Minä: äiti mitä?!?
äiti: tule katsomaan!
kävelin eteiseen.
äiti: Tässä on naapurimme Anne, Gemma ja Harry. Ja Tässä on tyttäreni Janita
minä: tosissas!
Harry: Ahaa, tunnistit.. Fani?
äiti: älä edes kysy
minä: anteeksi
Anne: ei se mitään
Gemma: oot tosi nätti, kui vanha oot?
minä: 16 mutta ihan pian 17
Harry: wau. oot tosi nätti
minä: kiitos
Punastuin kun kuulin mitä Harry sanoi. Yritin peitellä sitä, mutta taisin epäonnistua ja pahasti. Äiti jutteli jotain Annen kanssa, Gemma oli heidän kanssaan ja Harry seurasi minua huoneeseeni. En edes aluksi tajunnut kun saavuimme huoneeseeni että seinällä oli paljon heidän julisteitaan. Pari taulua minusta ja ystävistäni. Ja siellä ystävieni seassa oli yksi Mikonki kuva.
Harry: hieno huone..
minä: ööm.. kiitos
Harry: kuka tuo poika on?
minä: poikaystäväni, tai siis entinen poikaystäväni.. en edes tiedä miksi hän on siinä taulussa vielä..
Harry: ai.. okei
minä: niin siis pitkä juttu, mutta nyt uusi elämä täällä..
Harry: okei, elikkä vaikka minäkin voisin pyytää sinua ulos?
minä: ehkä
Harry: Lähtisitkö?
minä: ehkä, ehkä en
Harry: c'mon tiiän et se on sun unelmas, voisin näyttää paikkoi ja viedä sut tapaa muut pojat..
minä: okei, tai siis ei sillee, musta olis ihan kiva muutenki lähtee sun kanssas ulos, mut toi oli vaan jotain vastustamatonta..
Harry: haha, okei, uskon sua.. Huomenna, sopiiko?
minä: sopii
Harry lähti kotiin, Gemman ja Annen kanssa. En sanonut äitille mitään. Tietenki onhan se nopeaa suostua treffeille Harryn kanssa, koska eilen vasta erosin. Mutta uusi maa ja uudet kujeet, vai miten se nyt menee.. Ja se on Harry Styles ja tapaan muutkin pojat. olisin minä muutenkin suostunut. Hän tuntui niin erilaiselta, kun mitä ruudun takaa. Menin koneelleni ja kirjoittelin muutaman kaverini kanssa, en kertonut heille vielä Harrystä mitään. En tiedä olenko itsekkään vielä niin varma tapahtuiko se oikeasti vai näinkö jotain harhoja. Minulla oli ikävä kavereitani tosi paljon, mutta nyt ehkä olen onnellisempi, tai kun en tiedä, minusta ja Harrystä voi oikeasti tulla jotain. Puhelimeni piippasi. Otin sen pöydältäni ja katsoin näyttöä. 'Harryyy sexy beastt' Siis mistä toi nimi tuli.. naurahdin ja avasin viestin.."Hei tallensin numeroni, ja otin sun numeros.. mut juu, mietin jos vaikka haluisit lähtee kävelee tai jotain? xx Harry" Mietin hetken mitä pitäisi vastata, olisi kiva päästä vähän katsomaan tätä lähiötä ja tietenkin tapaamaan Harryä. Päätin vastata "haha jotenkin arvasin.. :P ja voisin vaikka lähteäkkin, syön vain ensiksi jotain, mutta puolen tunnin päästä tossa tiellä? xx" Siinä samassa äitini huusi syömään. Sammutin koneen ja otin puhelimeni ja menin alas. Puhelimeni piippasi uudelleen "sopii, nähdään silloin ;) xx Harry" Hymyilin viestille ja laitoin puhelimeni taskuun. Otin makaroonilaatikkoa hieman lautaselle ja salaattia. Laitoin hiukan ketsuppia makaroonilaatikon päälle ja kaadoin maitoa lasiin. Isäni ei ollut vielä tullut töistä. Tulee kai joskus myöhään, joten söin vain äitini kanssa.
äiti: no mitä mieltä olet?
minä: mistä?
äiti: talosta, naapureista, muutosta?
minä: Talo on tosi mukava, naapuritkin ovat ja muutto oli uusi alku, ei se haittaa, kyllä minä tänne totun, tämä tekee hyvää muutenkin..
äiti: onko sinulla ikävä Mikoa ja kavereitasi?
minä: kavereita on, erosimme Mikon kanssa pahoissa riidoissa joten ei. Eikä hän ollut edes se oikea.. Olin ajatellut jättää hänet joka tapauksessa aika pian..
