Kiertue loppui ja saavuimme kotiin ja tapasin muutamia vanhoja ystäviäni, myös Mikeyn joka oli päässyt ehdonalaiseen hyvästä käytöksestä. Hän oli muuttunut, tosiaan. Mutten kuitenkaan aio muuttaa itseäni enään samanlaiseksi. Nyt kun asiani on kunnossa ja se on kaikki Niallin ansiota ja kyllähän se hiukan Liaminkin ansiota on. Minua pyydettiin useisiin biileisiin, toisaaltaan haluaisin mennä mutta sitten taas en. Makasin huoneessani ja luin vanhaa päiväkirjaani. Kuulin koputusta ovelta ja Liam tuli sisälle. "Kuulin että tapasit Mikeynkin aikaisemmin" Liam sanoi hieman ärtyneesti. "Niin tapasin, mutta hän on muuttunut, mutta niin olen minäkin!" sanoin, huomasin Liamin ilmeestä että hänen olonsa helpottui. "Hyvä" hän sanoi ja istui sängyn reunalle. "mitäs luet?" hän kysyi. "vanhaa päiväkirjaani, kirjoitin tätä kun olin jotain 9 kai" sanoin hymyillen. "olit silloinkin jo riiviö" liam sanoi leikillä ja löi olkapäähäni. "hei, enkä varmasti ollut!" sanoin ja löin häntä.
**
Istuin puistossa penkillä ja odotin Niallia. Kun hän vihdoin saapui, huomasin hänen katseestaan että hän katusi jotain, pahaa oloa. "Niall mä tiiän" huokaisin ja nousin penkiltä. "tiedät mitä?" Niall kysyi hämmentyneenä. "minä tiedän että makaat sen hazzan muijan kanssa" sanoin ja katsoin Niallia silmiin. Hänen silmänsä kostuivat, kyynel vierähti poskelle. "mistä?" hän kysyi itkuisena. "tiedän koska tunnen sut ja emmäkää iha rehelline oo" sanoin. Niall katsoi minua ihmetellen. "Harry.." sanoin. Niall ymmärsi ja istui penkille. "kauanko?" hän kysyi. "eka kerta oli sillo kiertueella. ja nii " sanoin hieman katuvasti. "mut ennen ku me ees oltiin yhes" jatkoin, vaikkei se ihan niin mennytkään.
**
Kävelin kotiin, silmäni olivat turvoksissa kovasta itkemisestä. Halusin olla yksin, nyt en kaivannut mitään, eikä kukaan minua. Lukitsin oveni ja kaaduin sängylle, laitoin musiikkia soimaan ja mikäs sattuikaan kun surullisten biisien muistitikku olemaankaan kiinni stereoissani. Ajatuksissani oli vain Niall ja meidän hetkemme. Halusin itkeä enemmän. Me olimme ohi, vaikken sitä halunnutkaan. Elämäni oli ohi..
THE END
okkei sori et kesti tosi kauan et tää tuli, mut alan täst kirjottaa uutta tarinaa vähä aja päästä :)
lauantai 26. huhtikuuta 2014
lauantai 19. huhtikuuta 2014
#ilmotus
Sori oikeesti sen osan piti tulla jo kauan sitten mut tää ei antanu julkasta sitä koska päivitykset tuli mun koneelle :( ja sitte unohhin sen ku on ollu kaikkee mut nyt kirjotin sitä hiuka uusiks ja yritän saada sen nyt tänne tänään tai huomenna :) se onki sit vrm viimine osa luultavast ja alotan sit uut heti :)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
thousand years - 10
Niallin näkökulma: Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut, hän on parasta mitä minulle ikinä olisi voinut tapahtua, sain sen mitä halusin ja nyt tein virheen, virheen mistä ei tiedä muuta kuin minä. Virhe jota kadun, virhe jota en voi antaa edes itselleni anteeksi. Mutta hänen ja Harryn välit ovat liiankin hyvät, ja Harry on mitä Harry on, naistenmies. Heidän välillään on pakko ollut tapahtua jotain. Tämä on kuin uni, uni josta en pysty heräämään. Kävelin katuvaisena kohti Liamin ja Cressin taloa, tietäen hänenkin olevan siellä Harryn kanssa. Minun oli pakko keksiä joku selitys. Muistin eilisen viestini Cressille, hätätilanne. hmm.. Menin sisälle ja näin cressin ilmeen, hän näytti siltä kun ei olisi nukkunut aikoihin, silmät olivat punaiset mutta kauniit, hän näytti hyvältä vaikka olikin lökäreissä ja isossa t-paidassa, hiukset sekaisesti kiinni. Se sai vielä enemmän katumaan tekoani. "Cres, voitaisko me puhuu?"
**
Cressidan näkökulma: Kävelimme Niallin kanssa yläkertaan huoneeseeni, pääni tahtoi hajota ajatuksesta mitä hän meinaisi puhua minulle. Aikoikohan hän jättää minut, vaikka kaikki olikin aluksi esitystä, minulle on oikeasti tullut tunteita Niallia kohtaan ja haluan olla hänen kanssaan, en kuitenkaan ehkä mennää naimisiin vielä, mutta kuitenkin. Istuimme sängylleni. "Niall onko kaikki hyvin?" kysyin, hän vain katsoi suoraan silmiini. "Ei, mutta haluan että tiedät että rakastanu sua oikeesti vaik oikeesti näin ei pitäny käydä, tää on ollukku uni mulle, mut en oo valmis viel menemään naimisiin.." hän sanoi ja käänsi katseensa maahan. "Niall ei se mitään, en määkään oo valmis, eikä meiän tarvii mennäkkään naimisiin, ainakaan vielä" sanoin, hän nosti päänsä ylös ja hymyili varovaisesti. "sitä paitsi kaikki oikeesti oli alussa esitystä, mut kyl mäki rakastan sua" jatkoin ja Niall hymyili hieman leveämmin. Olisin halunnut kertoa mitä olimme Harryn kanssa tehneet, mutta ehkä ei kannata. Olen nyt onnellinen, minulla on nyt kaikki mitä voisin haluta.
**
Istuimme lentokoneessa poikien kanssa matkalla Austraaliaan. Pidin kuulokkeita korvissani ja painoin silmät kiinni, olin meinaan aika väsynyt. Heräsin kun joku painoi päänsä olkapäälleni, raotin silmääni ja huomasin tuon tekoblondin pojan hiukset naamassani. Laitoin silmät kiinni ja jatkoin nukkumista. Kun saavuimme Austraaliaan menimme suoraan hotellille ja nukuimme siellä. Aikaerot on perseestä!
^^sori tuli lyhyt mut jatkan illalla vielä osalla :)
**
Cressidan näkökulma: Kävelimme Niallin kanssa yläkertaan huoneeseeni, pääni tahtoi hajota ajatuksesta mitä hän meinaisi puhua minulle. Aikoikohan hän jättää minut, vaikka kaikki olikin aluksi esitystä, minulle on oikeasti tullut tunteita Niallia kohtaan ja haluan olla hänen kanssaan, en kuitenkaan ehkä mennää naimisiin vielä, mutta kuitenkin. Istuimme sängylleni. "Niall onko kaikki hyvin?" kysyin, hän vain katsoi suoraan silmiini. "Ei, mutta haluan että tiedät että rakastanu sua oikeesti vaik oikeesti näin ei pitäny käydä, tää on ollukku uni mulle, mut en oo valmis viel menemään naimisiin.." hän sanoi ja käänsi katseensa maahan. "Niall ei se mitään, en määkään oo valmis, eikä meiän tarvii mennäkkään naimisiin, ainakaan vielä" sanoin, hän nosti päänsä ylös ja hymyili varovaisesti. "sitä paitsi kaikki oikeesti oli alussa esitystä, mut kyl mäki rakastan sua" jatkoin ja Niall hymyili hieman leveämmin. Olisin halunnut kertoa mitä olimme Harryn kanssa tehneet, mutta ehkä ei kannata. Olen nyt onnellinen, minulla on nyt kaikki mitä voisin haluta.
**
Istuimme lentokoneessa poikien kanssa matkalla Austraaliaan. Pidin kuulokkeita korvissani ja painoin silmät kiinni, olin meinaan aika väsynyt. Heräsin kun joku painoi päänsä olkapäälleni, raotin silmääni ja huomasin tuon tekoblondin pojan hiukset naamassani. Laitoin silmät kiinni ja jatkoin nukkumista. Kun saavuimme Austraaliaan menimme suoraan hotellille ja nukuimme siellä. Aikaerot on perseestä!
^^sori tuli lyhyt mut jatkan illalla vielä osalla :)
thousand years - 9
Niall yritti koko illan tavoittaa minua viesteillä ja Liaminkin kävi oven takanani monta kertaa, mutten vastannut kenellekkään mitään, en edes Harrylle tai muillekkaan pojille jotka yrittävät soitella minulle. Halusin olla yksin, koska tiesin mitä hän teki ja mitä minä tein. Omatuntoni kolkuttaa ja olo on ihan hirveä vaikka melkein jopa arvaan hänen tehneen samoin minulle. Laitoin stereoistani musiikkia, lempiartistiani Christina Perryä, hän on ollut idolini jo kauan.
