ilmotus #1

Sorry nyt kauheesti ku on kestäny tosi kauan..,. mut kävi niin et oikeesti oon yrittäny kirjottaa tota vaik kui kaua mutku ei inspaa yhtään :o oon oikeesti tosi tosi pahoillani koska tää on tooosi mones tarina minkä jätän kesken :o

Deep secret ~ 9

Rosalinan näkökulma: Heräsin aamulla siihen kun Willow tuli viereeni kehräämään. Ruoka aika.. Nousin ylös ja annoin hänelle ruokaa. Kun oli niin nätti ja ihana aamu päätin mennä uimaan ihan mereen. Puin päälleni lökärit ja t-paidan. Laitoin converset jalkaan ja menin ulos. Koska taloni oli rannalla, ei sinne ollut pitkä matka. Katsoin ettei ihmiset ketkä olivat jo tulleet rannalle näkisi mitään. Juoksin laituria pitkin ja hyppäsin veteen.

Louisin näkökulma: Istuimme poikien kanssa jonkun lehden toimistossa. Haluaisin kyllä olla jossain muualla juuri nyt. Muutama päivä niin sitten näkisin Rosalinan taas. Mikäli hän ei ole Australiassa enään. Teimme haastattelun, mainostimme tulevaa levyämme ja juttelimme seuraavasta levyjulkkarista, mikä on pian. Odotin vain että pääsisin kotiin. Kuulin kuitenkin että "kiertueemme" pitenisi muutamilla viikoillaa ehkä jopa kuukaudella.

Zayn: Hei mate, mitäs mieles?
minä: njääh, ei mikään tärkee
Harry: lähetää viihteel tänää?
minä: emmä taida..
Liam: mä en jaksa tul, menkää te vaa pitämään hauskaa..
minä: okei, ehkä vähäks aikaa..
Niall: noniin hyvä!

Liamin näkökulma: Pojat lähtivät viihteelle. Louis on ollut aika maassa pari viime päivää. Halusin  piristää häntä jotenkin.. mietin aamulla mistä hän pitäisi ja järjestelin pari juttua. Istahdin sohvalle ja avasin tv:n ja katselin uutisia. Oveen koputettiin. Vihdoin!

Louisin näkökulma:  Muut joivat ja olivat ihan sekaisin. Minua ei huvittanut juoda ollenkaan. Halusin vain kotiin. Nukkumaan. Harry tanssi jonkun blondin tytön kanssa. Niall istui tiskin toisessa päässä ja jutteli jonkun bruneten kanssa ja Zayn... Zayn istui jossai tyttöporukan keskellä. Huikkasin Harrylle että lähden kotiin jo. Käveli kohti hotellia. Mitäköhän Liam tekee? 

Deep Secret ~ 8

Louisin näkökulma: Jähmetyin. Katsoin vain kuinka elämäni valo juoksi pois suoraa silmieni edestä. Enkä pystynyt estämään sitä! Minun oli pakko tehdä jotain, mutta mitä?! Lopulta näin vain kuinka hän nousi koneeseen ja kone nousi ilmaan.

Rosalinan näkökulma: Menin koneeseen ja istuin paikalleni. Huokaisin syvään ja toivoin vain lennon olevan pian ohi. Katsoin ikkunasta ja huomasin vain kun britit jäi taakse. Lopulta nukahdin ja heräsin kuulutukseen laskeutumisesta. Astelin ulos koneesta ja otin matkatavarani, otin taksin ja menin kotiin, vanhempani olivat töissä, joten he eivät olleet kotona. Menin huoneeseeni ja avasin oven.

minä: Louis? m-miten? m-mitä teet täällä?
Louis: Yksityiskone lentää nopeaan. Kuule, päästin sinut kerran menemään ja melkein menetin sinut ja nyt olen menettämässä, en halua että tämä loppuu
minä: mistä tiesit missä asun?
Louis: Kerroit silloin kerran, muistin osoitteen.
minä: ai..
Louis: olin tossisani siellä kentällä, kaikesta mitä sanoin..
minä: Lou..

Hän tuli lähemmäs, en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Hän oli tosi lähellä, katsoin häntä suoraan silmiin, ne kimalsivat. Olimme ihan lähekkäin, kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan.

*pari viikkoa myöhemmin*

Makasin huoneeni sängyllä. Olin yhä kotona Austraaliassa. Vaikka sovimme Louisin kanssa, en voinut mennä vielä takaisin. Eikä siitä ollut mitään hyötyä, kun pojat lähtivät pienelle muutaman kuukauden kiertueelle Amerikkaan. Näin täällä kavereitani ja hengailin porukoitteni kanssa. Tietenkin veljeni Matthew ja hänen kaverinsa Tyler hengailivat ja huutelivat Matthew huoneessa kun minä ja  Natalia olimme minun huoneessani.

minä: odota Nat, ton huudon on pakko loppuu..
Natalia: Rosaa!
minä: Matthew!! Olkaa hiljempaaa!!
Matthew: Sorry sis, ei pysty!
Tyler: hei buddy
minä: Hei Tyler..
Matthew: okei, me ollaan hiljempaa, mut et huudata sitä hemmos musiikkii sitte!
minä: se ei ole hemmo, Louis ja pojat on mun kavereita, tai no Louis jotain enemmän mutta kuitenkin!
tyler: meiän pikku Rosie o kasvanu!
minä: Britit tekee ihmeitä, suosittelen..

Emme ole ikinä tulleet Matthew:n kanssa toimeen. Meillä on monta yhteistä kaveria, mutta no se on monimutkaista.

*muutama päivä myöhemmin*

Päätin palata takaisin Lontooseen, vaikkei siellä ollutkaan mitään. Lähdin kävelylle ja kävelin lemmikkikaupan ohitse. 'Siinä näyteikkunassa' oli söpö kissa joka nukkui sellaisessa pedissä. Jäin vain katsomaan sitä. Palasin kotiin ja laskin kissan lattialle. Päätin ostaa sen seurakseni. Se oli niin suloinen etten voinut lähteä poiskaan ilman sitä. Kun Willow (kissa) tutki asuntoa, laitoin sille vesikupin lattialle alustan päälle sekä ruokakupin jossa oli hieman kissanpapuja. Menin olohuoneeseen ja katselin mitä hän puuhasi. Pian hän tuli sohvalle viereeni ja nukahti siihen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tällänen tällä kertaa :)yritän kirjottaa tänään vielä :)

Deep secret ~ 7

Rosalinan näkökulma: Tuijotin puhelintani odottaen soittoa, mutta sitä ei tullut. Seuraavaksi äitini astui huoneeseeni itkien, kertoen että hän oli poissa.

Sama tunne valtasi kehoni kun katselin puhelintani. Sama tunne jonka tunsin kun isoäitini kuoli. Nyt odotin että puhelimeni soisi, mutta se ei ole soinut muutamaan päivään. Odotin että Louis olisi soittanut, muttei hän ole. Tiedän että oli kamalaa jättää hänet sinne rannalle, tiesin että hän olisi paniikissa, mutten voinut paljastaa salaisuuttani, en nyt. Minun oli pakko häipyä. Olisin itse soittanut hänelle, mutten tiedä olisinko valmis tekemään sitä. Tiedän ettei hän tehnyt sitä tahallaan, tiesin että hän tekisi jotain tuollaista, se olisi vain ajan kysymys, joten en ole vihainen, voin vain olla kiitollinen ettei paikalla ollut muita. Päätin lähteä kävelemään, jos vaikka mieleni parantuisi. Kävelin rannalle ja istahdin hiekalle, päässäni pyörivät ne hetket jotka olen viettänyt poikien kanssa.
Äitini kertoi että veljeni olisi palaamassa New Yorkista kotiin. Veljeni muuttis sinne muutama vuosi sitten. En ole ollut hänen kanssaan missään väleissä.

Louisin näkökulma: En ole nukkunut yöllä yhtään, en pysty nukkumaan. En tiennyt mitä pitäisi tehdä. Syyllisyys painoi harteita, en jaksanut hymyillä. Saatoin menettää elämäni rakkauden, kokonaan, loppu iäksi. Otin ruokaa mukaani ja laahustin omaan huoneeseeni. Laitoin ruuat pöydälleni ja lösähdin sängylleni. Katsoin valkoista kattoa, siinä ei ollut mitään. Se oli vain valkoinen. Tuijotin sitä tunti kausia, katsoin välillä kelloakin. En halua poistua täältä, minulla ei ole syytä elää.. Kuulin koputusta ovelta, se vain jatkui ja se alkoi ärsyttämään. Koputusta vain jatkui, joten nousin ylös ja menin alas. Avasin oven, enkä meinanut uskoa silmiäni.

minä: Rosalina?!
Rosalina: Louuis!
minä: m.. luulin et oot Austraaliassa
Rosalina: m-mä olinki, mut m-mä
minä: tulit jättämään mut, okei heihei!!
Rosalina: Louis! Kuuntele!
minä: mitä?! pitääks tehä täst tuskasta?!  hei hei!!


Rosalinan näkökulma: Koputin oveen, tiesin että Louis oli hereillä koska hänen huoneessaan oli valo. Hän tuli vihdoin avaamaan. Hän katsoi niin yllättyneenä. Miksi hän luuli että jättäisin hänet. Huomasin että pojat tulivat yläkerrasta, mutta Louis paiskasi oven kiinni. En pystynyt hillitsemään itseäni ja aloin vain itkemään ja juoksin pois. Juoksin sinne laiturille missä kaikki alkoi.. Istahdin siihen ja katsoin pimeää ja tyyntä merta. Pian joku koski olkapäähäni. Hätkähdin, mutta katsoin taakseni. Liam, Niall, Zayn ja Harry seisoivat laiturin päässä.
Hetken keskusteltuamme pojat auttoivat minut ylös vedestä ja kuivasin itseni jolloin minulle tuli jalat takaisin. Istuimme toven laiturilla ja juttelimme kunnes pojat pyysivät minut heidän luoksee, he olivat varmoja että minä ja Louis saisimme asiamme sovittua. Pojat menivät yläkertaan ja minä istahdin sohvalle miettien mitä sanoisin Louisille.

Istuin sohvalle katsoen vanhempiani, heistä näki että jokin oli vinossa. Isoveljeni Matthew oli muuttanut pois, pois kaupungista, pois maasta. Emme ikinä tulleet toimeen riitelimme vain.

Havahduin takaisin maanpinnalle. En voi kuvitellakkaan miten Louis reagoisi kun nyt näkisi minut. Kävelin Louisin huoneen oven taakse. Kuulin kun hän puhui jollekkin. Eleanor?! Kyyneleet alkoivat tehdä tulIoaan ja lähdin juoksemaan pois. Sen jälkeen kuulin vain kun nimeäni huudettiin, mutten pysähtynyt, juoksin vain pois. Avasin asuntoni oven ja laitoin sen kiinni. Nojasin ovea vasten ja liu'uin sitä vasten lattialle. Itkin, en voinut muutakaan.

