Pojilla oli vapaata kiertueelta muutaman viikon. Menimme Liamin kanssa kotiin, ja minun pitäisi myös mennä Niallin vanhempien luokse Irlantiin. Mutta olen yrittänyt vierittää sitä myöhemmäksi, koska.. no oikeastaan en enään itsekkään tiedä. Tämä kaikki on tapahtunut liian nopeasti ja minua ahdistaa tosi paljon. Kaikki tämä vain minun virheiden ja ongelmien takia. Mikey oli takaisin vankilassa, kun hän oli jäänyt uudelleen kiinni huumeista, mutten ollut aikomassa palata siltikään samanlaiseksi kuin ennen olin. Minua oikeastaan pelottaa tuleva, olen vasta kuitenkin vasta 18 ja olen menossa naimisiin, en tiedä sittenkään olenko valmis siihen, mutta kaikki olettavat että teen sen, joten kai minun on pakko se tehdä.
**
Makasin sängylläni ja Liam tuli huoneeseeni ilmoittamaan että pojat olivat tulossa tyttöystävineen meille. Harrykin oli kuulemma löytönyt jonkun tytön itselleen. Ihan hyvä, minua säälitti kun kaikilla muilla oli joku ja hän oli yksin, mutta nyt kaikki on hyvin. Nousin ylös ja puin päälleni mustat pillifarkut ja valkoisen tuubitopin missä oli musta iso sydän laitoin mustan bleiserin siihen päälle, meikkasin kevyen tumman meikin ja laitoin hiukseni. Kävelin alakertaan ja istahdin sohvalle odottamaan. Ovikello soi ja ja äiti avasi oven. Zayn, Perrie, Sophia, Eleanor ja Louis tulivat sisälle. Sophia antoi Liamille pusun ja he tulivat kaikki olohuoneeseen. "Hei Cres, miten menee?" Louis kysyi ystävällisesti kun halasi minua. "ihan hyvin, mites teillä?" Kysyin samalla kun katsoin Eleanorin vauvamasua. "Ihan hyvin, aamupahoinvointi on aika vahva sana tällä neidillä" Louis vitsaili samalla kun kietoi kätensä Eleanorin ympärille. Istuimme alas ja aloitimme tyttöjen kanssa taas puhumisen häistä koska niihinkin on jäljellä aikaa vain vähän. Ovikello soi uudelleen ja sieltä tulivat Harry ja hänen uusi tyttöystävänsä Amanda sekä Niall.
**
Makasin sängylläni, kuulin pian koputusta ovelta ja näin Harryn tulevan sisään. "Tota, mun pitäis puhuu sun kans.." Harry sanoi hiljaa. "no?" kysyin ja nousin seisomaan. Harry näytti siltä kuin olisi itkenyt. "mikä on?" kysyin uudelleen toivoen jotain hyvää vastausta häneltä. "tota, mä en löydä Amandaa enkä Niallia mistään, me ollaan poikien kans etitty niitä jo aika kauan ja tulin kattomaan et ooks sä tääl" hän sanoi. Tiesin heti että jokin oli vialla. "mitä!" sanoin vähän kovemmalla äänellä. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehä, istuin sängylleni ja katsoin järkyttyneenä lattiaa. Harry istui vierelleni ja katsoi minua silmiin. Hetken mielijohteesta se tapahtui taas, suutelin häntä.
**
Poistuimme Harryn kanssa huoneestani etsimään muita. Niallia ja Amandaa ei vieläkään löydetty. Harryn puhelin piippasi. "Amanda on kotona sil tuli kuulemma huono olo.." Harry sanoi. "no mis Niall on?" huokaisin ja siirsin kädelläni hiuksiani korvan taakse. Seuraavaksi minun puhelimeni piippasi, otin puhelimeni taskusta ja se oli Niallilta, en edes halunnut avata sitä mutta päätin kuitenkin avata sen. 'sori et häivyin, mut tuli hätätilanne xxNiall' luin ääneen. "Joo nii varmaa" huokaisin ja kävelin yläkertaan.
Uuuu jatka ! :)
VastaaPoista