**
Heräsin sängyltäni, ulkona oli pimeää. Musiikkini oli sammutettu ja päälleni oli laitettu peitto. Nousin ylös ja katsoin kelloa, 3 yöllä. Vaihdoin yöpaitani päälle ja menin takaisin sänkyyn. Mutta en saanut enään unta kun mietin miksi Niall ja Amanda lähtivät samaan aikaan pois, sanomatta mitään kenellekkään. Ajatukset ja harhaluulot asioista pyörivät mielessäni, mitä jos oikeasti Niallilla oli joku hätätilanne, mutta mikä, hänen perheensä on Irlannissa joten.. sinne menisi kuitenkin aikaa lentää ja eikä lentojakaan sinne olisi ollut hetkeen. Mitä jos Amanda oikesti tuli kipeäksi, mutta hän ei näyttänyt kipeältä. Mitä jos he ovatkin tunteneet jo kauan, koska he tulivat aika hyvin juttuun. Vilkaisin kelloa, se oli jo 5:30 aika menee niin nopeasti, enkä vieläkään saanut unta. Pyörin sängyssäni ja pohdiskelin asioita. Kello oli 7 seuraavaksi kun katsoin, tiesin etten saisi nukuttua vieläkään ja menin keittiöön hakemaan juotavaa.
**
Makasin sohvalla ja kaikki pojat olivat tyttöjen kanssa meillä paitsi Niall ei ollut, mutta Amanda oli kyllä Harryn kanssa. Aika outo että hän on taas täällä vaikka eilen olikin huono olo. Noh.. "Cres, oletko kuullut mitään Niallista?" Liam kysyi. "En" tokaisin vain. "Kyl se tulee" Perrie sanoi. Meillä jatkui taas tour tänään, tai lähtisimme matkaan myöhemmin illalla, mutta olimme sopineet että tapaisimme täällä ensiksi. "Tota mitä jos jäisinki kotiin?" kysäisin pojilta. "MITÄ?!" he huusivat yhteenääneen. "noku emmä tiä.." yritin selittää, huokaisin, ehkä minun on pakko mennä kuitenkin. Niall tuli vihdoinkin, mutta huomasin hänen katseestaan ettei kaikki ollut hyvin. Hän kertoi serkkunsa olleen auto-onnettomuudessa Lontoossa. Olin epäillyt häntä ihan turhaan.
I can hold my breath
I can bite my tongue
I can stay awake for days
If that's what you want
Be your number one
I can fake a smile
I can force a laugh
I can dance and play the part
If that's what you ask
Give you all I am
I can bite my tongue
I can stay awake for days
If that's what you want
Be your number one
I can fake a smile
I can force a laugh
I can dance and play the part
If that's what you ask
Give you all I am
I can do it
I can do it
I can do it
I can do it
I can do it
But I'm only human
And I bleed when I fall down
I'm only human
And I crash and I break down
Your words in my head, knives in my heart
You build me up and then I fall apart
'Cause I'm only human, yeah
And I bleed when I fall down
I'm only human
And I crash and I break down
Your words in my head, knives in my heart
You build me up and then I fall apart
'Cause I'm only human, yeah
**
Heräsin sängyltäni, ulkona oli pimeää. Musiikkini oli sammutettu ja päälleni oli laitettu peitto. Nousin ylös ja katsoin kelloa, 3 yöllä. Vaihdoin yöpaitani päälle ja menin takaisin sänkyyn. Mutta en saanut enään unta kun mietin miksi Niall ja Amanda lähtivät samaan aikaan pois, sanomatta mitään kenellekkään. Ajatukset ja harhaluulot asioista pyörivät mielessäni, mitä jos oikeasti Niallilla oli joku hätätilanne, mutta mikä, hänen perheensä on Irlannissa joten.. sinne menisi kuitenkin aikaa lentää ja eikä lentojakaan sinne olisi ollut hetkeen. Mitä jos Amanda oikesti tuli kipeäksi, mutta hän ei näyttänyt kipeältä. Mitä jos he ovatkin tunteneet jo kauan, koska he tulivat aika hyvin juttuun. Vilkaisin kelloa, se oli jo 5:30 aika menee niin nopeasti, enkä vieläkään saanut unta. Pyörin sängyssäni ja pohdiskelin asioita. Kello oli 7 seuraavaksi kun katsoin, tiesin etten saisi nukuttua vieläkään ja menin keittiöön hakemaan juotavaa.
**
Makasin sohvalla ja kaikki pojat olivat tyttöjen kanssa meillä paitsi Niall ei ollut, mutta Amanda oli kyllä Harryn kanssa. Aika outo että hän on taas täällä vaikka eilen olikin huono olo. Noh.. "Cres, oletko kuullut mitään Niallista?" Liam kysyi. "En" tokaisin vain. "Kyl se tulee" Perrie sanoi. Meillä jatkui taas tour tänään, tai lähtisimme matkaan myöhemmin illalla, mutta olimme sopineet että tapaisimme täällä ensiksi. "Tota mitä jos jäisinki kotiin?" kysäisin pojilta. "MITÄ?!" he huusivat yhteenääneen. "noku emmä tiä.." yritin selittää, huokaisin, ehkä minun on pakko mennä kuitenkin. Niall tuli vihdoinkin, mutta huomasin hänen katseestaan ettei kaikki ollut hyvin. Hän kertoi serkkunsa olleen auto-onnettomuudessa Lontoossa. Olin epäillyt häntä ihan turhaan.
^^ Tost on noi lyriikat :)
lauantai 5. huhtikuuta 2014
thousand years - 8
Pojilla oli vapaata kiertueelta muutaman viikon. Menimme Liamin kanssa kotiin, ja minun pitäisi myös mennä Niallin vanhempien luokse Irlantiin. Mutta olen yrittänyt vierittää sitä myöhemmäksi, koska.. no oikeastaan en enään itsekkään tiedä. Tämä kaikki on tapahtunut liian nopeasti ja minua ahdistaa tosi paljon. Kaikki tämä vain minun virheiden ja ongelmien takia. Mikey oli takaisin vankilassa, kun hän oli jäänyt uudelleen kiinni huumeista, mutten ollut aikomassa palata siltikään samanlaiseksi kuin ennen olin. Minua oikeastaan pelottaa tuleva, olen vasta kuitenkin vasta 18 ja olen menossa naimisiin, en tiedä sittenkään olenko valmis siihen, mutta kaikki olettavat että teen sen, joten kai minun on pakko se tehdä.
**
Makasin sängylläni ja Liam tuli huoneeseeni ilmoittamaan että pojat olivat tulossa tyttöystävineen meille. Harrykin oli kuulemma löytönyt jonkun tytön itselleen. Ihan hyvä, minua säälitti kun kaikilla muilla oli joku ja hän oli yksin, mutta nyt kaikki on hyvin. Nousin ylös ja puin päälleni mustat pillifarkut ja valkoisen tuubitopin missä oli musta iso sydän laitoin mustan bleiserin siihen päälle, meikkasin kevyen tumman meikin ja laitoin hiukseni. Kävelin alakertaan ja istahdin sohvalle odottamaan. Ovikello soi ja ja äiti avasi oven. Zayn, Perrie, Sophia, Eleanor ja Louis tulivat sisälle. Sophia antoi Liamille pusun ja he tulivat kaikki olohuoneeseen. "Hei Cres, miten menee?" Louis kysyi ystävällisesti kun halasi minua. "ihan hyvin, mites teillä?" Kysyin samalla kun katsoin Eleanorin vauvamasua. "Ihan hyvin, aamupahoinvointi on aika vahva sana tällä neidillä" Louis vitsaili samalla kun kietoi kätensä Eleanorin ympärille. Istuimme alas ja aloitimme tyttöjen kanssa taas puhumisen häistä koska niihinkin on jäljellä aikaa vain vähän. Ovikello soi uudelleen ja sieltä tulivat Harry ja hänen uusi tyttöystävänsä Amanda sekä Niall.
**
Makasin sängylläni, kuulin pian koputusta ovelta ja näin Harryn tulevan sisään. "Tota, mun pitäis puhuu sun kans.." Harry sanoi hiljaa. "no?" kysyin ja nousin seisomaan. Harry näytti siltä kuin olisi itkenyt. "mikä on?" kysyin uudelleen toivoen jotain hyvää vastausta häneltä. "tota, mä en löydä Amandaa enkä Niallia mistään, me ollaan poikien kans etitty niitä jo aika kauan ja tulin kattomaan et ooks sä tääl" hän sanoi. Tiesin heti että jokin oli vialla. "mitä!" sanoin vähän kovemmalla äänellä. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehä, istuin sängylleni ja katsoin järkyttyneenä lattiaa. Harry istui vierelleni ja katsoi minua silmiin. Hetken mielijohteesta se tapahtui taas, suutelin häntä.
**
Poistuimme Harryn kanssa huoneestani etsimään muita. Niallia ja Amandaa ei vieläkään löydetty. Harryn puhelin piippasi. "Amanda on kotona sil tuli kuulemma huono olo.." Harry sanoi. "no mis Niall on?" huokaisin ja siirsin kädelläni hiuksiani korvan taakse. Seuraavaksi minun puhelimeni piippasi, otin puhelimeni taskusta ja se oli Niallilta, en edes halunnut avata sitä mutta päätin kuitenkin avata sen. 'sori et häivyin, mut tuli hätätilanne xxNiall' luin ääneen. "Joo nii varmaa" huokaisin ja kävelin yläkertaan.
**
Makasin sängylläni ja Liam tuli huoneeseeni ilmoittamaan että pojat olivat tulossa tyttöystävineen meille. Harrykin oli kuulemma löytönyt jonkun tytön itselleen. Ihan hyvä, minua säälitti kun kaikilla muilla oli joku ja hän oli yksin, mutta nyt kaikki on hyvin. Nousin ylös ja puin päälleni mustat pillifarkut ja valkoisen tuubitopin missä oli musta iso sydän laitoin mustan bleiserin siihen päälle, meikkasin kevyen tumman meikin ja laitoin hiukseni. Kävelin alakertaan ja istahdin sohvalle odottamaan. Ovikello soi ja ja äiti avasi oven. Zayn, Perrie, Sophia, Eleanor ja Louis tulivat sisälle. Sophia antoi Liamille pusun ja he tulivat kaikki olohuoneeseen. "Hei Cres, miten menee?" Louis kysyi ystävällisesti kun halasi minua. "ihan hyvin, mites teillä?" Kysyin samalla kun katsoin Eleanorin vauvamasua. "Ihan hyvin, aamupahoinvointi on aika vahva sana tällä neidillä" Louis vitsaili samalla kun kietoi kätensä Eleanorin ympärille. Istuimme alas ja aloitimme tyttöjen kanssa taas puhumisen häistä koska niihinkin on jäljellä aikaa vain vähän. Ovikello soi uudelleen ja sieltä tulivat Harry ja hänen uusi tyttöystävänsä Amanda sekä Niall.
**
Makasin sängylläni, kuulin pian koputusta ovelta ja näin Harryn tulevan sisään. "Tota, mun pitäis puhuu sun kans.." Harry sanoi hiljaa. "no?" kysyin ja nousin seisomaan. Harry näytti siltä kuin olisi itkenyt. "mikä on?" kysyin uudelleen toivoen jotain hyvää vastausta häneltä. "tota, mä en löydä Amandaa enkä Niallia mistään, me ollaan poikien kans etitty niitä jo aika kauan ja tulin kattomaan et ooks sä tääl" hän sanoi. Tiesin heti että jokin oli vialla. "mitä!" sanoin vähän kovemmalla äänellä. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehä, istuin sängylleni ja katsoin järkyttyneenä lattiaa. Harry istui vierelleni ja katsoi minua silmiin. Hetken mielijohteesta se tapahtui taas, suutelin häntä.
**
Poistuimme Harryn kanssa huoneestani etsimään muita. Niallia ja Amandaa ei vieläkään löydetty. Harryn puhelin piippasi. "Amanda on kotona sil tuli kuulemma huono olo.." Harry sanoi. "no mis Niall on?" huokaisin ja siirsin kädelläni hiuksiani korvan taakse. Seuraavaksi minun puhelimeni piippasi, otin puhelimeni taskusta ja se oli Niallilta, en edes halunnut avata sitä mutta päätin kuitenkin avata sen. 'sori et häivyin, mut tuli hätätilanne xxNiall' luin ääneen. "Joo nii varmaa" huokaisin ja kävelin yläkertaan.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
thousand years - 7
Puoli vuotta oli mennyt tosi nopeasti ja kaikkea oli ehtinyt tapahtua. Minulla alkaa oikeastikkin olemaan tunteita Niallia kohtaan. Olemme viettäneet nyt tosi paljon aikaa kahdestaan ja hän on hauska ja rehellinen, elämäni on täysin muuttunut. Vanhempani oikeasti luottavat minuun, Liam, hän puhuu minulle avoimesti hänestä ja Sophiasta, mitä hän ei ole tehnyt ikinä ainakaan sen jälkeen mitä Daniellen kanssa tapahtui. Olen paljon lähempi muidenkin poikien kanssa, Harry on vähän etäisempi kuin muut, mutta tulemme toimeen. Olemme suunnitelleet Perrien, Sophian ja Eleanorin kanssa minun ja Niallin häitä, jotka ovat muutaman kuukauden kuluttua, mutta niihin on aikaa. "Entä jos morsiusneitojen mekot olisivat kultaisia?" Eleanor ehdotti. "hmm.. se voisikin toimia" hymyilin. "Niin ja bestmanien kravaatit kans kultasiks" Sophia lisäsi. Nämä tytöt osasivat oikeasti suunnitella häitä. Heiltä tuli oikeasti hyviä ideoita. En tiedä oikeasti mitä tekisin ilman heitä.
**
Matkasimme taas uuteen paikkaan bussissa ja minä ja tytöt olimme levittäneet kaikki hää kansiomme, lehdet ja vihot, paperit ja kuvat olotilan pöydälle. Pojilla ei ollut mitään asiaa sinne juuri sillä hetkellä. "argh, ei täst tuu yhtään mitään" murahdin ja heittäydyin sohvan selkänojaa vasten. "Noniin, hengitä syvään, sul on vaa paineita, kyl tää tästä!" Sophia yritti rauhoitella. "okei, okei jatketaan, elikkä kukat?" Nämä tytöt kyllä tietävät mikä sopii minkäki kanssa ja mitkä ovat Niallin lempi juttuja ja kuka vieraista on millekkin allerginen. Nämä tytöt ovat supersankareitani. Kun olotilan oveen koputettiin piilotimme kaikki mikä liittyikin morsiammen eli minun pukuuni tai muihin juttuihin. "Joo" sanoin ja katsoin kun oviavautui ja näimme viisi poikaa innokkain ilmein. "niin?" Eleanor kysyi ja antoi pusun Louisille. "eiku me vaa ajateltii kysyy mitä te teette?" Harry kysyi. "ahaa, ja te ette osannu lukee lappuu siitä ovesta?" tokaisin ja pussasin Niallia. "ai mitä lappua?" Louis vitsaili. "haahah" Perrie sanoi ja luki lapun heille. Keräsimme kaikki paperit ja laitoimme ne salaiseen jemmaan, koska tiesimme poikien etsivän niitä myöhemmin, emme olleet paljastaneet heille mitään vielä. Olimme pysähtyneet muutamaksi tunniksi jonnekkin, koska pojat halusivat viedä meidät syömään ja jonnekkin muuallekkin, mutta he eivät paljastaneet sitä meille.
**
Saimme syötyä ja pojat maksoivat laskumme. "noniin kertokaa nyt mihin me ollaan menossa?" huokaisin samalla kun kävelimme ravintolasta käsikädessä ulos. "se on yllätys" Liam hihkui täydessä onnessaan. Kävelimme autolle ja lähdimme ajamaan. Näin kaukaa jo tivolin kyltin. "Omg! tosissanne rahaa mua minnekkää tivoliin!" huusin. Ei sillä onhan ne kivoja, mutta.. "Liam sä tiiät et mä pelkään korkeit paikkoi ja pellei!" huusin veljelleni ja löin häntä leikkimielisesti olkapäähän. "Sorry hunny, mut Liam yritti, mut mä en kuunnellu, c'mon täst tulee hauskaa" Niall sanoi. "okei" sanoin ja yritin näyttää iloiselta, vaikka tosiasiassa minua pelotti. Menimme jokaiseen laitteeseen ja voin sanoa, ettei Niallin kädessä ollut tuntoa ainakaan maailmanpyörän jälkeen. Katsoimme laiturilta auringonlaskua ja Niall katsoi minua suoraan silmiin. "Cres, mä oikeesti rakastan sua ja onneks näin tapahtu" Niall sanoi. En tiennyt mitä sanoisin, koska se tuntuu niin väärältä. "Mäki rakastan sua"sanoin ja pussasin häntä, jatkoimme matkaa takaisin bussiin.
Täs kuvaa siitä kultaisesta mekosta :)
**
Matkasimme taas uuteen paikkaan bussissa ja minä ja tytöt olimme levittäneet kaikki hää kansiomme, lehdet ja vihot, paperit ja kuvat olotilan pöydälle. Pojilla ei ollut mitään asiaa sinne juuri sillä hetkellä. "argh, ei täst tuu yhtään mitään" murahdin ja heittäydyin sohvan selkänojaa vasten. "Noniin, hengitä syvään, sul on vaa paineita, kyl tää tästä!" Sophia yritti rauhoitella. "okei, okei jatketaan, elikkä kukat?" Nämä tytöt kyllä tietävät mikä sopii minkäki kanssa ja mitkä ovat Niallin lempi juttuja ja kuka vieraista on millekkin allerginen. Nämä tytöt ovat supersankareitani. Kun olotilan oveen koputettiin piilotimme kaikki mikä liittyikin morsiammen eli minun pukuuni tai muihin juttuihin. "Joo" sanoin ja katsoin kun oviavautui ja näimme viisi poikaa innokkain ilmein. "niin?" Eleanor kysyi ja antoi pusun Louisille. "eiku me vaa ajateltii kysyy mitä te teette?" Harry kysyi. "ahaa, ja te ette osannu lukee lappuu siitä ovesta?" tokaisin ja pussasin Niallia. "ai mitä lappua?" Louis vitsaili. "haahah" Perrie sanoi ja luki lapun heille. Keräsimme kaikki paperit ja laitoimme ne salaiseen jemmaan, koska tiesimme poikien etsivän niitä myöhemmin, emme olleet paljastaneet heille mitään vielä. Olimme pysähtyneet muutamaksi tunniksi jonnekkin, koska pojat halusivat viedä meidät syömään ja jonnekkin muuallekkin, mutta he eivät paljastaneet sitä meille.