Juuri kun olin kuullut, että mummuni oli kuollut. Juoksin huoneeseeni sulkien oven ja nojaten sitä vasten menin lattialle ja itkin. En tullut huoneestani pois. Välillä karkasin uimaan.  Menin sinne kuutamoaltaalle. 

Kävelin huoneeseeni ja menin makaamaan sängylle peiton alle ja miltein jopa nukahdin. Me olimme ohi. Meitä, minua ja Louisia ei enään ollut. Haluan pois. En voi olla täällä enään. Heräsin aamulla ja aloin pakkaamaan tavaroita ja varasin lipun takaisin Austraaliaan. Söin aamupalaa.

Louisin näkökulma: Söin aamupalaa pöydän ääressä, pojat tulivat siihen myös.

Harry: No missäs Rosa on?
minä: täh?
Liam: hän tuli meidän kanssamme tänne illalla, kai te puhuitte?
minä: e-ei?!
Ei kai hän ole kuullut puheluani Eleanorin kanssa, koska se ei ollut sitä miltä se kuulosti.
Zayn: Louiis??
minä: e-e.. en tiedä..

Ovikello soi ja Niall meni avaamaan. Itse menin ylös, en halunnut nähdä ketään juuri nyt.

Liamin näkökulma: Niall meni avaamaan ja Louis katosi. Meni ilmeisesti yläkertaan, pian Niall käveli takaisin ja Rosalina hänen perässään varovasti. Hän näytti siltä kuin olisi itkenyt ja paljon..

minä: hei, mitäs sä?
Zayn: Vas happenin'
Rosalina: Hei, ööm.. Tulin vain jättämään hyvästit
Harry: mitä miksi?!
Rosalina: E-en pysty olemaan täällä tällä hetkellä, muutan joksikin aikaa takaisin kotiin, ehkä muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi.
minä: mitä? mitä tapahtui?!
Rosalina: m-minua vain ahdistaa, kaikki tapahtuu niin äkkiä.. mutta mun on nyt mentävä mun lento lähtee pian, joten kiitos ja hyvästi!
Harry: heihei! Nähdään!!
Niall: tulee ikävä!
Zayn: soitellaan! saat antaa hiusvinkkejä skypen kautta!
minä: Tulit meille tosi tärkeäksi, nähdään pian! Haenko Louisin?
Rosalina: e-ei tarvitse

Rosalinan näkökulma: Lähdin poikien luota. En halunnut sanoa Louisille mitään, en olisi pystynyt. Taksi ajoi lentokentälle, maksoin sen ja otin laukkuni ja lähdin sisälle terminaaliin. Menin matkaselvitykseen ja istuin penkille odottamaan että kone tulisi. Joku alkoi huutamaan nimeäni. Se ääni tuli lähemmäs. Käännyin ympäri.

minä: Louis?!
Louis: Rosalina, ole kiltti ja jää tänne, en halua että tämä loppuu!
minä: Louis, e-en voi, en pysty
Louis: mikset, pyydän anteeksi että tönäisin sinut sinne veteen, en tiedä mikä minuun meni!
minä: Louis, ei se mitään, kaikki hyvin, tässä nyt vain tapahtui jotain muuta..
Louis: kuulit eilen kun puhuin Eleanorin kanssa..
minä: mm..
Louis: se ei ollut sitä mitä ajattelet!
minä: mitä se sitten oli?!
Louis: El soitti minulle ja pyysi minulta neuvoa, joten neuvoin häntä, ei sen muuta, Rosalina minä rakastan sinua enkä halua että lähdet pois!
minä: m-m-mun pitää mennä..
Juoksin pois, silmäni kostuivat taas, vilkaisin taakseni ja huomasin Louisin jääneen seisomaan jähmettyneenä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tälläinen osa tälläkertaa, yritän kirjotella pia uudelleen :)

Deep secret ~ 6

Parin viikon päästä Rosalinan näkökulma: Pakkasin tavaroitani laukkuun, olen ihan muutaman päivän sisään lähdössä käymään Austraaliassa, kotona. Salaisuuteni on pysynyt salaisuutena, Louis ei tiedä sitä vieläkään. Harmittaa kun en voi olla täysin rehellinen hänelle. Äidilläni oli jotain asiaa minkä halusi kertoa kasvotusten, joten siksi menen sinne. Samalla kun pakkasin kuuntelin Little mixin - move kappaletta, se on niin koukuttava ja olen ollut mixer jo kauan. Melkein pyörryin kun kuulin että Zayn seurustelee Perrien kanssa. Mutta kuitenkin, heitin vaatehuoneestani vaatteita sängylleni, muutama hame, shortsit, lökärit, iso t-paita, eri värisiä toppeja ym..  Menin sängylleni ja viikkasin takuu varmat vaatteet laukkuun. Oveni aukesi käännyin katsomaan Louisia kaksi t-paitaa kädessäni.

minä: kumpi?
Louis: heei noihan on mun!
minä: mä tiiän, mutku mä tartten yhen mukaan ettei tuu ikävä
Louis: mukaan? minne?
minä: ai niin, menen Austraaliaan muutamaksi päiväksi, lähden parin päivän päästä kylläkin, mutta..
Louis: mitä miksi?!
minä: en tiedä, äitini halusi kertoa minulle jotain kasvotusten ja näen sitten jotain kavereitanikin
Louis: okei, no ota toi musta
minä: selvä sitten
Louis: mä haluun sit sun paitas!?
minä: selvä, minkä haluat?!
Louis: ton mikä on sun päällä
Hän virnisti samalla kun tuli lähemmäs
minä: jaha, no tule ottamaan..
Louis: taidan tullakkin..

muutaman tunnin päästä Rosalinan näkökulma: Kävelimme taloni vieressä olevalla rannalla käsikädessä. Menimme istumaan laiturille. Louis laittoi jalkansa veteen. Minä pidin ne tiukasti laiturilla. Ei olisi hyvä aika kastua.

Louis: joko kerrot, miksi kaihdat vettä kun olen lähelläsi?
minä: Louis, kertoisin jos voisin mutten voi
Louis: salaat jotain, jotain jota et halua että se paljastuu, mikset luota muhun?
minä: luotan mä, mutta jos se paljastuu muille, en, en voi olla täällä enää
Louis: mikset?!
minä: Louis se ei ole niin helppo juttu, joten voitko antaa olla?!
Louis: okei anteeksi

Hetki meni nopeasti ja istuimme vain laiturilla ja juttelimme asioista kuten siitä kuinka kauan olen austraaliassa ja niin edelleen..

Louisin näkökulma: Haluan niin paljon tietää miksi hän kaihtaa vettä niin paljon varsinkin julkisilla paikoilla ja minun ja poikien seurassa. Jokin hänellä on ja haluan ottaa siitä selvää. Nousimme laiturilta ylös seisomaan ja katsoimme toisamme. Minun.. minun oli pakko tehdä se koska halusin tietää..

Rosalina: Louuis!!

Tönäsin hänet veteen. Hän ei noussut pintaan. Miksei hän noussut pintaan. Mitä minä teinkään, miksi hän ei nouse! mitä tapahtui! mitä mitä minä nyt teen.. Hyppäsin veteen mutten nähnyt häntä huusin hänen nimeään, en kuullut vastausta ja koska rannalla ei ollut ketään muuta kuin me ei kukaan nähnyt mitään eikä kukaan voinut auttaakkaan. Mitä minä nyt teen!? Hän, hukkuiko hän?! Olin paniikissa ja itku valtasi kehoni. Aloin itkemään ja kaaduin polvilleni hiekkaan.. Aika kului nopeasti etsin häntä rannalta ja vedestä muutaman tunnin.. Sitten tuli päähän pisto, jos hän ui vähän matkaa ja meni kotiin. Juoksin hänen luokseen, kaivoin avaimen taskustani ja avasin oven, huusin hänen nimeään muttei vastausta. Juoksin hänen huoneeseensa ja hänen matkalaukku oli poissa. Sängyn päällä oli pieni lappu..

 ' Louis, tiedän että tulet katsomaan olenko täällä, lähdin nyt jo Austraaliaan, tarvitsen aikaa miettiä mitä tehdä. Anteeksi jos pelästytin, älä soita minulle! xx Rosalina'

Mitä olenkaan tehnyt. Olemmeko me ohi!? olemmeko yhdessä vielä vai emme?! Pilasinko kaiken!? Silmäni kostuivat enemmän, kävelin kotiin. Pojat istuivat olohuoneessa ja katsoivat televisiota. En sanonut sanaakaa, menin vain huoneeseeni, laitoin oven kiinni ja kaaduin sängylleni. Olihan minulla hänen paitansa. Kaipaan häntä jo nyt! Miksi menin tekemään niin, olen idiootti!! Ihme jos hän puhuu minulle enää ikinä..

Deep secret ~ 5

Rosalinan näkökulma: Erkanimme suudelmasta. Louis hymyili, itse en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, mutta hymyilin koska se tuntui oikealta. Kävelin ulos vessasta ja kerroin pojille että minulle tuli yksi juttu että minun piti lähteä. He ihmettelivät hiukan, mutta eivät kyselleet mitään enempää. Lähdin kävelemään kotiinpäin, kuulin kuinka puhelimeni piippasi.

From LouisTomlinson: Anteeksi se suudelma.. :(
miksi hän pyyteli sitä anteeksi se oli ihana mutta en luulin että hän vihasi minua. Miksi hän teki niin?!
To LouisTomlinson: Ei se mitään, se oli täydellinen :)
From LouisTomlinson: Kiva tietää ;) ikävää ettet jäänyt yöksi ;)
To LouisTomlinson: haha :p ja sinä olisit sitä halunnut vai? :P
From LouisTomlinson: Niin, olisi ollut joku jota halia ;)
To LouisTomlinson: Öitä Louis!
From LouisTomlinson: Huomenna 10:neltä Starbucksissa, öitä ;)

Luin viestin 100 kertaa uudelleen, mitä hän haluaisi, pyysikö hän minut ulos? mitä laittaisin päälleni? pitäisikö minun syödä sitä ennen jotain? Paljon kysymyksiä tulvi päähäni. Pääsin vihdoinkin kotiin. Otin pitkän kylvyn, kuuntelin lempimusiikkiani ja otin rennosti. Kuivasin itseni hiustenkuivaajalla, kävi paljon nopeammin, puin yövaatteet päälleni ja menin peiton alle, nukahdin melkein heti.

Louisin näkökulma: Istahdin sohvalle ja viestittelin Rosalle. Jotenkin vain se sai minut unohtamaan menneet. Niinkuin näin olisi tarkoitettu. Kuulostaahan se vähä kliseiseltä, mutta en pysty sanomaan sitä paremmin. Halusin tutustua häneen enemmän, en juurikaan tunne häntä ja olen jo nyt ihastunut häneen, ei vaan rakastunut. Viimeisen viestin jälkeen söin hiukan ja menin omaan huoneeseeni ja hyppäsin sängylle. Kuulin oveltani koputusta. Harry avasi oven ja tuli sisään.

minä: mitäs mies?
Harry: oletko kunnossa?
minä: miksen olisi?
Harry: kun El ja mitä siellä vessassa tapahtui?
minä: ei mitään.. ja olen kunnossa, en muutenkaan pitänyt Eleanorista enään ja management saa kestää sen!
Harry: hyvä sitten.. kerrothan jos oikeasti olisi jokin vialla?
minä: Harry, totta kai kertoisin oot mun paras ystävä! en salais sulta mitään!
Harry: hyvä! koska mäkään en salaa sulta mitään..
minä: hyvä! mut mä taidan mennä nukkuu nyt joten öitä Hazz
Harry: öitä BooBear!

Rosalinan näkökulma: Pesin hampaitani ja mietin miten laittaisin hiukseni. Päädyin siihen että jätän ne auki. Koska oli kesä ja ulkona oli tosi lämmin päätin laittaa jonkun hienon mekon. Päädyin kukkamekkoon, ostin sen Austraaliasta ennen kuin muutin tänne. Laitoin mustat kangaskengät, tykkään pitää mekkojen kanssa tennareita ja muita, ei minulla tarvitse aina olla korkkareita. Laitoin hopeisen medaljongin (millai kirjotetaankaan XD ) kaulaan. Siinä oli pieni punainen timantti, minulla oli 2 muuta samanlaista korua, niissä olivat vain eriväriset timantit. Harjasin hiukseni kerran vielä. Otin ponnarin ja laitoin sen ranteeseen jos vaikka tarvitsenkin sitä. Kello oli puoli 10 joten otin laukkuni missä oli rahapussi, puhelin ym muut tarvittavat kuten pyyhe. Laitoin aurinkolasini päähän ja laitoin avaimet laukkuun ja lähdin. Saavuin Starbucksiin ja menin istumaan pöytään. En joutunut odottamaan kauaakaan, kun Louis tuli. Hymyilin ja halasin häntä. Tilasimme kahvit.

minä: Miksi pyysit mut tänne?
Louis: koska haluun tutustuu suhun..
minä: wau, okei, no mitä haluut tietää?
Louis: no miksi muutit tänne?
minä: no mun vanhemmat lähetti mut tänne
Louis: okei, no millon oot syntynyt?
minä: 20.5.1992
Louis: vau, ollaan melkein saman ikäisiä!
minä: haha, noh mitä muuta?
Louis: ootko ikinä seurustellu?
minä: Noup.. ei koskaan ole tullut sellaista oikeaa henkilöä kohdalle, sellasta kenestä oikeasti pidän, joka voisi pitää minusta sellaisena kuin olen..
Louis: okei, miksi pelkäät vettä?
minä: öö.. emmä pelkää vettä mul vaan..öö.. en...öh..
Louis: okei,  ei se mitään jos et halua kertoo mulle..
minä: mä kertoisin jos voisin, haluaisin kertoa, mutten voi..
Louis: okei, mä uskon sua.. noh, mitä mieltä oot musta?
minä: ovelaa.. mut oot tosi mukava ja komee ja hauska..
Louis: hahaa, pidät mua komeena..!
minä: no joo..
Louis: mitäs sanoisit jos mä olisin sun poikaystäväs?
minä: no olisit ensimmäinen ja että se olis ihanaa
Louis: oikeesti?! haluaisitko että me oltais yhessä?
minä: Se olis tosi upeeta..

Tässä se mekko :)

Tuossa näkyy ne korut :D joo i know noi on H2O:sta XD

En tiiä ehdinkö kirjottaa huomenna, kun pitää kirjottaa yks koulujuttu valmiiks ja sitten oon menossa yöks töihin ni pitäis nukkuukki jossai vaihees XD mut juu kirjotan jos ehin, yritän edes alottaa uutta lukuu :D

Deep Secret ~ 4

Rosalinan näkökulma: Louis oli taas ihan hiljainen, yhtäkkiä hän on niin puhelias mutta sitten niin hiljainen. Hänessä, hänessä jokin kiehtoo minua, jotenkin vetää puoleensa. Mutta hänellä on se Eleanor, luin siitä lehdessä, he ovat kokeneet paljon yhdessä. Sammy ja minä kävelimme kadulla kohti kotiani. Yhtäkkiä hän otti minua kädestä kiinni.

minä: mitä teet?
Sammy: anteeksi, mun vaan.. Rose, mä rakastan sua!
minä: Sammy! sori, mä en tunne samoin..
Sammy: okei.. no mut hei. ööm.. mun pitää tehä yks juttu ni en kerkeekkään henggaa nytte...
minä: ööö, okei?!

Mikä sille tuli?! no eikai sitten muuta voi kun keksiä jotain tekemistä. Puhelimeni piippasi viestin merkiksi.

From LiamPayneeee: Heeei Rosa, mitäs teet? ajateltiin jos olisit hengannut meiän kaanns, kattoo joku leffa meille tai jotain? xx Liamm

To LiamPayneeee: Heei, sopiihan se, Sammykin  just lähti ja vähän tylsää, koska ja minne? :) xxRosa

From LiamPayneeee: Hyvä :)  puolen tunnin päästä... Avenue street 29

To LiamPayneeee: okkay, nähään sitten :)

Juoksin vaatekaapilleni. Kaivoin keltaiset shortsit ja harmaan topin missä oli musta paljeteista tehty iso risti. Puin ne päälleni ja laitoin mustat kangas kengät jalkaan. Katsoin meikin, se oli ihan hyvä joten en uusinut sitä.  Otin kaapista mustan käsilaukun ja laitoin sinne kaiken tarvittavan. Pillin, koska en voi juoda vettä ilman sitä, pienen pyyhkeen, avaimet, puhelin. Kaikki oli mukana ja kello oli niin paljon että lähdin kävelemään kohti poikien taloa. Matka ei juurikaan ollut pitkä. Koputin oveen ja ovi avattiin.

Harry: Rosaaa!!
minä: Harry!
Harry: tuu sisälle!

Kävelin sisälle eteiseen, siitä näkyi osa olohuonetta, kävelin peremmälle ja huomasin Louisin istuvan sohvalla joku ruskeahiuksisen tytön kanssa jonka tunnistin Eleanoriksi. Hän vilkaisi minua päästä varpaisiin ja sitten kuiskasi Louisille jotain. Wau he sitten palasivat yhteen. No ihan sama. Harry veti minut perässään asunto kierrokselle. Keittiö oli siisti, moderni, valkoinen, yllättävän siisti 5:deltä pojalta. Hän näytti vessan ja kylppärin, pyykkihuoneen ja toisen oleskelu huoneen, kirjasto heillä oli.. aika paljon huoneita, sitten näkyi iso piha, siellä oli iso uima-allas. Yläkerrassa oli myös vessa ja sitten makuhuoneet ja pari vierashuonetta. Kävelimme takaisin olohuoneeseen missä olivat loputkin pojat. En tiedä miksi se kirpaisi kun näki Louisin toisen kanssa, enhän edes pidä hänestä. Istuin Liamin ja Niallin kanssa samalla sohvalla, Harry istui nojatuoliin ja Zayn meni Louisin ja Eleanorin kanssa toiselle sohvalle.

Liam: kiva että tulit Rosa!
minä: noh, ei mulla oikeastaan muuta ollutkaan..
Louis: mihis se poikaystäväs jäi?
minä: Sammy, hän lähti ja hän ei ole poikaystäväni..
Niall: alotetaan jo..
minä: mulle käy!!
Zayn: Rose otatko jotain juotavaa?
minä: vettä, kiitos Zayn..
Zayn: tulossa!

Kaivoin laukustani pillin, muut katsoivat vähän ihmetellen, mutta eivät kyselleet asiasta. Zayn antoi vesipullon ja elokuva alkoi, katsoimme Toy Storyn, Liam valitsi sen kertoen sen olevan hänen lempparinsa. Vilkaisin välillä Louisia, en tiedä miksi, mutta jotenkin halusin itse olla hänen vieressään, halata häntä. Mitä minäkin ajattelen, en ikinä voisi olla siinä. Joku ison kokoinen mies tuli taloon ja pyysi pojat toiseen oleskelu huoneeseen jättäen minut ja Eleanorin kahdestaan olohuoneeseen. Ensiksi oli aika hiljasta...

Eleanor: Mikä luulet olevasi?
minä: anteeksi mitä?!
Eleanor: luuletko että pojat susta tykkää, noh ei todellakaan olet niin rumakin!
minä: en luule mitään, itsepähän pyysivät minut tänne
Eleanor: niin varmaan, kamala huora..
minä: sanot sinä.. en paljoo puhelis...

Pojat astuivat siinä samassa olohuoneeseen kun Eleanor heitti omat vetensä päälleni. Nappasin laukkuni ja juoksin vessaan.

Louisin näkökulma: Paul tuli olohuoneeseen pyytäen minut ja pojat kokoukseen. Menimme oleskelu tilaan. Paul kertoi meille tulevista keikoista. Palaveri oli ohi ja menimme olohuoneeseen missä kuulin kuinka tytöt kinastelivat, Eleanor sanoi aika pahasti Rosalle, mutta kyllä Rosakin sanoi pahasti. Menimme sinne niin Eleanor heitti vesilasinsa Rosaa päin, hänen silmänsä suurenivat ja hän juoksi vessaan.

minä: Eleanor!!
Eleanor: ei se minun syyni ollut, hän vain, hän kävi kimppuuni
Liam: Käyn katsomassa onko Rosa kunnossa!
minä: El painu ulos tästä talosta, en halua olla kanssasi, olet manipuloiva huora!! En halua ikinä enään nähdä sinua!!
Eleanor: mutta Louis!
minä: mene!!
Liam: ovi on lukossa..
minä: minä menen..

Rosalinan näkökulma: Juoksin vessaan. Laitoin oven lukkoon ja kaaduin maahan saaden pyrstön. Kaivoin laukustani pyyhkeen. Joku kävi oven takana ja sitten häipyi. Hetken päästä joku toinen tuli ja koputti oveen.

Louis: Rosa, oletko kunnossa?
minä: Louis mitä teet? olen kunnossa?
Louis: päästä mut sisään!
minä: en voi, mikset ole Eleanorin kanssa
Louis: koska en halua nähdä häntä enään ikinä, näin mitä hän teki sinulle..
Ovi pamahti auki ja Louis katsoi minua hieman järkyttyneenä. Onneksi pyrstö kuivui ja jalkani tuli melkein heti. En tiedä näkikö Louis mitään..
minä: Louis?
Louis: o-oliko?
minä: mitä? istuin lattialla ja sitten nousin? mitä olisi pitänyt tehdä?
Louis: e-ei mitään
minä: ehkä mun pitäis mennä
Louis: älä mene! Jää
minä: mitä?
Louis: Haluan että jäät tänne
minä: miksi, vihaat minua muutenkin?
Louis: en vihaa sinua, en ole vihannutkaan..

Louis alkoi tulla lähemmäs, hän laittoi oven kiinni ja lukkoon. Hän kääntyi katsomaan minua ja käveli eteeni, olimme ihan muutaman sentin päässä toisistamme. Hän otti laukani alta kiinni ja suuteli minua. Se tuntui juuri oikealta.

Rosalinan Asu

Deep Secret ~ 3

Liamin näkökulma: Istuimme kaikki sohvalla, Harry ja Zayn pelasivat pleikalla, Niall söi ja Louis oli selvästi omissa ajatuksissaan. Mitä hänen päässään oikein liikkui.. Hän oli juuri toipumassa erosta Eleanorin kanssa ja sitten se akka palaa hänen elämäänsä..

minä: Louis, haluutko tulla keittiöön?
Louis: miksi?
Harry: Liam turpa kiinni, häirittet pelii!!
minä: Louis nyt!
Louis: okei okei mate rauhotu!
Louis nousi sohvalta ja kävelimme keittiöön..
minä: mikä tää juttu nyt on?
Louis: mikä juttu?
minä: sinä ja eleanor?
Louis: management soitti ja sano et mun on pakko mennä Eleanorin kans takasi yhteen ja niin.. emmä haluis, mut..
minä: Louis sun ei oo pakko jos et haluu
Louis: tot kai mä haluun.. tai...

Rosalinan näkökulma: Makasin sohvalla ja join teetä. Katsoin lappua jossa oli numerot, en tiedä pitäisikö minun kuitenkin laittaa viestiä ja  kysyä jos he vaikka haluaisivat tehdä jotain. Mutta en kuitenkaan lähettänyt. Ei mennyt kauaakaan kun sain viestin ystävältäni Sammylta, hän on  käymässä Lontoossa, jos voisimme nähdä... Laitoin mustat shortsit, koska oli kesä sekä tumman sinisen tuubitopin jossa oli kukkasia. Jätin hiukset auki, pidin niistä enemmän niin. Sovimme tapaavamme starbucksissa. Kävelin sinne ja menin nurkkapöytään juomani kanssa. Pian Sammy tulikin sinne.

Louisin näkökulma: Kävelimme poikien kanssa starbucksiin hakemaan kahvit. Kävelimme sisään, mietin mitä ottaisin, mut ajatukseni harjailivat johonkin muualle. Heräsin ajatuksistani kun kuulin sen tutun naurun. Käännyin ja katsoin taakseni Rosalina. Jonkun pojan kanssa. Miksi se riipaisi sydäntäni. En edes tunne häntä. Olo on kuin olisin mustasukkainen.

Niall: Louuis, mitä sä otat?
Harry: mate, oleks kunnos?
Liam: Hei Louis, mitä sä katot?
minä: hääh, mitä? sen normin ja juu oon kunnossa, ja en mitään..
Zayn: valehtelija.. hei pojat kattokaas ketä tuolla on..
minä: ai ketä siellä sitten on?
Zayn: ihan niinkuin et olisi itse sitä huomannut jo..

Miksi olen tälläinen, miksi välitän kenen kanssa hän viettää aikaansa, tuo on varmaan hänen poikaystävänsä. Minulla on Eleanor. Enkä edes tunne koko tyyppiä. Joten mitä väliä kenen kanssa hän on.. Kävelimme heidän pöytänsä viereen..


Niall: Hei Rosa!
Rosalina: Hei Pojat, Louis..
Minä: Rosalina..
Rosalina: Hei pojat, mitäs te?
Liam: Ihan hyvää
Harry: mitäs sulle?
Rosalina: ihan hyvää
minä: sulla onkin jo seuraa joten eiköhän me pojat mennä?
Rosalina: ei se mitään, niin pojat tässä on hyvä ystäväni Sammy, hän on täällä vain käymässä..
Sammy: hauska tavata ja nähdä että Rosie on saanut kavereita täältä!
Zayn: Hauska tutustua, ja täältä nyt ei ole niin vaikea saada ystäviä, tai riippuu, mutta me olemme onnekkaita että Harry törmäsi Rosalinaan.
Rosalina: kirjaimellisesti törmäsi, mutta niin.. Istukaa toki alas?
Liam: mielellämme, mutta meidän pitää mennä tapaamaan managementtia.
Rosalina: okei, no joskus toiste sitte, ainiin annan sulle mun numeron ni voitte teki laittaa mulle viestii kun teille sopii, voit sit antaa sen muillekkin.
Liam: oukki doukki..

Rosalina antoi Liamille numeronsa ja sitten lähdimme. Fiu, onneksi meillä on se tapaaminen. En olisi kestänyt istua siinä. Se poika selvästi piti Rosalinasta.. Olisi tehnyt mieli lyödä häntä. Kävelimme toimistoon ja istuimme odottamaan että kokous alkaisi.

Sammy, Rosalinan kaveri. 

Deep secret ~ 2

Louisin näkökulma: En minä tahallaan sitä kaatanut.. Ja mikä hänelle tuli.. No toivottavasti tapaamme vielä.. Hän, hän vain en tiedä mitä, mutta haluan tavata hänet uudelleen..

Rosalinan näkökulma: Lähdin kahvilasta kävelemään kotiinpäin. Kun olin kävellyt hetken, tuntui kun joku olisi seurannut minua. Mutta ei se varmaan mitään ollut. Pääsin melkein kotiin, kunnes minut vedettiin jonnekkin kujalle. Tumma mies työnsi minut seinää vasten. Yritin rimpuilla mutten päässyt otteesta irti.. Mutta yhtäkkiä ote irtosi ja huomasin miehen makaavan maassa. Katsoin viereeni nähden että Louis seisoi siinä..

Louis: Oletko kunnossa?
minä: olen, olisin kyllä pärjännyt itsekkin
Louis: siltä se näytti
minä: Louis mitä teet täällä?
Louis: Halusin sanoa etten oikeasti tahallaan kaatanut sitä vesilasia syliisi
minä: ihan sama..
Louis: En yleensä ole sellainen, mut mä..
minä: olit töykeä.. ihan sama vaikka tavattiin ekaa kertaa on kohteliasta moikata!!
Louis: mä tiiän!! mut sä et ymmärrä
minä: heihei Louis!!
Louis: Rosaa, anna mun selittää
minä: en tarvii sun selityksiä joten heihei!!

Louisin näkökulma: Se sattui.. Hän oli tosi vihainen vaikkemme tunnekkaan kunnolla. Puhelimeni alkoi soimaan, kaivoin sen taskustani.. Eleanor, mitä hän haluaa?! sen jälkeen management soitti.. Lähdin kävelemään kotiin, pojat varmaan ihmettelevät mihin katosin. Joudun kertomaan heille ikävät uutiset.. Kävelin sisälle ja he juoksivat ovelle..

Harry: LOU missä olit?
minä: anteeksi, poikkesin yhden tutun luona
Liam: onko kaikki hyvin?
minä: eipä oikeastaan..
Zayn: bro mikä on?
Niall: niin mikä on?
minä: management soitti ja Eleanor... joudun palaamaan hänen kanssaan yhteen..

Rosalinan näkökulma: Löhähdin sohvalle, pitkä päivä.. En voi uskoa että tapasin 5 julkkista tänään ja 1 heistä on tosi töykeä mutta samalla tosi söpö ja hyvin puoleensa vetävä.. Kaivoin taskustani paperi lapun jonka he olivat jättäneet.. Puhuikohan Louis totta?! No ihan sama.. Mietin pitäisikö minun tekstata heille tai jotain, tai miksi muuten he olisivat jättäneet numeronsa minulle?! No kello oli jo paljon, joten menin pitkään kylpyyn.. kuivasin itseni ja vaihdoin yöpaidan ja menin nukkumaan. Ehkä tapaan heidät huomenna..

Deep secret ~ 1

hihii, nyt alkaa tää pitkä tarina taas, ja ajattelin et teen semsen fantasy ficin nyt tai ei se tavallaan mut tavallaan.. Mut toivottavasti tykkäätte ja lukekaa vanhojaki ficcei jos ette oo jo lukenu niitä ja palautetta saa antaa, hyvät kommentit ne piristää kummasti päivää:) ja huono palaute ni siit sit voi kehittää :)  Tää alku on aika samanlaine ku H2O:ssa jos ootte kattonu mutta tarina silti erilainen tai ainakin pyrin tekemään siitä erilaisen :)


Kävelin kalliota pitkin, ja hyppäsin vuoren sisään. Se oli tulivuori, tyhjä sellainen.. Siellä oli sellainen vesiallas, kävin täällä joskus aikoinaan isoäitini kanssa, hän aina kielsi tulemasta yksin, ja kertoi ettei täydenkuun aikaan saisi koskea veteen. Emmekä koskaan käyneetkään siellä silloin. Nyt kuitenkin oli täysikuu ja halusin tietää miksi se oli niin kieletty. Joku on aina vetänyt minua täällä puoleen.. Istahdin yhdelle kivelle ja odotin että kuu nousisi taivaalle. Hetki meni mutta vesi alkoi kuplimaan. Ihmettelin sitä ja kävelin altaan reunalle, kosketin vettä, lopulta hyppäsin sinne.. Kuu meni piiloon ja nousin altaasta, lähdin kotiin, koska vanhempani odottivat jo varmaan minua takaisin.

Muistelin sitä hetkeä, jolloin viimeisen kerran näin sen paikan. Vanhempani lähettivät minut pois. He lähettivät minut Lontooseen pitääkseen minut pois sieltä paikasta. He luulivat että se paikka oli syy miksi isoäitini kuoli. Muttei se voinut olla.. Kuitenkin Olen asunut täällä jo muutaman kuukauden, en oikein osaa kulkea vieläkään täällä. Katsoin kännykästäni karttaa, joten en nähnyt  eteeni.. Yhtäkkiä pyllähdin maahan. Nousin ylös ja huomasin pojan joka katsoi minua.

poika: Anteeksi, en huomannut sinua
minä: ei se mitään, en mäkään oikeastaan katsonut eteeni..
poika: mä oon Harry
minä: hei, Rosalina, mut kaikki kutsuu Rosaksi tai Roseksi
Harry: kaunis nimi..
minä: kiitos, mut sulla tais olla kiire jonnekkin joten..
Harry: ei mulla, tai no olin menossa tapaamaan mun kavereita, tuu ihmeessä mukaan jos sulla ei oo mitään?
minä: emmä tiiä, ku ei me tunnetta tai mitään
Harry: mut mä tarjoon kahvit sulle, ni tulisit nyt
minä: en kai mä voi kieltäytyäkkään.
Harry: hyvä!!

Lähdimme kävelemään kohti kahvilaa, starbucksia. Harry oli ihan söpön näköinen, muttei oikein minun makuani. Hän selvästi halusi esitellä minut kavereilleen, en tiä miksi. Kävelin hänen perässään sisälle, hän käveli pöydän luokse jossa oli 4 poikaa. Kävelin ujosti hänen viereensä, kaikkien muiden katseet kääntyivät minuun paitsi yhden. Hänellä oli ruskeat hiukset..  Hän oli ihan hiljaa.

Harry: Rosalina, tässä on pojat eli, Liam,Zayn, Niall ja Louis. Pojat tässä on Rosalina, tapasin hänet juuri tuolla kadulla, tai no törmäsin häneen ja nyt tarjoan hänelle kahvin.
Liam: hauska tutustua, istu toki alas..
minä: kiitos kuin myös..
Niall: no Rosalina, mistä olet kotoisin?
minä: saa sano Rosaksi tai Roseksikin, mutta olen Austraaliasta
Zayn: wow, oot aikaa kaukaa..
minä: no ei se niin kaukana ole..

Juttelimme hetken, tämä Louis ei puhunut mitään, ei edes katsonut päin.. Mikä hänellä oli. Harry toi kahvini. Yritin välillä vilkuilla Louisia, hän vain jotenkin, hän näytti mielenkiintoiselta, en tiedä miksi, mutta jotenkin hän vain veti minua puoleensa.

Louisin näkökulma: Harry tuli jonkun muun kanssa pöytäämme, en viitsinyt edes katsoa. Minua ei kiinnostanut. Mutta kun kuulin sen äänen, se kuulosti niin suloiselta. Halusin katsoa millainen hän oli. Rosalina, ihana nimi. Mutta en uskalla, Eleanor voisi suuttua jos edes vilkaisen. Hän vain on.... ei enään minun.. erosimme puoli vuotta sitten. En vain pääse yli hänestä. Päätin nostaa pääni ylös ja katsoa miltä tämä Rosalina näyttää..  Kun näin ne ruskeat silmät, ja ne punaruskeat hiukset, kuinka ne laskeutuivat nätisti hänen olalleen. Ne olivat tosi pitkät. Wow. Hän oli todella nätti, ei vaan kaunis.

Rosalinan näkökulma: Huomasin että Louis nosti päänsä ylös. ´Vilkaisin häntä, hänen siniset silmänsä loistivat, ne olivat ihanat. Hän oli todella komean näköinen, erittäin söpö.. Yhtäkkiä tunsin vettä sylissäni. Paniikki. Nousin pöydästä, pahoittelin ja juoksin vessaan. Ehdin lukita oven juuri ja juuri.

Niall: Rose, oletko kunnossa?
Damn he seurasivat, mitä sanon..
minä: Olen!
Louis: olen tosi pahoillani
minä: Säästä se.. olen kunnossa..

Hän teki sen tahallaan, ei ensiksi edes katsonut päinkään. Vedin paperirullasta paljon paperia ja aloin kuivaamaa jalkojani. Pian ne olivat kuivat ja pystyin kävelemään. Niin siis kun kosken vettä minulle tulee pyrstö.. poistuin vessasta. Pojat olivat lähteneet. Mutta pöydässä oli lappu jossa Louis pahoitteli sitä että kaatoi vesilasinsa päälleni ja siinä oli heidän numeronsakkin. Otin lapun ja lähdin kävelemään kotiin.

Hiusten väri (punaruskeet) 

Päähenkilö eli Rosalie ;)

ja alussa kuvaama kuutamo allas   ps. älkää välittäkö tost merenneidost tuolla xD 

I need your love - 3 LAST PART

Odotin, että Niall tulisi hakemaan minua. Tätini oli auttanut minua valmistautumaan. Minulla oli punainen mekko ja mustat tennarit, hiukset  kiharalla ja koska en käytä paljoakaan meikkiä niin ei ollut muuta kuin ripsaria ja hieman kajaalia. Ovikello soi, menin avaamaan, siellä seisoi tuo blondipoika, hänellä oli mustat farkut, valkoinen paita sekä punainen huppari, valkoiset tennarit.

Niall: hei
minä: hei
Niall: valmis?
minä: olen, mennään..

Hän tarttui kädestäni, se tuntui niin oikealta. Hänellä oli niin lämmin käsi. Kävelimme hänen autolleen, hän avasi oven minulle. Menin autoon ja hän tuli kuskin paikalle. Käynnisti auton ja lähdimme liikkeelle. Hän näytti niin söpöltä. Menimme johonkin ravintolaan syömään.

Kun olimme syöneet ja menossa autolle, Niall vetäisi minut mukanaan rannalle. Oli aika pimeää mutta silti se oli hienon näköistä. Ihaninta ikinä vain koska Niall oli kanssani. Istahdimme laiturin reunalle. Hetki meni, katsoin Niallia ja hän kääntyi katsomaan minua. Suljin silmäni ja tunsin kun suutelimme, se oli jotain uskomatonta.

*Parin viikon päästä*

Olimme käyneet Niallin kanssa treffeillä muutaman kerran. Minua harmitti, kun Niall oli kertonut, että hän joutuisi lähtemään Lontooseen ja sieltä kiertueelle. En näkisi häntä vähään aikaan. Istuin huoneeni nurkassa ja katsoin puhelimesta kuvaa jossa minä ja Niall suutelemme ja sitten teemme hassut ilmeet. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Tätini tuli huoneeseen ja halasi minua. Hän osasi lohduttaa aina ja vielä oikealla tavalla. Hän toi meinaan kuumaakaakaota missä oli kermavaahtoa päällä.

*kuukauden päästä*

Juttelin Niallin kanssa, hän sanoi että joutuisi olemaan poissa vielä kauan. Totta kai se harmitti, mutta se oli hänen työtään ja minä ymmärsin vaikka kuinka se sattui sydämeen. Olin kavereideni kanssa ostarilla, istuimme siellä sisällä olevat suihkulähteen reunalla olevalla penkillä. Yhtäkkiä kuulin kun joku aloitti soittamaan kitaraa,katsoin ympärilleni mutten nähnyt ketään. Näin kuinka ihmiset kerääntyivä ympärillemme ja yhtäkkiä kuulin kun joku alkoi laulaa...

Now I'm dreaming, will I ever find you now?
I walk in circles but I'll never figure out
What I mean to you, do I belong?
I try to fight this but I know I'm not that strong
And I feel so helpless here
Watch my eyes are filled with fear
Tell me, do you feel the same
Hold me in your arms again

I need your love
I need your time
When everything's wrong
You make it right
I feel so high
I come alive
I need to be free with you tonight
I need your love

Niall käveli ihmiseten ohi minua kohti, soittaen kitaraa ja laulaen.. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja sulin sisältä. Luulin etten näkisi häntä pitkään aikaan. Kun hän lopetti laulun, nousin ja halasin häntä. Itkin, koska minulla oli niin kova ikävä häntä. Hän on ihanin poika ikinä!! Muut pojat tulivat seuraamme. Menimme porukalla Starbucksiin ja kerroimme kuulumisia. Pojat kertoivat heidän tulleen nyt irlantiin esiintymään, joten saisin pitää poikaystäväni vähän aikaan vielä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loppu :) hope you like it!! :D Tässä nyt oli nää.. ja mul on osa uutta ff joten jaan senki nyt sitte pian :D Oli aivan mahtavaa kirjottaa näitä!! kiitos kun niin moni halus ficin :)

I need your love - 2

Pari päivää meni ohi tosi nopeasti, olin puuhastellut kaikenlaista tätini kanssa. Purkanut laukut ja kopat sekä laittanut ne paikoilleen ja asettunut aloilleni taloon. Tätini oli aika usein töissä ja olin yksinäni talossa. En keksinyt enään mitään tekemistä, joten päätin lähteä kävelemään. Laitoi mustan nahkatakkini päälle ja siihen ruskean huivin löysästi. Vetäisin mustat tennarit jalkaan ja laitoin kuulokkeet korviin. Laitoin jotain soimaan, joku vanha soittolista mitä kuuntelin äitini kanssa. Ennen kuin tajusinkaan kyyneleitä tippui poskiani pitkin maahan. Mietin niitä aikoja kun kaikki oli hyvin. Ketään ei riidellyt, kaikki oli hyvin. Istahdin penkille joka oli merenrannalla, katselin merelle päin, se jotenkin rauhoitti. Pyyhin kyyneleet ja nostin jalat penkille ja kiedoin käteni niiden ympäri. Katselin kauas merelle ja näin kuinka laivat kulkivat eri suuntiin. Huomasin että joku huppupäinen henkilö istui penkin toiseen päähän, en jaksanut kiinnittää huomiota sen enempää. Katseeni siirtyi taivaalle, se oli sininen, pilviä täynnä. Otin kuulokkeet pois, oli niin ihanan hiljaista.

poika: tosi kaunis maisema!
niin tuttu ääni..
minä: Niall?
Poika: mistäs arvasit?
minä: ääni.. no mutta onhan se aika kaunis
Niall: en tarkoittanut ihan sitä, mutta on sekin kaunis.
minä: mitä sitten tarkoitit?
Niall: en sano.. mitä teet täällä yksin?
Hän siirtyi lähemmäs minua..
minä: kunhan mietiskelen, mitäs sä teet täällä? ja miks sulla on huppari?
Niall: Fanit... ja näin sut täällä ni aattelin tulla kysymään haluisitko lähtee ulos munkaa tai jotain?
Huomasin että hän punastui hiukan.. söpöä..
minä: mm.. totta kai mä lähden sun kanssas ulos!

Juttelimme toven siinä. Niall saattoi minut kotiin. T'ätinikin oli kerennyt tulemaan kotiin, hän vähän ihmetteli missä olin ollut. Mutta kerroin hänelle kaiken yksityiskohtia myöden ja hän vaikutti onnelliselta. Ainakin minulla oli ystävä, mutta olisikohan hän pian jotain muutakin? Aloimme yhdessä laittamaan ruokaa, spagettia ja jauhelihaa, sekä salaattia. Täällä oli jo tosi kylmä, niin laitoin takkaan myös tulen. Lauloin samalla Cody Simpsonin laulua, se oli soinut päässäni koko illan. Enkä millään voinut olla hymyilemättä. Myöhemmin soitin kavereilleni Miamiin ja kerroin kuulumisia ja juttelimmekin pitkään.

Theres no way to say this songs about someone else
Every time you're not in my arms
I start to lose myself
Someone please pass me my shades
Don't let them see me down
You have taken over my days
So tonight i'm going out 

[Pre Chorus] Yeah im feeling like
There is no better place than right by your side.
I had a little taste
And im always for the party anywhere
Cause all the girls are looking fine
But your the only one on my mind 

[Chorus]
La da dee
La la da doo
La la da me La la da you
La da dee
La la da doo
Theres only me Theres only you
La da dee
La la da doo
La la da me
La la da you
La da dee
La la da doo
When you're gone I'll think of you 



Anteeks lyhyt!! ;oo seuraavvasta tulee pitkä!! :D ja anteeks et kesti!! :D mut kiire ollu töissä nyt ni.. mut yritän kirjottaa taas mahd pian :D

I need your love - 1

Mullingar, pieni paikka mutta silti osaan eksyä täällä.  Tätini Cindy asuu täällä ja muutin hänen luokseen. Syy miksi muutin on vähän surullinen mutta asian koen parhaaksi mitä voi tapahtua. Vanhempani riitelevät jatkuvasti. Ja luultavasti eroavat, tiedän että äitini vehtasi allaspojan kanssa ja en ole varma mutta luultavasti isä vehtasi personal trainerinsä Nadjan kanssa. Olihan vaikea muuttaa Miamista tänne, mutta kaikki sanoivat sen olevan minulle parasta ja alan uskoa itsekkin siihen. Paitsi että tätini on vielä töissä ja minä eksyin matkalla hänen talolleen.. Nimeni on Oona, olen 17, minulla on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Tätini tekee työkseen jotain toimisto hommia paikallisessa lakitoimistossa. Olin siellä joskus harjoittelussa.
Näin kauempana vaalea hiuksisen pojan, juoksin hänen luokseen toivoen että hän osaisi neuvoa minua hiukan..

minä: anteeksi, mutta osaisit- Voihan pyhä pamaus, olet Niall Horan..!
Niall: kyllä kyllä minä se olen, voisitko pliis olla huutamatta kenellekkään?!!
minä: anteeks, mutta osaat varmaan kertoa missä tämä katu on?
Niall: näytäs... jaa, kyllä pari katua minun talostani.. Voin viedä sinut sinne, hyppää kyytiin..
minä: selvä, kiitos paljon..

Hyppäsin hänen autonsa kyytiin ja lähdimme ajamaan. Hetken oli hiljaista. Kiusallista ja sitten taas ei niin kiusallista. Yritin miettiä jotain sanottavaa mutten keksinyt mitään fiksua.. Ei kyllä ollut uutta minulle..

Niall: en olekkaan aiemmin nähny sua täällä?
minä: et varmaan, koska en asu täällä, tai nyt asun mutta niin...
Niall: niin?
minä: muutan tätini luokse, se on pitkä tarina..
Niall: tässä lähellä on Nando's voitaisiin mennä sinne, jos haluat tai siis jos haluat puhua tai jotain?
minä: en halua olla haitaksi tai viedä aikaasi turhaan..
Niall: et sä vie, mä kuuntelisin ja tutustuisin suhun mielelläni paremmin
minä: no kai se sitten käy, itse asiassa täs olikin vähä nälkä
Niall: niin mullakin ja tiedän ettei meillä ole mitään...

Ajoimme nando'siin ja menimme vapaaseen nurkkapöytään istumaan. Rakastan ruokaa yli kaiken, ja tiesin jo valmiiksi mitä haluan. Tilasimme ja pian ruokamme tuli. Pöytä täynnä, yllättäen koska Niallkin rakastaa ruokaa, siinä suhteen olemme täysin samanlaisia.

Niall: niin kerro vähän enemmän? niinkui nimesi?
minä: anteeksi, niin olen Oona ja olen 17 vuotias, muutan tätini luokse tänne, koska no vanhempani ovat mitä ovat, eivät parhaaksi minulle..
Niall: voi kurja mutta hyvä asia minulle
minä: miten niin sinulle?
Niall: saan tutustua sinuun ja niin..
minä: haha, no sitten..

Jutustelimme hetken ja juttelimme, tätini soitti ja oli paniikissa missä olen joten Niall lupasi heittää minut sinne heti. Vaihdoimme numerotkin. Hän vaikuttaa tosi mukavalta, vaikka onkin kuuluisa, hän on mukava, eikä hänellä ole noussut niin sanotusti kusi päähän. Tätini alkoi saman tien tenttaamaan missä olin ja kenen kanssa ja kaikenlaista muutakin..




-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sori vähän kesti :/ mutta täs tätä uuutta ja viimistä tarinaa :D  Mulla on idea pitkäääälle tarinalle mitä alotan sitten ku oon saanu tästä 3-4 (en viä tiä kui monta teen) osaa valmiiks ni alotan sitä heti :D kiitos kärsivällisyydestä :D

forever and always yours - 3 Last Part

vuosi myöhemmin: Pojat olivat lähteneet kiertueelle muutama viikko sitten. En ole käynyt irlannissa pitkään aikaan viimeksi edellis kuukautena, kävimme moikkaamassa kumpikin minä ja Niall vanhempiamme ja toistemme vanhempia. Oli helppoa, koska olimme tunteneet ikämme joten ei ollut paniikkia tai outoa tavata toisen vanhemmat. Maura ja Bob ovat käyneet täällä monta kertaan vaikka Niallkaan ei olisi kotona. 

Minut pyydettiin nyt käymään siellä, mutten tiedä uskallanko mennä, koska viime kerta oli erilainen. Tällä kertaa minulla on jotain mistä he eivät vielä tiedä.. Timanttisormus... nimettömässä se kiiltää. Niall kosi muutama viikko sitten.. Ja he lähtivät muutaman päivän sen jälkeen kiertueelle. Minun oli helppo päästää kun olin tottunut että hän on reissussa kauan, mutta nyt kyllä ikävä alkaa painamaan. Niall sanoi kertovansa, muttei ole ehtinyt. Ja minä en tiedä mitä tekisin..  kuitenkin haluisin Niallin mukaan, muttei hän ehdi ja olisi jotenkin omituista mennä näyttämään sormusta sinne ilman että Niall olisi vierellä näkemässä sitä reagtiota. 

Pojat olivat kertoneet kun skypetimme aika usein että muutaman päivän päästä heillä olisi muutaman päivän tauko, jolloin he tulisivat tänne käymään katsomassa vanhempia ja tyttöystäviä ja luultavasti minä ja Niall menisimme Irlantiin moikkaamaan vanhempiamme.

 

Muutaman päivän odottaminen oli kamalaa, kun tiesi mitä tapahtuisi. En tiennyt miten päin olisin. Olin juuri viettänyt monta päivää Eleanorin, Perrien, Kristallin ja Daniellen kanssa.. Mutta tänään heillä oli muutakin tekemistä. Danielle lähti Olly Mursin taustatanssijaksi Pariisiin, Perrie lähti muiden Little Mixin tyttöjen kanssa Japaniin, Eleanorin työt jatkuivat, Kristal on myös tanssija, mutta hän tanssii vain x-factorissa, tietenkin erimaiden x-factoreissa. Itse olen töissä yhdessä vaatekaupassa.. en ole vielä hakenut muualle ja siellä on ollut mukavaa.. Mutta kuitenkin minulla oli muutama päivä vapaata. 

Istahdin sohvalle. Niin asuin nyt poikien luona, Niallin kanssa samassa huoneessa. Talo oli aika iso näin kun yksin täällä oli. Eikä oikeastaan ollut mitään puuhaakaan, kun olin käynyt jo leffa kokoelman läpi.. Ja täällä on se jokin kodinhoitaja Marielle, joka tekee ruokaa ja siivoaa, vaihtaa lakanat sun muut. En oikeastaan tee mitään kun olen yksin, muutakun istun sohvalla. Voisin mennä töihin mutta minulla on vapaa, olen kuulemma rehkinyt liikaa, joten tarvitsin lomaa.. Tämä kävi hyvin tylsäksi.. Mietin vähän mitä voisin tehdä..

yhtäkkiä tuli aivan mielettömän paha olo... juoksin vessaan oksentamaan. Istuskelin vessassa ja päähäni iske se mitä teimme tyttöjen kanssa, eihän se voisi olla mahdollista. Juoksin minun ja Niallin huoneeseen ja aloin selaamaan kalenteria tarkemmin.. kuukautiset myöhässä 3 päivää... Juoksin alas ja vetäisin kengät jalkaan ja otin takin.. Juoksin autolle ja lähdin kauppaan. Lappasin korin täyteen erilaisia raskaustestejä ja menin kassalle. Tuurillani kassalla seisoskeli joku nuori poika, ilmeisesti harjoittelija.. Hän ei osannut käyttää kassakonetta kunnolla joten annoin hänelle viikymppiä ja käskin pitämään loput, otin testit ja juoksin autolle ja ajoin kotiin..

Juoksin vessaan tietäen mitä pitäisi tehdä. Mutta tietämättä mitä sanoa jos se olisikin mahdollista että olisin.. Mitä sanoa Niallille, vanhemmillemme jotka eivät edelleenkään tiedä kihlauksestamme. Vähän aikaa vielä niin saisin katsoa tikut... Kuulin oven käyvän ja yllätykseni kuulin ihanan kihlattuni äänen, sekä muiden poikien, he olivat tulleet aikaisemmin kotiin.. 

Niall: Heippa kotona ollaan!

Marielle: Ai te tulittekin jo, sain juuri ruuan tehtyä ja siivottua

Harry: nami! tässä alkoikin olla jo nälkä

Liam: Wau, teet kyllä siistiä jälkeä Marielle!

Marielle: kiitos, sehän on työtäni!

Niall: missä Sanni on?

Marielle: neiti, juoksi juuri vartti sitten yläkertaan kovalla kiirellää

Louis: onkohan hänellä kaikki hyvin?

Niall: käyn katsomassa..

Kuulin sen keskustelun ja menin paniikkiin. Kello piti pienen kilauksen ja vilkaisin tikkuja.. Kun näin tuloksen heitin kaikki tikut ja pahvikopat roskiin. Avasin oven ja menin alakertaan ennen kuin Niall ehti tulla yläkertaan. 

minä: Heii! mitäs te nyt jo tulitte?

Niall: moikka söpöläinen, olin juuri tulossa katsomaan missä olet!

Liam: Me aloitimme aikaisemmin vapaat, koska joku ei malttanut odottaa muutamaa päivää

Minä: selvähän se, harmi ettei muut tytöt ole täällä nyt

Zayn: Niin perriehän lensi tänään Japaniin?

minä: niin ja Kristal ja Danielle ovat tanssi jutuissa ja Eleanorilla alkoi työt

Louis: aah.. mä haluan syömään, koneessa oli pahaa ruokaa!!

Niall: aletaan syömään!!

minä: menkä te vain, mulla ei oikein oo nälkä..

Harry: kyllähän sun täytyy syödä tule nyt vain, mekin ollaan kotona!?!

Annoin periksi. Otin hiukan lautaselle, ja yritin syödä ja sain kuitenkin lautasen tyhjäksi, istuimme hetken aikaa ja sitten sainkin juosta vessaan.. Jättäen pojat hämmästyneinä pöydän ääreen. Pian palasin takaisin ja pojat kaikki kääntyivät katsomaan minua kysyvästi. Niall näytti tosi huolestuneelta. Mietin hetken  mitä sanoisin.

Niall: kaikki hyvin??

minä: nooo..... on ja ei...miten sen nyt ottaaa...

Harry: no mikä sitten on??

minä: no kerronko lyhyen vai pitkän version?

Liam: meillä on aikaa

minä: okei, valmistautukaa pitkään versioon..

Louis: antaa tulla vaan!!

minä: no istuttiin tossa muutama päivä sitten tyttöjen kanssa olohuoneessa ja yritettiin keksiä jotakin tekemistä, no mä ja Perrie saatiin idea, että haettais raskaustestejä ja tehtäis niitä ihan vain läpällä. No kaikilla muilla näytti negatiivista ja mulla positiivista, mutta ei mulla oo ollu mitään raskauden oireita tai mitään.. no asia unohdettiin ja jatkoimme muilla puuhilla..No muutama tunti sitten päädyin oksentamaan ja mietin mistä se johtuisi ja aloin miettimään asiaa ja katsoin kalenteriani ja huomasin että kuukautiset ovat 3 päivää myöhässä ja no kävin kaupassa ostamassa erilaisia testejä ja....

Niall: ja mitä?!?!

minä: ne kaikki oli positiivisii

Liam: te siis mitä ja teitte täh!?

minä: niin että näyttäisi siltä että mä tuun syömään tosi paljon ja alan levityy ja maha kasvaa ja 9 kk päästä oon toivottavasti sairaalassa työntämässä jotain pikkusta ulos.

Zayn: kui leveeks?

Harry: Zayn tosissas kysyny sitä?!

Niall: eli..siis..musta..

minä: Yep, susta tulee isä

Louis: Niall senkin sonni

muutama päivä meni nopeasti, tytöt saivat tiedon asiasta. Nyt minä ja Niall olimme lentämässä Irlantiin. Mitäköhän tästäkin tulisi. Lento meni nopeasti. Ajoimme pihaan, olimme kaikki sopineet että vanhempani tulisivat Horaneille. Kaikki istuivat siellä jo kun menimme sisälle käsi kädessä, vilkaisimme toisiamme ja nauroimme. Minulle oli tullut jo tunteet pinnalle, eli mielialat vaihtuivat nopeaan. Molempien vanhemmat juoksivat halaamaan meitä. Sitten he näkivät sormukseni ja onnittelivat. Kertoivat että sitä oli odottettu jo kauan. Kun pamautimme vauva uutisen äitimme alkoivat itkemään ja isämme kättelivät toisiaan.. Parasta mitä ikinä voisi toivoa! Tiesin että pojat palaavat kiertueelle, mutta mulla on tytöt ja molemmat äitit ja kiertue loppuu ennen kuin se syntyy, mitä muuta voisi toivoa. Olin onnellinen ja rakastamani miehen kanssa.

-the end-

okei, loppu tylsästi sori, mut täs tätä tulee :)

sori!! :D

Sori, nyt kestää vähän aikaa enne ko kirjotan seuraavaks.. ku mulla on nyt 5 pv 5-6 koetta!! :o ja mun on pakko päästä läpi niistä ni mun täytyy lukee niihin.. :D mut yritän viikonloppuna kirjotella!! :D Ei kai mul muutaku lukemaan vaaan :D

forever and always yours - 2

Istahdin Niallin sängylle ja katselin valokuva albumia jossa oli kaikki kuvat mitä minusta ja Niallista oltiin ikinä otettu. Ovi kävi ja Louisin silmät suurenivat.. Hän kääntyi katsomaan minua.. Alhaalta alkoi kuulua ääntä.. liian tuttua ääntä..

Niall: Louis hei, mitä sä siin seisot?

Louis: ööm.. eiku mä vaan kuulin ääniä mut ei mitään..

Niall: okei.. no mut mä tulin vaan hakee sielt yhtä juttuu..

Louis: Etkä tulle..

Niall:  tulinpas..

Louis: En usko..

Niall: Louis mikä sulla on?!

Louis: ei mikään..

Niall: Louis, päästä mut mun omaan huoneeseen..

Louis oli aikaisemmin vetänyt oven kiinni. En ollut mennyt minnekkään, kun yhtäkkiä ovi pamahti auki ja molemmat pojista katsoivat minua.. Niallin silmät alkoivat vetistyä, Louis katsoi minua ja Niallia vuorotellen.. minä en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, joten seisoin vain.. Kaikki olivat ihan hiljaa.. Louis lähti pois.. hetken päästä muut pojat tulivat Niallin taakse ja meinasivat kysyä jotakin, mutta Niall paiskasi oven kiinni. Hän ei irrottanut katsettaan minusta. 

minä: K-kaikki hyvin?

Niall: Oletko oikeasti täällä vai näänkö unta?

minä: ööm.. riippuu ketä tarkoitat?

Niall: Sanni, oletko se oikeasti sinä?

minä: hmm.. kyllä se minä olen..

Niall syöksyi halaamaan minua, hän nosti minut ilmaan ja kiepautti ympäri. Kun hän viimein laski minut maahan hän katsoi minua tarkkaan ja alkoi hymyillä.. Hän halasi minua vielä kerran. 

Niall: mitä sä täällä teet? tai siis kuulin että muutit tänne Lontooseen, mutta miten tulit tänne?

minä: pitkä tarina..

Niall: mulla on nyt aikaa 

minä: okei, no haluat ehkäpä istua alas

Niall: totta turiset.. mutta niin?

minä: niin, muutin tänne ja lähdin kiertelemään ja päädyin shoppailemaan ja törmäsin Louisiin ja hän tunnisti minut ja selitti että on nähnyt minut sinun seinälläsi ja kaikkialla ja en uskonut, ajattelin että olit unohtanut minut.. ja Louis toi minut tänne ja niin sitten sinä tulit ja niin.. 

Niall: wau.. Kiitos Louis!! Et uskokkaan miten paljon minulla on ollut ikävä, ja kuinka syytän itseäni kun en ole pitänyt yhteyttä

minä: älä syytä itseäsi siitä, tiedän että olet kiireinen, kaikki tietävät sen kotipuolessa

Niall: mutta silti, 2 vuotta, se on pitkä aika olla pitämättä yhteyttä johon kuhun sellaiseen jota rakastaa ja on aina rakastanu, joku semnen kenen kanssa on viettäny koko lapsuutensa ja jotakin niin tärkeetä ketä on rakastanu ja rakastaa vieläkin ja sitten..

minä: mitä?!

Niall: ei mitäään...

minä: sä sanoit!!

Niall: mitä?!

minä: sä sanoit et sä rakastat... mua?

Niall: öö en, ehkä, miten niin?

minä: mäki rakastan sua, siiitä saakka ku sä lähdit

Niall: oikeesti?!

minä: oikeesti

Hetken huumaan  huomasin jo että Niall tuli lähemmäs, panikoin hetken mutta sitten menin mukaan ja huulemme koskivat toisiaan ennekuin edes huomasin. Se tuntui niin maagiselta, oikealta. Se oli ihanin suudelma minkä olin ikinä saanut.

Niall: sori..

minä: älä pyydä, se oli ihanaa..

Niall: ai.. mä ajattelin et sä haluisit olla vaan kavereita..

minä: mä haluankin, mut olisin mielelläni jotain enemmänkin tai niinko haluisin että sä olisit mulle jotain enemmän kun pelkkä ystävä

Niall: Sä siis suostuisit mun tyttöystäväks?

minä: Kyllä

Niall: selvä se.. niin pojat varmaan haluu tavata sut

minä: kiva, öömm.. mitä me sanotaan?

Niall: ajattelin sanoa suoraan, että meollaan nyt yhessä

minä: okei.. 

Niall nappasi kädestäni kiinni ja nousimme sängyltä. Hän avasi oven ja kurkkasi käytävään. Kävelimme rappuset alas, se oli vähän sokkeloinen, mutta seurasin vain Niallia. Pian huomasin 4 pojan silmät katsovan minua.. En tiennyt mitä olisin sanonut. En tuntenut heitä, koska en ollut fani. En vain pystynyt kuuntelemaan Niallin ääntä, koska minulle olisi tullut niin kova ikävä häntä. Niall katsoi minua ja minä vain hymyilin.

Niall: Pojat tässä on Sanni, me ollaan niinko nyt yhessä..

Louis: oikeesti!?!? AWWS

minä: Niall, voisitko niinkon... en tunne heitä...

Niall: aivan.. Sanni tässä on Harry, Zayn ja Liam ja Louisin nyt oletkin tavannut

Liam: Hei, sähän oot se Niallin huonetta koristava tyttö!

minä: sepä juuri..

Zayn: hauska tutustua!

minä: kuten myös!

Harry: millai eksyit tänne?

Niall: Louis... 

forever and always yours - 1

Niall ficin aika ja tää on Sannille ;) Hope you like it :D jotenki nyt yhtäkkiä inspaa niin paljon :DDD 


Taas tavallinen päivä. 14 päivää kunnes näkisin hänet uudelleen. Mullingar on niin hiljainen ja tylsä ilman parasta ystävääni. Nimeni on Sanni ja olen 16 vuotias. Paras ystäväni Niall osallistui x-factoriin ja pääs jatkoon. Hän on nyt siis bändinä 4 muun pojan kanssa. 14 päivää niin nään Niallin taas. Menen Mauran, bobbyn ja Grecin kanssa katsomaan live showta. Siitä on niin kauan kun viimeksi näin hänet. 2 kuukautta meni nopeasti ja olin iloinen kun sain nähdä Niallin. Mutta nyt kuitenkin oli menny kauan kun viimeksi näin hänet.Olin kävelemässä kotiin, olin tulossa lenkiltä. Näin oudon auton Horanien pihalla. Olimme naapureita. En jäänyt ihmettelemään vaan menin kotiin, suoraan suihkuun. Ilta alkoi hämärtyä ja menin parveekkelleni yöpaidassani istumaan. istuin kaiteelle ja nojasin seinään.. Join teetä ja ajattelin. Menneet vain tulvivat mieleen. Koskakohan nään hänet uudelleen. Muistaakohan hän minua. Haluaakohan hän tavata minut. Missä hän mahtaa mennä. Ajatukseni kuitenkin keskeytyivät kun näin tutut siniset silmät katsovan minua. Juoksin alakertaan ja ulos ovesta.. Syöksyin halaamaan tuota ihanaa blondia ystävääni.

- 2 vuosi myöhemmin-

Muuttoauto ajoi pihaan. Oman asuntoni pihaan. Muutin Lontooseen. Ajattelin että täällä olisi mukavaa, iso paikka, sekä tätini asuu täällä niin hän on luvannut pitää minusta huolen. Minun oli vain aika lentää pesästä, ja tänne minä lensin. Päätin lähteä tutustumaan uuteen kaupunkiin. Kävelin jonkun matkaa ja saavuin isoon ostoskeskukseen. Kiertelin hetken. Menin yhteen vaatekauppaan missä oli naisten kuin miestenkin vaatteita. Yhtäkkiä kuulin hyvinkin tutun äänen. Menin paniikkiin ja yritin piiloutua. Onnistuin, ainakin luulin niin. Istuin hiukan aikaa pukukopissa. Puhelimeni alkoi soimaan. Äiti. Vastasin, en kylläkään halunnut puhua kauaa... Hän sanoi että Maura kävi aiemmin kahvilla ja kertoi että Niall oli kysellyt minua.. Maura oli kertonut hänelle että olen Lontoossa. Niinpä tietenkin.. Lopetin puhelun ja kurkkasin sovituskopin alakulmasta. En nähnyt ketään, joten avasin oven ja lähdin varoivaisesti pois kaupasta, mutta kuitenkin siinä sitten epäonnistuin ja törmäsin johonkin ruskea hiuksiseen poikaan..

poika: anteeksi, mä en kattonu mihin menin..
minä: ei se mitään, mun pitää mennä..
poika: hei oota, sä näytät jotenki tutulta, mä oon Louis, kuka sä oot?
minä: Sanni, mun pitää nyt oikeesti mennä..
Louis: hei, oota.. Sanni, Sanni.. Ai sä oot se... Nyt mä tiiän.. Sä oot se tyttö Niallin puhelimesta ja valokuva kehyksistä ja kaikista.. Voi pojat, ku Niall kuulee et mä näin sut..
minä: voi kun kiva.. siis mitä sä sanoit?
Louis: niin että voi pojat, kun Niall kuulee tästä....
minä: ei kun sitä ennen?
Louis: niin että Niallilla on joka paikassa sun kuvia..
minä: oikeesti, ootko ihan varma?
Louis: olen, mä voin vaikka näyttää sulle, tuu mun mukaan..
minä: mä en oikein tiiä..
Louis: tule, ei kukaan oo siellä, luota muhun..
minä: okei, nopeesti sitten..