äiti: aijaa, voi harmi.. no muttahyvä että ajattelet muutosta noin. Olen varma että sopeudut tänne.. Kuinka vanha tämä Garry on?
minä: tarkoitatko Harryä?
äiti: niin juuri häntä!!
minä: täytti juuri 19
äiti: okei, ole varovainen hänen kanssaan..
minä: olen olen, ja sitä paitsi Miko oli 18..
äiti: no joo, emmä sillä vaan sitä että se on julkkis
minä: joojoo.. kiitos ruuasta oli hyvää, mä meen vähän kävelemään..
äiti: okei, älä eksy ja tule 9 takaisin..
minä: okei, moikka..
Garry... Haahaha, mistä se senki repäsi.. Laitoin tennarit jalkaan ja otin takin, olihan jo vähän vilpoista. Kävelin tielle ja Harrykin tuli samaa aikaa siihen. Lähdimme kävelemään johonkin suuntaan..
Harry: no mitäs pidät?
minä: mistä?
Harry: Holmes Chapelista?
minä: no mitä nyt olen nähnyt, ihan kiva paikka. Rauhallinen, juuri sopiva minulle, tai siis että löytyy menoa ja meininkiä mutta silti sellainen hiljainen ja sellainen, tiedäthän..
Harry: haha, joo ymmärrän mistä puhut.. Tule, haluan näyttää sinulle yhden paikan
minä: minkä paikan?
Harry: näet sitten, se ei ole kaukana...
minä: okei..
Harry tarttui kädestäni ja veti jonnekkin metsään.. kiipesimme kallioille ja kävelimme hiukan, sitten hän pysäytti minut.. ja osoitti eteeni. Katsoin sinne, se oli peini aukio, puut hävisivät taaksemme, siellä oli pieni puro, ja se oli niin korkea paikka että sieltä näki kaupunkiin. Istuimme Harryn kanssa siihe kallioille ja katsoimme sitä aukiota, missä kulki kaikkia ihmisiä..Hetken päästä tunsin jonkun käden ympärilläni ja katsoin Harrya ja hän katsoi minua.. Hetken päästä huomasin että hän alkoi tuli lähemmäs ja lähemmäs.. Pian huulemme kohtasivat ja hymy nousi pakostakin. Kipinöitä lenteli sinne sun tänne, se tuntui niin täydelliseltä.. Kun erkanimme hän katsoi minua uudelleen ja hymyili.
minä: 16 mutta ihan pian 17
Harry: wau. oot tosi nätti
minä: kiitos
Punastuin kun kuulin mitä Harry sanoi. Yritin peitellä sitä, mutta taisin epäonnistua ja pahasti. Äiti jutteli jotain Annen kanssa, Gemma oli heidän kanssaan ja Harry seurasi minua huoneeseeni. En edes aluksi tajunnut kun saavuimme huoneeseeni että seinällä oli paljon heidän julisteitaan. Pari taulua minusta ja ystävistäni. Ja siellä ystävieni seassa oli yksi Mikonki kuva.
Harry: hieno huone..
minä: ööm.. kiitos
Harry: kuka tuo poika on?
minä: poikaystäväni, tai siis entinen poikaystäväni.. en edes tiedä miksi hän on siinä taulussa vielä..
Harry: ai.. okei
minä: niin siis pitkä juttu, mutta nyt uusi elämä täällä..
Harry: okei, elikkä vaikka minäkin voisin pyytää sinua ulos?
minä: ehkä
Harry: Lähtisitkö?
minä: ehkä, ehkä en
Harry: c'mon tiiän et se on sun unelmas, voisin näyttää paikkoi ja viedä sut tapaa muut pojat..
minä: okei, tai siis ei sillee, musta olis ihan kiva muutenki lähtee sun kanssas ulos, mut toi oli vaan jotain vastustamatonta..
Harry: haha, okei, uskon sua.. Huomenna, sopiiko?
minä: sopii
Harry lähti kotiin, Gemman ja Annen kanssa. En sanonut äitille mitään. Tietenki onhan se nopeaa suostua treffeille Harryn kanssa, koska eilen vasta erosin. Mutta uusi maa ja uudet kujeet, vai miten se nyt menee.. Ja se on Harry Styles ja tapaan muutkin pojat. olisin minä muutenkin suostunut. Hän tuntui niin erilaiselta, kun mitä ruudun takaa. Menin koneelleni ja kirjoittelin muutaman kaverini kanssa, en kertonut heille vielä Harrystä mitään. En tiedä olenko itsekkään vielä niin varma tapahtuiko se oikeasti vai näinkö jotain harhoja. Minulla oli ikävä kavereitani tosi paljon, mutta nyt ehkä olen onnellisempi, tai kun en tiedä, minusta ja Harrystä voi oikeasti tulla jotain. Puhelimeni piippasi. Otin sen pöydältäni ja katsoin näyttöä. 'Harryyy sexy beastt' Siis mistä toi nimi tuli.. naurahdin ja avasin viestin.."Hei tallensin numeroni, ja otin sun numeros.. mut juu, mietin jos vaikka haluisit lähtee kävelee tai jotain? xx Harry" Mietin hetken mitä pitäisi vastata, olisi kiva päästä vähän katsomaan tätä lähiötä ja tietenkin tapaamaan Harryä. Päätin vastata "haha jotenkin arvasin.. :P ja voisin vaikka lähteäkkin, syön vain ensiksi jotain, mutta puolen tunnin päästä tossa tiellä? xx" Siinä samassa äitini huusi syömään. Sammutin koneen ja otin puhelimeni ja menin alas. Puhelimeni piippasi uudelleen "sopii, nähdään silloin ;) xx Harry" Hymyilin viestille ja laitoin puhelimeni taskuun. Otin makaroonilaatikkoa hieman lautaselle ja salaattia. Laitoin hiukan ketsuppia makaroonilaatikon päälle ja kaadoin maitoa lasiin. Isäni ei ollut vielä tullut töistä. Tulee kai joskus myöhään, joten söin vain äitini kanssa.
äiti: no mitä mieltä olet?
minä: mistä?
äiti: talosta, naapureista, muutosta?
minä: Talo on tosi mukava, naapuritkin ovat ja muutto oli uusi alku, ei se haittaa, kyllä minä tänne totun, tämä tekee hyvää muutenkin..
äiti: onko sinulla ikävä Mikoa ja kavereitasi?
minä: kavereita on, erosimme Mikon kanssa pahoissa riidoissa joten ei. Eikä hän ollut edes se oikea.. Olin ajatellut jättää hänet joka tapauksessa aika pian..
äiti: aijaa, voi harmi.. no muttahyvä että ajattelet muutosta noin. Olen varma että sopeudut tänne.. Kuinka vanha tämä Garry on?
minä: tarkoitatko Harryä?
äiti: niin juuri häntä!!
minä: täytti juuri 19
äiti: okei, ole varovainen hänen kanssaan..
minä: olen olen, ja sitä paitsi Miko oli 18..
äiti: no joo, emmä sillä vaan sitä että se on julkkis
minä: joojoo.. kiitos ruuasta oli hyvää, mä meen vähän kävelemään..
äiti: okei, älä eksy ja tule 9 takaisin..
minä: okei, moikka..
Garry... Haahaha, mistä se senki repäsi.. Laitoin tennarit jalkaan ja otin takin, olihan jo vähän vilpoista. Kävelin tielle ja Harrykin tuli samaa aikaa siihen. Lähdimme kävelemään johonkin suuntaan..
Harry: no mitäs pidät?
minä: mistä?
Harry: Holmes Chapelista?
minä: no mitä nyt olen nähnyt, ihan kiva paikka. Rauhallinen, juuri sopiva minulle, tai siis että löytyy menoa ja meininkiä mutta silti sellainen hiljainen ja sellainen, tiedäthän..
Harry: haha, joo ymmärrän mistä puhut.. Tule, haluan näyttää sinulle yhden paikan
minä: minkä paikan?
Harry: näet sitten, se ei ole kaukana...
minä: okei..
Harry tarttui kädestäni ja veti jonnekkin metsään.. kiipesimme kallioille ja kävelimme hiukan, sitten hän pysäytti minut.. ja osoitti eteeni. Katsoin sinne, se oli peini aukio, puut hävisivät taaksemme, siellä oli pieni puro, ja se oli niin korkea paikka että sieltä näki kaupunkiin. Istuimme Harryn kanssa siihe kallioille ja katsoimme sitä aukiota, missä kulki kaikkia ihmisiä..Hetken päästä tunsin jonkun käden ympärilläni ja katsoin Harrya ja hän katsoi minua.. Hetken päästä huomasin että hän alkoi tuli lähemmäs ja lähemmäs.. Pian huulemme kohtasivat ja hymy nousi pakostakin. Kipinöitä lenteli sinne sun tänne, se tuntui niin täydelliseltä.. Kun erkanimme hän katsoi minua uudelleen ja hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti