louis: tule, ei kukaan oo siellä, luota muhun..
minä: okei, nopeesti sitten..

Louis tarttui kädestäni ja lähdimme juoksemaan, koska fanit tunnistivat hänet.. Juoksimme ulos ja suoraan autolle. Louis huokaisi ja käynnisti auton. Hän ajoi pitkän matkan. Oli ihan hiljaista..

minä: oletko varma ettei siellä ole ketään?
Louis: olen olen, älä huoli... miksi pelkäät?
minä: Tiedätkö sen kun et ole nähnyt henkilöä 2 vuoteen, ja yhtäkkiä tulee mahdollisuus, mutta tuntuu ettei ole valmis näkemään, vaikka onkin tuntenut koko ikänsä..
Louis: en, mutta sä taidat?
minä: Liiankin hyvin.. Tai siis ei sen pitäisi olla näin vaikeaa mutta..
Louis: OMG, sä pidät Niallista..
minä: MITÄ, no en!
Louis: Älä huoli emmä kerro sille, mut älä väitä ettet tykkää siitä!!
minä: no ehkä vähän, tai no mutta niin...

Louis ajoi johonkin pihaan. Hän astui ulos autosta, niin minäkin. Katsoin sitä isoa valkoista taloa, se oli upea, iso, mahtava. Kävelimme sisälle, se näytti jo aivan toiselta maailmalta. Iso, sekainen, huomasi että tässä talossa asui poikia.. Louis käveli rappuset ylös, seurasin häntä. Hän jäi vihreän oven eteen seisomaan, se oli iso käytävä, siinä oli 6 eri väristä ovea, oletin että tämä vihreä ovi oli Niallin huoneeseen.. Louis avasi oven ja katsoin sinne, tuntui niin pahalta mennä Niallin huoneeseen ilman hänen lupaansa, mutta kieltämättä olin hieman kiinnostunut.. Katsoin ympärilleni, muutama taulu Niallista ja minusta ja muutama pelkästään minusta.. voi niitä aikoja..

2 kommenttia: