thousand years - 11 Last part

Kiertue loppui ja saavuimme kotiin ja tapasin muutamia vanhoja ystäviäni, myös Mikeyn joka oli päässyt ehdonalaiseen hyvästä käytöksestä. Hän oli muuttunut, tosiaan. Mutten kuitenkaan aio muuttaa itseäni enään samanlaiseksi. Nyt kun asiani on kunnossa ja se on kaikki Niallin ansiota ja kyllähän se hiukan Liaminkin ansiota on. Minua pyydettiin useisiin biileisiin, toisaaltaan haluaisin mennä mutta sitten taas en. Makasin huoneessani ja luin vanhaa päiväkirjaani. Kuulin koputusta ovelta ja Liam tuli sisälle. "Kuulin että tapasit Mikeynkin aikaisemmin" Liam sanoi hieman ärtyneesti. "Niin tapasin, mutta hän on muuttunut, mutta niin olen minäkin!" sanoin, huomasin Liamin ilmeestä että hänen olonsa helpottui. "Hyvä" hän sanoi ja istui sängyn reunalle. "mitäs luet?" hän kysyi. "vanhaa päiväkirjaani, kirjoitin tätä kun olin jotain 9 kai" sanoin hymyillen. "olit silloinkin jo riiviö" liam sanoi leikillä ja löi olkapäähäni. "hei, enkä varmasti ollut!" sanoin ja löin häntä.

**

Istuin puistossa penkillä ja odotin Niallia. Kun hän vihdoin saapui, huomasin hänen katseestaan että hän katusi jotain, pahaa oloa. "Niall mä tiiän" huokaisin ja nousin penkiltä. "tiedät mitä?" Niall kysyi hämmentyneenä. "minä tiedän että makaat sen hazzan muijan kanssa" sanoin ja katsoin Niallia silmiin. Hänen silmänsä kostuivat, kyynel vierähti poskelle. "mistä?" hän kysyi itkuisena. "tiedän koska tunnen sut ja emmäkää iha rehelline oo" sanoin. Niall katsoi minua ihmetellen. "Harry.." sanoin. Niall ymmärsi ja istui penkille. "kauanko?" hän kysyi. "eka kerta oli sillo kiertueella. ja nii " sanoin hieman katuvasti. "mut ennen ku me ees oltiin yhes" jatkoin, vaikkei se ihan niin mennytkään.

**

Kävelin kotiin, silmäni olivat turvoksissa kovasta itkemisestä. Halusin olla yksin, nyt en kaivannut mitään, eikä kukaan minua. Lukitsin oveni ja kaaduin sängylle, laitoin musiikkia soimaan ja mikäs sattuikaan kun surullisten biisien muistitikku olemaankaan kiinni stereoissani. Ajatuksissani oli vain Niall ja meidän hetkemme. Halusin itkeä enemmän. Me olimme ohi, vaikken sitä halunnutkaan. Elämäni oli ohi..






THE END



okkei sori et kesti tosi kauan et tää tuli, mut alan täst kirjottaa uutta tarinaa vähä aja päästä :)