**
torstai 3. huhtikuuta 2014
thousand years - 6
Olemme viettäneet Niallin kanssa paljon aikaa ja hän on tosi suloinen ja ihana ja hellä ja tosi kultainen, mutta hän ei oikeastaan ole yhtään minun tyyppiäni, tietenkin tämä on esittämistä kaikille, mutta minusta alkaa tuntua että kaikki olettavat että me olemme oikeastikkin oikea pari. Pojat olivat harjoituksissaan, kun minä istuin hotellihuoneessamme Samin, yhden henkivartijan kanssa, minulla oli nykyään aina yksi sellainen mukanani, fanien sekä Mikeyn varalta. Jotkut fanit osaavat olla erittäin hyökkääviä ja mustasukkaisia. No mutta olen tottunut siihen jo, koska olen saanut kestää jos jotakin vihaa ja piloja ja photoshopattuja kuvia. Kun pojat tulivat takaisin, Niall, Liam, Louis lähtivät käymään kaupungilla, itse sanoin etten jaksaisi lähteä että oloni ei ole niin hyvä kun taas oikeastaan syy oli iha toinen. Zayn taas meni kihlattuaan Perrietä vastaan lentokentälle- Joten jäljelle jäi enään minä ja Harry. Harry lähetti Samin hakemaan hänelle starbucksista kahvia, jotta saisimme olla kahden. Kun Sam oli lähtenyt paitani lensi hyvin äkkiä pois, samoin kuten Harrynkin.
**
Matkustimme Pohjois-Amerikassa jo toista viikkoa. Olimme aika paljon eri hotelleissa ja bussissa jumissa. Olimme aina välillä Harryn kanssa jossain keikkapaikan vessassa tai jossain muualla, mutta hänen kanssaan on vain hyvä olla ja se tuntuu oikealta vaikka tiedän sen vaarantavan kaiken jos jäämme kiinni. Pojilla oli keikka kesken ja minä katsoin lavan takana heidän esitystään, yhtäkkiä kesken twitter kysymysten Niall haki minut lavalle ja käski minun katsoa Screeniltä seuraavan kysymyksen. "Will you marry me?" luin ääneen, hämmennyin koska en tiennyt mitä olisin sanonut. Huomasin Harryn pettyneen ilmeen Niallin takana, mutta Niall katsoi minua niin toiveikkaana ja silmät täynnä intoa. "Kyllä" sanoin hiljaa, ennen kuin itsekkään tajusin mitä olin sanonut. Niall kiepautti minut ympäri ja muutkin pojat halasivat minua tai no meitä, paitsi Harry. Tiesin että hän oli pettynyt vastaukseeni. Eikä tämä kosinta edes liittynyt suunnitelmiimme, Niall ihan oikeasti kosi minua.
**
Istuin bussissa odottamassa, että pojat tulisivat sinne. Ovi aukesi ja Harry tuli sinne ja lukitsi oven. Hän katsoi minua suoraan silmiin. Hän tuli lähemmäs minua ja nousin seisomaan. Hän suuteli minua ja tunsin sitä kipinää. Oveen koputettiin ja poikien ääni kuului ulkoa. Harry meni avaamaan oven ja minä istuin takaisin sohvalle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Suutelin Niallia ja hän meni suihkuun. Liam meni suoraan punkkaan puhumaan Sophian kanssa, Zayn ja Louis istuivat minun ja Harryn kanssa olohuoneen sohvalla. Ja juttelimme kaikenlaisia. Aloin haukottelemaan ja päätin mennä jo punkkaan.
**
Harryn näkökulma: Kun siellä lavalla Niall polvistui ja kysyi Cressiä vaimokseen, toivoin vain että Cres kieltäytyisi. Luulin että hän kieltäytyisi, koska hän rakastaisikin minua, mutta hän suostui. Tunsin iskun sydämessäni. Muttei hän varmaankaan sitten rakastanutkaan minua, käytti minua vain hyväkseen. Olo oli pettynyt. Mutta kai minun täytyy olla onnellinen Niallin puolesta, hän on löytänyt prinsessansa. Vihdoin.
**
Matkustimme Pohjois-Amerikassa jo toista viikkoa. Olimme aika paljon eri hotelleissa ja bussissa jumissa. Olimme aina välillä Harryn kanssa jossain keikkapaikan vessassa tai jossain muualla, mutta hänen kanssaan on vain hyvä olla ja se tuntuu oikealta vaikka tiedän sen vaarantavan kaiken jos jäämme kiinni. Pojilla oli keikka kesken ja minä katsoin lavan takana heidän esitystään, yhtäkkiä kesken twitter kysymysten Niall haki minut lavalle ja käski minun katsoa Screeniltä seuraavan kysymyksen. "Will you marry me?" luin ääneen, hämmennyin koska en tiennyt mitä olisin sanonut. Huomasin Harryn pettyneen ilmeen Niallin takana, mutta Niall katsoi minua niin toiveikkaana ja silmät täynnä intoa. "Kyllä" sanoin hiljaa, ennen kuin itsekkään tajusin mitä olin sanonut. Niall kiepautti minut ympäri ja muutkin pojat halasivat minua tai no meitä, paitsi Harry. Tiesin että hän oli pettynyt vastaukseeni. Eikä tämä kosinta edes liittynyt suunnitelmiimme, Niall ihan oikeasti kosi minua.
**
Istuin bussissa odottamassa, että pojat tulisivat sinne. Ovi aukesi ja Harry tuli sinne ja lukitsi oven. Hän katsoi minua suoraan silmiin. Hän tuli lähemmäs minua ja nousin seisomaan. Hän suuteli minua ja tunsin sitä kipinää. Oveen koputettiin ja poikien ääni kuului ulkoa. Harry meni avaamaan oven ja minä istuin takaisin sohvalle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Suutelin Niallia ja hän meni suihkuun. Liam meni suoraan punkkaan puhumaan Sophian kanssa, Zayn ja Louis istuivat minun ja Harryn kanssa olohuoneen sohvalla. Ja juttelimme kaikenlaisia. Aloin haukottelemaan ja päätin mennä jo punkkaan.
**
Harryn näkökulma: Kun siellä lavalla Niall polvistui ja kysyi Cressiä vaimokseen, toivoin vain että Cres kieltäytyisi. Luulin että hän kieltäytyisi, koska hän rakastaisikin minua, mutta hän suostui. Tunsin iskun sydämessäni. Muttei hän varmaankaan sitten rakastanutkaan minua, käytti minua vain hyväkseen. Olo oli pettynyt. Mutta kai minun täytyy olla onnellinen Niallin puolesta, hän on löytänyt prinsessansa. Vihdoin.
thousand years - 5
Makasin punkassani ja itkin, hänen piti olla vankilassa, miksi hänet oikeasti yhtäkkiä päästettäisiin vapaaksi?! "Cres ootko kunnossa?" hiljainen pojan ääni kysyi punkkani verhon takaa. "Niall mene pois" sanoin hänelle. "En, nyt kerrot mikä on!" hän sanoi päättäväisesti. "Niall kiltti mene pois" pyysin ja kuulin hänen lähtevän pois. Yhtäkkiä tajusin jättäneeni puhelimeni sohvalle. Pyyhin silmäni ja hyppäsin alas punkasta ja kävelin sohvan luokse etsien puhelintani. "missä se on?!" huusin viidelle pojalle, jotka katsoivat minua pelottomina. "Mikset sanonu et sua alettii uhkailemaan?" Liam sanoi surullisin silmin. "ai siks olis pitäny sanoo et saat säälii mua!?" huusin hänelle. "Ei! sä oot mun sisko ja haluan auttaa sua! tiiän et oon tehny virhei sun suhtees, mut en voi muuttaa niitä vaik kui haluaisinki!" Liam huusi minulle takaisin. "Pliis anna mun puhelin mulle takaisin" anoin mutten saanut sitä. "ei me ostetaan sulle uus ja uus liittymä ja numero ja kuljet vaan meiän kanssa ja Lou auttaa sua värjäämään hiukses takasin ruskeiks tai blondeik ihan sama kunha se Mikey ei tunnista sua ja pääse satuttamaa sua!" Liam sanoi ja halasi minua. Normaalisti olisin kieltäytynyt mutta nyt kaikki tuntui oikealta.
**
Olimme pysähtyneet Dubliniin. Olimme menossa areenalle, Lou oli suostunut auttamaan minua ja Liam ja pojat olivat suostutelleet managementinkin auttamaan minua, niimpä minä olen mukamas seurustellut Niallin kanssa jo vuoden salaa. Ja nimenikin on lehdissä ja keikkabussin ulkopuolella Holly Mitchell, jottei nimeni perusteella minua löydettäisi. Mutta bussissa ja kotona olen Cressida. Olisin halunnut mennä kotiin, mutta pojat vaativat että teen näin, he eivät kuulemma halua että olen pulassa, mutta oikeasti oman kuoppani olen kaivanut... "ei teidän oikeasti tarvitse tehdä tätä, voin ihan hyvin mennä kotiin ja hakea poliiseilta suojelua tai jtn vastaavaa" sanoin. "Eiku me tehdään tää näin ni sä varmasti oot turvassa!" Pojat protestoivat. Istuin tuolille jotta Lou pääsisi aloittamaan hiusteni värjäämisen, en yhtään tiennyt minkä väriset niistä tulisi. Kun Lou oli valmis hän kuivasi hiukseni. Katselin niitä peilistä, oikeastaan eivät ne olekkaan yhtään pahat. Nousin ylös tuolista ja halasin Louta. "kiitos oikein paljon!" kiitin häntä. "Cres, ei se mitään, mitä vaan Liamin puolesta ja sitä paitsi nyt pääsemme kunnolla tutustumaan" Lou sanoi innolla. Vilkaisin vielä peiliin ja katselin ihanan vaaleita hiuksiani.
**
"C'mon Cres tule!" Niall huusi hotellihuoneen ovelta. "Tulossa ollaan!" huusin takaisin. Kävelin vessasta ja munulla oli valkoinen mekko, vihreä "takki" ja valkoiset korkkarit missä oli mustalla tehtyjä koristuksia. Hiukseni olivat kiharettu ja laitettu puoliksi kiinni. Olin tehnyt kevyen meikin. "Onks tää hyvä?" kysyin epävarmana ja katsoin Niallin tuijottavan suu ammollaan oven suussa muut pojat takanaan. "No?" "Wau! näytät upeelta" Harry kehui ensimmäisenä. "kiitos, nonnii mennään ettei myöhästytä" sanoin ja nappasin laukkuni ja lähdimme. Olimme menossa johonkin palkintogaalaan mikä oli LA:ssa. Niin siis Oscar-gaalaan. Olin siellä Niallin deittinä ja niinkuin Hollyna. Kävelimme punaista mattoa pitkin käsi kädessä Niallin kanssa, pojat kirjoittivat muutaman nimmarin ja meistä otettiin paljon kuvia. Menimme istumaan meille varattuun pöytään.
^ tässä Cressin gaala-asu :) ps. täs tarinas tulee tapahtumaan viel aika paljon kaikkee et kannattaa lukee vaik tää vaikuttaaki varmaa viel aika tylsält ja tavalliselt :)
**
Olimme pysähtyneet Dubliniin. Olimme menossa areenalle, Lou oli suostunut auttamaan minua ja Liam ja pojat olivat suostutelleet managementinkin auttamaan minua, niimpä minä olen mukamas seurustellut Niallin kanssa jo vuoden salaa. Ja nimenikin on lehdissä ja keikkabussin ulkopuolella Holly Mitchell, jottei nimeni perusteella minua löydettäisi. Mutta bussissa ja kotona olen Cressida. Olisin halunnut mennä kotiin, mutta pojat vaativat että teen näin, he eivät kuulemma halua että olen pulassa, mutta oikeasti oman kuoppani olen kaivanut... "ei teidän oikeasti tarvitse tehdä tätä, voin ihan hyvin mennä kotiin ja hakea poliiseilta suojelua tai jtn vastaavaa" sanoin. "Eiku me tehdään tää näin ni sä varmasti oot turvassa!" Pojat protestoivat. Istuin tuolille jotta Lou pääsisi aloittamaan hiusteni värjäämisen, en yhtään tiennyt minkä väriset niistä tulisi. Kun Lou oli valmis hän kuivasi hiukseni. Katselin niitä peilistä, oikeastaan eivät ne olekkaan yhtään pahat. Nousin ylös tuolista ja halasin Louta. "kiitos oikein paljon!" kiitin häntä. "Cres, ei se mitään, mitä vaan Liamin puolesta ja sitä paitsi nyt pääsemme kunnolla tutustumaan" Lou sanoi innolla. Vilkaisin vielä peiliin ja katselin ihanan vaaleita hiuksiani.
**
"C'mon Cres tule!" Niall huusi hotellihuoneen ovelta. "Tulossa ollaan!" huusin takaisin. Kävelin vessasta ja munulla oli valkoinen mekko, vihreä "takki" ja valkoiset korkkarit missä oli mustalla tehtyjä koristuksia. Hiukseni olivat kiharettu ja laitettu puoliksi kiinni. Olin tehnyt kevyen meikin. "Onks tää hyvä?" kysyin epävarmana ja katsoin Niallin tuijottavan suu ammollaan oven suussa muut pojat takanaan. "No?" "Wau! näytät upeelta" Harry kehui ensimmäisenä. "kiitos, nonnii mennään ettei myöhästytä" sanoin ja nappasin laukkuni ja lähdimme. Olimme menossa johonkin palkintogaalaan mikä oli LA:ssa. Niin siis Oscar-gaalaan. Olin siellä Niallin deittinä ja niinkuin Hollyna. Kävelimme punaista mattoa pitkin käsi kädessä Niallin kanssa, pojat kirjoittivat muutaman nimmarin ja meistä otettiin paljon kuvia. Menimme istumaan meille varattuun pöytään.
^ tässä Cressin gaala-asu :) ps. täs tarinas tulee tapahtumaan viel aika paljon kaikkee et kannattaa lukee vaik tää vaikuttaaki varmaa viel aika tylsält ja tavalliselt :)
thousand years - 4
Istuin vessassa ja puhdistin otsaani, en olisi ikinä kuvitellut että minulle kävisi taas näin. Puhelimeni alkoi soimaan 'äiti' painoin ingoraa nappia ja jatkoin otsani puhdistamista. Siirryin poskeeni ja siinä oli pieni lasin siru. Nyppäsin sen pois ja "aaaah" huusin kivusta. Kuulin pian koputusta ovelta. "Cressida oletko kunnossa?" Kuulin huolestuneen äänensävyn jonka tunnistin Zaynin ääneksi. "Kaikki on vallan mainiosti" vastasin sarkastisesti. Kun olin saanut puhdistettua naamani poistuin vessasta. Jalkaani sattui mutten välittänyt. Otin laukustani lökärit ja valkoisen topin ja vaihdoin ne päälleni, sitten menin Liamin ja Harryn huoneen ovelle. Mietin pitäisikö minun koputtaa vai ei, mutta en kerennyt tekemään mitään kun Harry avasi jo oven. "Hei Cres, mitäs sä siin?" Harry kysyi kummastellen. "ööm.. tota.." sopersin, mutta Harry jatkoi katsomista ihmetellen. "Onks Liam siellä?" kysyin ja Harry nyökkäsi. "Hyvä" ja työnsin hänet ulos ja laitoin oven kiinni. "Cres?" "kuules big bro, en hommannut itseäni ongelmiin tänään enkä ennenkään, tänään kiitos vain olen kunnossa, kun olin tulossa takaisin minut hakattiin ihan tosta noin vain. Sä aluks leimasit mut huligaaniks sellasesta mitä en tehnyt, sen jälkeen aloinki olemaan tälläne millane mun haluttiinki olevan, joten sä teit musta tälläsen et syytä itteäs.. On se muute hassuu miten lähin nyttenki baarista aikasemmin iha tulla pyytääkseni sult anteeks kaikkee mut sainki haukut taas niskaani joten unohdetaan se!" Huusin veljelleni ja poistuin huoneesta huomaten 4 poikaa huoneen oven takana. "Argghh" puhuisin ja kävelin huoneeseemme.
**
Heräsin kun auringonvalo osui silmiini hotellin ikkunasta. Nousin ylös ja menin vessaan, pesin kasvoni ja kuivasin ne pieneen pyyhkeeseen. Kuulin ovelta koputusta, joten menin avaamaan. "Huomenta, lähtö 15 minuutin kuluttua" Paul sanoi ja jatkoi matkaa Niallin ja Louisin huoneeseen. Suljin oven ja herätin Zaynin "Zayn!! Lähtö 15 minuutin kuluttua!" Zayn vai mumisi jotain väsyneesti ja nousi ylös. Kävelin matkalaukulleni ja otin mustat legginsit, valkoisen topin ja punaisen bleiserin sekä laitoin kaikki tarvittavan mustaan käsilaukkuun. Laitoin jalkaani mustat vansit. Harjasin hiukseni ja laitoin ne nutturalle. Pakkasin matkalaukkuni ja suljin sen. Tein kevyen meikin vielä ennekuin lähdimme.
**
Istuin kuulokkeet korvilla oleskelutilan sohvalla. Pojatkin olivat siellä, mutta he pelleilivät jotain. Zayn ja Louis pelasivat jalkapalloa siellä olevan pleikkarin kanssa. Huomasin, että Liam vilkuili minua vähän väliä, ihan kuin olisi halunnut sanoa jotain, muttei uskaltaisi. Harry selitti hänelle samalla jotain ja Niall söi isoa kasaa leipiä. "Mitä?!" tokaisin yhtäkkiä Liamille. "Mitä?" kaikki pojat huusivat yhteen ääneen. "Liam kakista ulos mitä ajattelit sanoa?!" huusin hänelle. "e-ei mulla mitään.." hän mutisi pelokkaasti. Laitoin kuulokkeet takaisin korvilleni ja jatkoin kynsieni lakkaamista ja musiikin kuuntelua. Puhelimeni piippasi, se oli viesti äidiltä. Luin sen mutten vaivautunut vastaamaan hänelle. Seuraavaksi sain viestin.. "Hey babe, mä tiiän mis oot ja aion tul kostamaan sul.. xx Mikey" sydämeni pomppasi kurkkuun kun luin viestin. Hänen piti olla vankilassa. Miten hän on jo muutamassa päivässä päässyt pois! "Cres, mikä on?" Harry kysyi. He kaikki katsoivat minua huolestuneina. "ei mikään" sanoin. "miksi sitten näytät noin järkyttyneeltä" Liam jatkoi. "no enkä näytä.." murahdin ja kävelin pois.
**
Heräsin kun auringonvalo osui silmiini hotellin ikkunasta. Nousin ylös ja menin vessaan, pesin kasvoni ja kuivasin ne pieneen pyyhkeeseen. Kuulin ovelta koputusta, joten menin avaamaan. "Huomenta, lähtö 15 minuutin kuluttua" Paul sanoi ja jatkoi matkaa Niallin ja Louisin huoneeseen. Suljin oven ja herätin Zaynin "Zayn!! Lähtö 15 minuutin kuluttua!" Zayn vai mumisi jotain väsyneesti ja nousi ylös. Kävelin matkalaukulleni ja otin mustat legginsit, valkoisen topin ja punaisen bleiserin sekä laitoin kaikki tarvittavan mustaan käsilaukkuun. Laitoin jalkaani mustat vansit. Harjasin hiukseni ja laitoin ne nutturalle. Pakkasin matkalaukkuni ja suljin sen. Tein kevyen meikin vielä ennekuin lähdimme.
**
Istuin kuulokkeet korvilla oleskelutilan sohvalla. Pojatkin olivat siellä, mutta he pelleilivät jotain. Zayn ja Louis pelasivat jalkapalloa siellä olevan pleikkarin kanssa. Huomasin, että Liam vilkuili minua vähän väliä, ihan kuin olisi halunnut sanoa jotain, muttei uskaltaisi. Harry selitti hänelle samalla jotain ja Niall söi isoa kasaa leipiä. "Mitä?!" tokaisin yhtäkkiä Liamille. "Mitä?" kaikki pojat huusivat yhteen ääneen. "Liam kakista ulos mitä ajattelit sanoa?!" huusin hänelle. "e-ei mulla mitään.." hän mutisi pelokkaasti. Laitoin kuulokkeet takaisin korvilleni ja jatkoin kynsieni lakkaamista ja musiikin kuuntelua. Puhelimeni piippasi, se oli viesti äidiltä. Luin sen mutten vaivautunut vastaamaan hänelle. Seuraavaksi sain viestin.. "Hey babe, mä tiiän mis oot ja aion tul kostamaan sul.. xx Mikey" sydämeni pomppasi kurkkuun kun luin viestin. Hänen piti olla vankilassa. Miten hän on jo muutamassa päivässä päässyt pois! "Cres, mikä on?" Harry kysyi. He kaikki katsoivat minua huolestuneina. "ei mikään" sanoin. "miksi sitten näytät noin järkyttyneeltä" Liam jatkoi. "no enkä näytä.." murahdin ja kävelin pois.
 |
| siinä se cressin asu :) |
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Thousand years - 3
Liamin näkökulma: Katsoin kuinka Cressida käveli puhelin kourassaan takaisin punkkaansa. Istahdin sohvalle ja päästin syvän huokauksen. "Liam kyllä se siitä" Louis yritti lohduttaa minua toiselta puolelta sohvaa. "En usko, en olisi saanut huutaa hänelle, se ei ainakaan korjannut mitään" huokaisin. Mitä minä nyt teen hänen kanssaan. "No mutta et voinut mitään, älä huoli kyllä kaikki kääntyy vielä parhainpäin" Niall sanoi. "Mutta hän oli oikeassa, Danielle ei jättänyt minua hänen takiaan..en olisi ikinä saanut syyttää häntä siitä" sanoin. Huomasin että pojat putoivat siinä vaiheessa kärryiltä. "Niin siis kyllä Danielle jätti minut koska aikamme oli vähäistä, ja syytin Cressidaa siitä, koska sain korjailla kotona hänen virheitään ja että hänen ongelmansa veivät minulta aikaa..mutta Danielle tiesi kuinka tärkeä perhe ja Cres minulle oli joten hän itse patisti minua olemaan cressin kanssa ja auttamaan häntä" selitin heille. "oh Liam, sun on ehk paras mennä pyytämään anteeks" Harry sanoi. "se taitaa olla myöhäistä, eihän enään anteeksi minulle anna.." huokaisin ja katsoin punkkia päin.
**
Cressidan näkökulma: Kuulin joka ikisen sanan mitä pojat puhuivat keittiössä. Mutta selasin vain facebookkia ja enkä välittänyt. Keskustelin yhden kaverini kanssa, kenen kotikulmille olimme menossa. Bussi pysähtyi ja nousin ylös, ja suorastaan ryntäsin ulos. Liam kuitenkin tarttui käteeni. "et sitten katoa minnekkään" hän sanoi. Kiskaisin käteni irti hänen otteestaan ja menin hotellin aulaan. Lähetin viestin kaverilleni ja kerroin mikä hotelli hän sanoi tulevansa hakemaan minut. Menin Paulin antamaan huoneeseen ja vaihdoin vaatteet laitoin viinipunaisen 3/4 osa hihaisen paidan ja siihen sinisen kukka hameen. Laitoin ruskeeseen pikkulaukkuun puhelimeni, huulirasvan, rahapussin sekä huoneen avaimen. Laitoin mustat korkkarit jalkaan. "minne olet menossa?" kuulin äänen takaani, käännyin ja näin Harryn sekä Zaynin. "ja mitä se teitä liikuttaa?" tiuskaisin ja kävelin vessaan meikkipussini kanssa, tein aika tumman meikin, mutta sellaisen mikä sopi asuun. "no älä hommaa itselles hankaluuksii enää enempää" Harry sanoi. Sitten he lähtivät, kun olin valmis lukitsin oven ja tarkastin että minulla oli kaikki tarvittava ja kävelin kaveri luokse.
**
Katsoin kun muut tanssivat, minä vain join drinkkiäni baaritiskillä. Muistelin vain niitä mitä Liam sanoi pojille, ettei olisi saanut syyttää mua. Olinko kuitenkin ollut hänelle riesana käytökseni takia. Tiedän vain sen että käyttäydyn näin vain koska hän leimasi minut tälläiseksi aikoinaan. Kaverini tuli hakemaan minua tanssimaan joten menin ja meillä oli hauskaa. "Hei Cres, mikä on?" ystäväni sanoi. "ei mikään, anteeks, mul on tosi huono olo" sanoin ja kävelin ulos baarista, vedin syvään henkeä. Lähdin kävelemään takaisin hotellille, sinne ei onneksi ollut pitkä matka. Joku kuitenkin tarttui käteeni ja vetäisi minut kujalle. Tumma pukuinen mies löi minua kasvoihin ja hipelöi minua. Sain kuitenkin itseni irti hänen otteestaan, hän kuitenkin löi minua uudestaan ja kaaduin maahan, ottastani tuli verta sekä nenästäni. Nousin ylös ja mies lähti pois, jalkaani sattui mutten välittänyt jatkoin matkaani hotellille. Kun pääsin aulaan, otin korkkarit pois ja kävelin paljain jaloin hissin luokse. Kävelin huoneeseeni, joka oli täynnä poikia, tai oikeastaan 5 poikaa, koska jaoin huoneeni Zaynin kanssa. "Taas hankit itsellesi ongelmia!" Liam huusi ja katsoi minua. "Älä huuda" sanoin ja hieroin päätäni, jota särki. "Huudan, mikset ikinä voi pysyä pois ongelmista!" Liam vain jatkoi. "Kuule en ollut hankaluuksissa" tiuskaisin ja kävelin vaivalloisesti ja tuskaisesti vessaan. "joo silt se näyttääki" Liam tokaisi. Nyt riittää, en kestä enää, tuota hiillostusta, jotain on pakko tehdä..
^^ Tässä on Cressida asu :) ja jatkan taas illalla tai sitten huomen aamulla :)
**
Cressidan näkökulma: Kuulin joka ikisen sanan mitä pojat puhuivat keittiössä. Mutta selasin vain facebookkia ja enkä välittänyt. Keskustelin yhden kaverini kanssa, kenen kotikulmille olimme menossa. Bussi pysähtyi ja nousin ylös, ja suorastaan ryntäsin ulos. Liam kuitenkin tarttui käteeni. "et sitten katoa minnekkään" hän sanoi. Kiskaisin käteni irti hänen otteestaan ja menin hotellin aulaan. Lähetin viestin kaverilleni ja kerroin mikä hotelli hän sanoi tulevansa hakemaan minut. Menin Paulin antamaan huoneeseen ja vaihdoin vaatteet laitoin viinipunaisen 3/4 osa hihaisen paidan ja siihen sinisen kukka hameen. Laitoin ruskeeseen pikkulaukkuun puhelimeni, huulirasvan, rahapussin sekä huoneen avaimen. Laitoin mustat korkkarit jalkaan. "minne olet menossa?" kuulin äänen takaani, käännyin ja näin Harryn sekä Zaynin. "ja mitä se teitä liikuttaa?" tiuskaisin ja kävelin vessaan meikkipussini kanssa, tein aika tumman meikin, mutta sellaisen mikä sopi asuun. "no älä hommaa itselles hankaluuksii enää enempää" Harry sanoi. Sitten he lähtivät, kun olin valmis lukitsin oven ja tarkastin että minulla oli kaikki tarvittava ja kävelin kaveri luokse.
**
Katsoin kun muut tanssivat, minä vain join drinkkiäni baaritiskillä. Muistelin vain niitä mitä Liam sanoi pojille, ettei olisi saanut syyttää mua. Olinko kuitenkin ollut hänelle riesana käytökseni takia. Tiedän vain sen että käyttäydyn näin vain koska hän leimasi minut tälläiseksi aikoinaan. Kaverini tuli hakemaan minua tanssimaan joten menin ja meillä oli hauskaa. "Hei Cres, mikä on?" ystäväni sanoi. "ei mikään, anteeks, mul on tosi huono olo" sanoin ja kävelin ulos baarista, vedin syvään henkeä. Lähdin kävelemään takaisin hotellille, sinne ei onneksi ollut pitkä matka. Joku kuitenkin tarttui käteeni ja vetäisi minut kujalle. Tumma pukuinen mies löi minua kasvoihin ja hipelöi minua. Sain kuitenkin itseni irti hänen otteestaan, hän kuitenkin löi minua uudestaan ja kaaduin maahan, ottastani tuli verta sekä nenästäni. Nousin ylös ja mies lähti pois, jalkaani sattui mutten välittänyt jatkoin matkaani hotellille. Kun pääsin aulaan, otin korkkarit pois ja kävelin paljain jaloin hissin luokse. Kävelin huoneeseeni, joka oli täynnä poikia, tai oikeastaan 5 poikaa, koska jaoin huoneeni Zaynin kanssa. "Taas hankit itsellesi ongelmia!" Liam huusi ja katsoi minua. "Älä huuda" sanoin ja hieroin päätäni, jota särki. "Huudan, mikset ikinä voi pysyä pois ongelmista!" Liam vain jatkoi. "Kuule en ollut hankaluuksissa" tiuskaisin ja kävelin vaivalloisesti ja tuskaisesti vessaan. "joo silt se näyttääki" Liam tokaisi. Nyt riittää, en kestä enää, tuota hiillostusta, jotain on pakko tehdä..
^^ Tässä on Cressida asu :) ja jatkan taas illalla tai sitten huomen aamulla :)
Thousand years - 2
Istuin Liamin ja hänen bändinsä keikkabussissa. Halasin jalkojani enkä puhunut mitään, minulla oli kuulokkeet korvillani ja yritin olla huomioimatta heitä. Minua ei kiinnosta heidän tekemisensä, ei enään. "Cres, puhuisit meille nyt" Liam sanoi. Mutten vastannut, en liikahtanut. Kuulin kyllä heidät hyvin, mutten välittänyt. He jatkoivat taas omiaan, kun minä aloin selaamaan puhelintani. En ole pitänyt yhteyttä ystäviini, bileiden jälkeen, kadun sitä mitä tein. Minun pitäisi myös istua vankilassa. Parempi vaihtoehto sekin olisi kuin tämä.. Paljon parempi. "Cres!" Liam huusi, mutten ottanut siitä kuuleviin korviin vaan jatkoin puhelimeni selaamista. Yhtäkkiä joku vetäisi kuulokkeet korviltani. "Hei!" huusin ja huomasin kuulokkeeni Liamin kädessä. "Puhuthan sä jotain" Harry sanoi. "Voisit vastata kun sulle puhutaan!" Liam sanoi. " no eipä kuule huvita." tiuskaisin hänelle ja yritin napata kuulokkeeni takaisin. "tai oikeastaan voin sanoa että jos olisin tiennyt joutuvani tänne olisin mennyt mielummin vankilaan!" huusin Liamille ja nappasin kuulokkeeni ja kävelin punkkaan päin. Arggh että vihaan häntä.
**
Avasin silmäni ja käännyin selälleni. Kurkkasin puhelintani kello oli neljä yöllä. Nousin ylös ja kävelin hiljaa keittiöön. Laitoin puhelimeni lataukseen ja käännyin. "Mitä Hittoa!" kiljaisin kun huomasin Niallin istuvan keittiön sohvalla. "Shhh, et kai haluu herättää muit" Niall kuiskasi. Avasin jääkaapin eikä siellä ollut mitään. Huokaisin ja suljin kaapin. Otin lasin ja täytin sen vedellä, laitoin lasin pöydälle ja rojahdin sohvalle. "Rankka päivä vai?" Niall sanoi.. "no niinkin voisi sanoa.." huokaisin. En yleensä tykkää puhua heille mutta.. "Tiedän ettet pidä meistä, ainakaan sen jälkeen mitä tapahtui muutama vuosi sitten, mutta kai tiedät että Liam on kaivannut sinua" Niall sanoi. Nousin ylös join lasin tyhjäksi, otin puhelimeni ja menin takaisin punkkaan sanomatti Niallille yhtään mitään.
**
Heräsin ja kello oli 10. Kuulin naurua olotilasta. Huokaisin ja nousin ylös. Menin vessaan ja pesin hampaat, sen jälkeen pesin myös kasvoni. Menin vessasta pois ja kaivoin yhdestä matkalaukusta vaatteita. Puin mustat shortsit ja sinisen kauluspaidan. Vedin hihoja hieman ylöspäin. Harjasin hiukseni ja jätin ne auki, pidän kun ne ovat vapaat ja niin ihanan väriset ja se myös ärsyttää Liamia. Hän haluaa hiukseni takaisin ruskeiksi. Menin keittiöön mihin pojatkin tulivat. "Huomenta" Liam sanoi. "Jatkat siis nähtävästi tuota mykkäkoulua.." hän tiuskaisi. Otin lasin vettä mukaani oleskelutilaan ja kiinnitin laturin seinään ja puhelimeni siihen, selasin twitteriä ja tumbleria. Muutkin pojat yrittivät kysellä minulta jotain, mutten kuunnellut. "Kuules neiti! Tiedän ettet halunnut tänne muttei voitu muutakaan, itse aiheutit tämän itsellesi tuolla sinun käytökselläsi.. Ihan sama jos et puhu koko kiertueen aikana mitään, mutta tiedä se että se ei sinua täältä poiskaan päästä!" Liam huusi minulle. "Se ei ole minun ongelmani jos haluan elää elämääni, enkä jumittaa jossain bussissa 5 idiootin kanssa joista yksi sattuu olemaan veljeni! Se ei ole minun ongelmani että äiti ja isä eivät kestäneet mua! Se ei oo mun ongelma että Danielle jätti sut! Se ei oo mun vika että te kaikki vihaatte mua! Se ei oo mun vika että mut leimattii yhen fuckin virheen takia! Se ei oo mun vika että sä synnyit kultalusikka suussa ja mä jouduin kärsimään koko lapsuuden ajan! Se ei oo mun vika jos mä en halua jumittaa täällä!" huusin hänelle takaisin. "God mä vihaan sua!" huusin Liamille perään ja menin punkkaan, siellä taidankin viettää koko loppu elämäni.
**
Avasin silmäni ja käännyin selälleni. Kurkkasin puhelintani kello oli neljä yöllä. Nousin ylös ja kävelin hiljaa keittiöön. Laitoin puhelimeni lataukseen ja käännyin. "Mitä Hittoa!" kiljaisin kun huomasin Niallin istuvan keittiön sohvalla. "Shhh, et kai haluu herättää muit" Niall kuiskasi. Avasin jääkaapin eikä siellä ollut mitään. Huokaisin ja suljin kaapin. Otin lasin ja täytin sen vedellä, laitoin lasin pöydälle ja rojahdin sohvalle. "Rankka päivä vai?" Niall sanoi.. "no niinkin voisi sanoa.." huokaisin. En yleensä tykkää puhua heille mutta.. "Tiedän ettet pidä meistä, ainakaan sen jälkeen mitä tapahtui muutama vuosi sitten, mutta kai tiedät että Liam on kaivannut sinua" Niall sanoi. Nousin ylös join lasin tyhjäksi, otin puhelimeni ja menin takaisin punkkaan sanomatti Niallille yhtään mitään.
**
Heräsin ja kello oli 10. Kuulin naurua olotilasta. Huokaisin ja nousin ylös. Menin vessaan ja pesin hampaat, sen jälkeen pesin myös kasvoni. Menin vessasta pois ja kaivoin yhdestä matkalaukusta vaatteita. Puin mustat shortsit ja sinisen kauluspaidan. Vedin hihoja hieman ylöspäin. Harjasin hiukseni ja jätin ne auki, pidän kun ne ovat vapaat ja niin ihanan väriset ja se myös ärsyttää Liamia. Hän haluaa hiukseni takaisin ruskeiksi. Menin keittiöön mihin pojatkin tulivat. "Huomenta" Liam sanoi. "Jatkat siis nähtävästi tuota mykkäkoulua.." hän tiuskaisi. Otin lasin vettä mukaani oleskelutilaan ja kiinnitin laturin seinään ja puhelimeni siihen, selasin twitteriä ja tumbleria. Muutkin pojat yrittivät kysellä minulta jotain, mutten kuunnellut. "Kuules neiti! Tiedän ettet halunnut tänne muttei voitu muutakaan, itse aiheutit tämän itsellesi tuolla sinun käytökselläsi.. Ihan sama jos et puhu koko kiertueen aikana mitään, mutta tiedä se että se ei sinua täältä poiskaan päästä!" Liam huusi minulle. "Se ei ole minun ongelmani jos haluan elää elämääni, enkä jumittaa jossain bussissa 5 idiootin kanssa joista yksi sattuu olemaan veljeni! Se ei ole minun ongelmani että äiti ja isä eivät kestäneet mua! Se ei oo mun ongelma että Danielle jätti sut! Se ei oo mun vika että te kaikki vihaatte mua! Se ei oo mun vika että mut leimattii yhen fuckin virheen takia! Se ei oo mun vika että sä synnyit kultalusikka suussa ja mä jouduin kärsimään koko lapsuuden ajan! Se ei oo mun vika jos mä en halua jumittaa täällä!" huusin hänelle takaisin. "God mä vihaan sua!" huusin Liamille perään ja menin punkkaan, siellä taidankin viettää koko loppu elämäni.
 |
| siinä Cressidan asu :) |
Thousand years - 1
Kauhoin kuppiini lisää boolia, kaverini bileissä. Menimme tanssimaan kupit käsissämme. Nousin olohuoneen kahvipöydälle kaverini kanssa ja meillä oikeasti oli kerrankin hauskaa. Siniset hiukseni heiluivat vapaana olalta toiselle. Musiikki huusi ja kaikilla oli hauskaa, kaikki tanssivat ja joivat jotain. "Onks sul hauskaa?" tuttu ääni kysyi takaani, käännyin ja katsoin ihaniin ruskeisiin silmiin. "On" huusin kovan metelin takaa poikaystävälleni Mikeylle. Hän otti niskastani kiinni ja painoi huulensa huulilleni. Kokaiinin maku syöksyi suuhuni. Vedin itseni ylös ja jatkoin tanssimista kavereideni kanssa. Kaijuttimista soi vain LMAO-Shots, pompimme ja lauloimme samalla ja joimme tietenkin. Yhtäkkiä musiikki loppui ja poliisit tulivat taloon. Moni yritti paeta ikkuinoiden ja takaoven kautta mutta kaikki pidätettiin, koska huumeet ja alaikäisyys suurimmalla osalla. Great, vanhempani ei ilahdu. Meidät laitettiin autoihin ja talolle jäivät muutamat poliisit tutkimaan, kun me muut kaarsimme eri autoissa poliisiasemalle.
**
"En ajatellut sanoa mitään.." tiuskaisin poliisille joka istui eteeni. "En olisi niin varma, voit tehdä diilin" poliisimies sanoi. Hän näytti tosi nuorelta ja pluffasi. "Olen ollut täällä jo monta kertaa ja tiedän diilinne, minua ei kiinnosta!" tokaisin ja nostin oikean jalan vasemman päälle ja nojauduin taaksepäin. "Miss Payne, en olisi niin varma vieläkään, kerron hiukan diilistä, eli kerro minulle kaikki huumeiden tuojat niin selviät pelkällä yhdyskuntapalvelulla". Nyt oli paremmat diilit kuin yleensä. Hmm.. "Lupaatko, pelkällä yhdyskuntapalvelulla?" kysyin. "Kyllä"poliisi sanoi ja työnsi paperia ja kynän eteeni. Mietin hetken ja tartuin kynään, tiedän pettäneeni Mikeyn, mutta en voinut muutakaan. "Kiitos Miss Payne, voitte poistua, vanhempasi odottavat sinua. " poliisi sanoi ja poistuin saman tien huoneesta. "Cressida!" kuulin isäni vihaisen äänen. "Joojoo arestissa koko kuukauden plääplääplää kiitos heihei" kävelin vanhempieni ohi. "Tämä neiti ei mene nyt niin helpolla!" äitini sanoi ja katsoi vaatteitani, minulla oli shortsit ja musta hiaton paita jossa oli valkoista tekstiä ja prätkän kuva. "Soitin veljellesi" isäni tokaisi. Jähmetyin ja käännyin ympäri "Ette tosissanne soittanut!!" huusin heille. Minulla on veli joka on kuuluisa, ja sitten minulla on kaksi isosiskoa. Olen veljestäni vain muutaman vuoden nuorempi ja hän sai kaiken mitä ikinä halusikaan.
**
Isäni kantoi viimisiä laukkujani alakertaan. "En tosissani voi uskoa että te pakotatte mut sen mukaan!!" sanoin samalla kun söin jugurttia. "Me emme voineet muutakaan, ehkä hän saa sinut kuriin" äitini sanoi. "Se on omaksi parhaaksesi" isäni sanoi samalla kun asetti laukut maahan. "what ever.. " tokaisin. En usko että Liam saa minua kuriin tai ainakaan muuttumaan, minä olen mikä olen ja minkä hän sille mahtaa, ei yhtikäs mitään. Vanhempani näyttävät vain hyvin sen etteivät halua minua tänne. Pfft.. no pääsevätpä eroon, muttei Liamkaan siedä minua loppuun asti ja pidän siitä kyllä huolen. Kuulin että Mikey joutui vankilaan huumeiden hallussapidosta ja tiedän että hän tietää että minä ilmiannoin hänet. "oon täällä!" kuulin ovelta. Liam. Miksi hänen piti tulla, hän olisi hyvin voinut jättää tulematta. Äiti itki ja halaili häntä ja ylisti ja lelli. Isäkin vain ylisti häntä niinkuin hän olisi joku valtias.
**
"En ajatellut sanoa mitään.." tiuskaisin poliisille joka istui eteeni. "En olisi niin varma, voit tehdä diilin" poliisimies sanoi. Hän näytti tosi nuorelta ja pluffasi. "Olen ollut täällä jo monta kertaa ja tiedän diilinne, minua ei kiinnosta!" tokaisin ja nostin oikean jalan vasemman päälle ja nojauduin taaksepäin. "Miss Payne, en olisi niin varma vieläkään, kerron hiukan diilistä, eli kerro minulle kaikki huumeiden tuojat niin selviät pelkällä yhdyskuntapalvelulla". Nyt oli paremmat diilit kuin yleensä. Hmm.. "Lupaatko, pelkällä yhdyskuntapalvelulla?" kysyin. "Kyllä"poliisi sanoi ja työnsi paperia ja kynän eteeni. Mietin hetken ja tartuin kynään, tiedän pettäneeni Mikeyn, mutta en voinut muutakaan. "Kiitos Miss Payne, voitte poistua, vanhempasi odottavat sinua. " poliisi sanoi ja poistuin saman tien huoneesta. "Cressida!" kuulin isäni vihaisen äänen. "Joojoo arestissa koko kuukauden plääplääplää kiitos heihei" kävelin vanhempieni ohi. "Tämä neiti ei mene nyt niin helpolla!" äitini sanoi ja katsoi vaatteitani, minulla oli shortsit ja musta hiaton paita jossa oli valkoista tekstiä ja prätkän kuva. "Soitin veljellesi" isäni tokaisi. Jähmetyin ja käännyin ympäri "Ette tosissanne soittanut!!" huusin heille. Minulla on veli joka on kuuluisa, ja sitten minulla on kaksi isosiskoa. Olen veljestäni vain muutaman vuoden nuorempi ja hän sai kaiken mitä ikinä halusikaan.
**
Isäni kantoi viimisiä laukkujani alakertaan. "En tosissani voi uskoa että te pakotatte mut sen mukaan!!" sanoin samalla kun söin jugurttia. "Me emme voineet muutakaan, ehkä hän saa sinut kuriin" äitini sanoi. "Se on omaksi parhaaksesi" isäni sanoi samalla kun asetti laukut maahan. "what ever.. " tokaisin. En usko että Liam saa minua kuriin tai ainakaan muuttumaan, minä olen mikä olen ja minkä hän sille mahtaa, ei yhtikäs mitään. Vanhempani näyttävät vain hyvin sen etteivät halua minua tänne. Pfft.. no pääsevätpä eroon, muttei Liamkaan siedä minua loppuun asti ja pidän siitä kyllä huolen. Kuulin että Mikey joutui vankilaan huumeiden hallussapidosta ja tiedän että hän tietää että minä ilmiannoin hänet. "oon täällä!" kuulin ovelta. Liam. Miksi hänen piti tulla, hän olisi hyvin voinut jättää tulematta. Äiti itki ja halaili häntä ja ylisti ja lelli. Isäkin vain ylisti häntä niinkuin hän olisi joku valtias.
 |
| tässä päähenkilö Cressida |
 |
| ne siniset hiukset :) |
 |
| ja sen asu :) |
Tilaa:
Kommentit (Atom)