Louis tarttui kädestäni ja lähdimme juoksemaan, koska fanit tunnistivat hänet.. Juoksimme ulos ja suoraan autolle. Louis huokaisi ja käynnisti auton. Hän ajoi pitkän matkan. Oli ihan hiljaista..

minä: oletko varma ettei siellä ole ketään?
Louis: olen olen, älä huoli... miksi pelkäät?
minä: Tiedätkö sen kun et ole nähnyt henkilöä 2 vuoteen, ja yhtäkkiä tulee mahdollisuus, mutta tuntuu ettei ole valmis näkemään, vaikka onkin tuntenut koko ikänsä..
Louis: en, mutta sä taidat?
minä: Liiankin hyvin.. Tai siis ei sen pitäisi olla näin vaikeaa mutta..
Louis: OMG, sä pidät Niallista..
minä: MITÄ, no en!
Louis: Älä huoli emmä kerro sille, mut älä väitä ettet tykkää siitä!!
minä: no ehkä vähän, tai no mutta niin...

Louis ajoi johonkin pihaan. Hän astui ulos autosta, niin minäkin. Katsoin sitä isoa valkoista taloa, se oli upea, iso, mahtava. Kävelimme sisälle, se näytti jo aivan toiselta maailmalta. Iso, sekainen, huomasi että tässä talossa asui poikia.. Louis käveli rappuset ylös, seurasin häntä. Hän jäi vihreän oven eteen seisomaan, se oli iso käytävä, siinä oli 6 eri väristä ovea, oletin että tämä vihreä ovi oli Niallin huoneeseen.. Louis avasi oven ja katsoin sinne, tuntui niin pahalta mennä Niallin huoneeseen ilman hänen lupaansa, mutta kieltämättä olin hieman kiinnostunut.. Katsoin ympärilleni, muutama taulu Niallista ja minusta ja muutama pelkästään minusta.. voi niitä aikoja..

Starting over - 3 Last part

Makasin sängylläni ja mietin koko ajan sitä mitä aikaisemmin tapahtui, se oli jotakin hyvin erikoista. Kuulin vain äitini huudon alhaalta.. Menin sinne ja hän piteli kädessään lehteä. Vilkaisin etusivun kuvaa.

äiti: Mitä se Gar-
minä: äiti se on Harry, ja kyllä me suutelimme eilen ja se tuntui uskomattomalta, enkä muuttaisi mitään..
äiti: Harry Garry kuka liekään, mutta olet ollut täällä tasan 1 päivän ja te tunsitte toisenne tunnin ja sitten hän tulee ja suutelee sinua!
minä: ei se haittaa..

Kinastelin äitini kanssa asiasta jonkun aikaa.. Luovutin ja lähdin omaan huoneeseeni. Olisi edes onnellinen että tutustuin heti johonkuhun enkä masentunut siitä että ystäväni ovat niin kaukana. Katsoin mitä laittaisin päälleni. En laittanut minun ja Harryn treffeille mitään erikoista päälle. Siniset farkut, mustan tuubitopin ja harmaan bleiserin. Hiukset harjasin ja jätin auki, tein niihin hiukan laineita. Tein kevyen meikin, vain hieman ripsaria, kajaalia ja luomiväriä, ja puuteria. Laitoin mustat vansit jalkaan ja lähdin pihalle, kun Harry lähetti tekstarin.


Harry: wow, sä oot tosi kaunis
minä: kiitos, et säkää pahalta näytä
Harry: kiitos, mut sä viet voiton kyl mennen tullen
minä: hah, mut mitäs oot suunnitellu?
Harry: yllätys

Ajoimme jonkun aikaa, kunnes saavuimme jonnekkin rannalle, siellä oli viltti ja sen päällä kori. Mitä Harry oikein oli järjestänyt. Hän on kyllä maailman suloisin poika ikinä! Istahdimme viltille ja juttelimme niitä näitä. Kunnes hän katsoimme taas toisiamme silmiin. Hänen ihanat vihreät silmä kiilsivät. Hetken päästä  suutelimme ja kipinät lentelivät taas.

Harry: Janita, tämä tulee nopeasti, mutta haluisitko sä olla mun ihana tyttöystävä?
minä: hmm.. kyllähän mä haluisin olla sun ihana tyttöystäväs
Harry: hyvä, mennään tapaa poikia, haluun esitellä niille mun upeen tyttöystävän
minä: okei, mennään vaan
Harry: jännittääkö?
minä: ei ollenkaan, siis mä oon tottunu näkemään mun idoleja.. jännittää niin pirusti!
Harry: kyllä se siitä, mä oon varma että ne rakastaa sua

-2 viikkoa myöhemmin-

Sain äitinkin tutustumaan Harryyn ja muihinkin poikiin. Hän vihdoin hyväksyi minut ja Harry ja kaikki on hyvin. Pojilla oli aika kiire kiertueen suunnittelemisessa, mutta kyllä sitä aikaa minullekkin riitti. Harry oli yllätyksiä täynnä. Olin puhunut Suomen kavereideni kanssa ja he sanoivat nähneensä minut lehdessä Harryn ja poikien kanssa. Miko kuulemma oli ollut kateellinen, muttei minua kiinnosta mitä se idiootti tekee tai ajattelee, olen onnellinen Harryn kanssa ja saa nähdä mihin tämä johtaa, toivottavasti johonkin hyvin ihanaan.

Starting over - 2

Kuuntelin musiikkia ja laittelin viimeisiä tavaroita paikoilleen. Huoneeni seinät olivat maalattu keltaisella, yksi seinä oli peitelty lempibändien julisteilla. Kuulin ovikellon soivan, mutten kiinnittänyt huomiota siihen. Menin kuitenkin alakertaan, kun äitini huusi minua..

Minä: äiti mitä?!? 

äiti: tule katsomaan!

kävelin eteiseen.

äiti: Tässä on naapurimme Anne, Gemma ja Harry. Ja Tässä on tyttäreni Janita

minä: tosissas! 

Harry: Ahaa, tunnistit.. Fani?

äiti: älä edes kysy

minä: anteeksi

Anne: ei se mitään

Gemma: oot tosi nätti, kui vanha oot?
minä:  16 mutta ihan pian 17
Harry: wau. oot tosi nätti
 minä: kiitos

Punastuin kun kuulin mitä Harry sanoi. Yritin peitellä sitä, mutta taisin epäonnistua ja pahasti. Äiti jutteli jotain Annen kanssa, Gemma oli heidän kanssaan ja Harry seurasi minua huoneeseeni. En edes aluksi tajunnut kun saavuimme huoneeseeni että seinällä oli paljon heidän julisteitaan. Pari taulua minusta ja ystävistäni. Ja siellä ystävieni seassa oli yksi Mikonki kuva.

Harry: hieno huone..
minä: ööm.. kiitos
Harry: kuka tuo poika on?
minä: poikaystäväni, tai siis entinen poikaystäväni.. en edes tiedä miksi hän on siinä taulussa vielä..
Harry: ai.. okei
minä: niin siis pitkä juttu, mutta nyt uusi elämä täällä..
Harry: okei, elikkä vaikka minäkin voisin pyytää sinua ulos?
minä: ehkä
Harry: Lähtisitkö?
minä: ehkä, ehkä en
Harry: c'mon tiiän et se on sun unelmas, voisin näyttää paikkoi ja viedä sut tapaa muut pojat..
minä: okei, tai siis ei sillee, musta olis ihan kiva muutenki lähtee sun kanssas ulos, mut toi oli vaan jotain vastustamatonta..
Harry: haha, okei, uskon sua.. Huomenna, sopiiko?
minä: sopii

Harry lähti kotiin, Gemman ja Annen kanssa. En sanonut äitille mitään. Tietenki onhan se nopeaa suostua treffeille Harryn kanssa, koska eilen vasta erosin. Mutta uusi maa ja uudet kujeet, vai miten se nyt menee.. Ja se on Harry Styles ja tapaan muutkin pojat. olisin minä muutenkin suostunut. Hän tuntui niin erilaiselta, kun mitä ruudun takaa. Menin koneelleni ja kirjoittelin muutaman kaverini kanssa, en kertonut heille vielä Harrystä mitään. En tiedä olenko itsekkään vielä niin varma tapahtuiko se oikeasti vai näinkö jotain harhoja. Minulla oli ikävä kavereitani tosi paljon, mutta nyt ehkä olen onnellisempi, tai kun en tiedä, minusta ja Harrystä voi oikeasti tulla jotain. Puhelimeni piippasi. Otin sen pöydältäni ja katsoin näyttöä. 'Harryyy sexy beastt' Siis mistä toi nimi tuli.. naurahdin ja avasin viestin.."Hei tallensin numeroni, ja otin sun numeros.. mut juu, mietin jos vaikka haluisit lähtee kävelee tai jotain? xx Harry"  Mietin hetken mitä pitäisi vastata, olisi kiva päästä vähän katsomaan tätä lähiötä ja tietenkin tapaamaan Harryä. Päätin vastata "haha jotenkin arvasin.. :P ja voisin vaikka lähteäkkin, syön vain ensiksi jotain, mutta puolen tunnin päästä tossa tiellä? xx" Siinä samassa äitini huusi syömään. Sammutin koneen ja otin puhelimeni ja menin alas. Puhelimeni piippasi uudelleen "sopii, nähdään silloin ;) xx Harry"  Hymyilin viestille ja laitoin puhelimeni taskuun. Otin makaroonilaatikkoa hieman lautaselle ja salaattia. Laitoin hiukan ketsuppia makaroonilaatikon päälle ja kaadoin maitoa lasiin. Isäni ei ollut vielä tullut töistä. Tulee kai joskus myöhään, joten söin vain äitini kanssa.

äiti: no mitä mieltä olet?
minä: mistä?
äiti: talosta, naapureista, muutosta?
minä: Talo on tosi mukava, naapuritkin ovat ja muutto oli uusi alku, ei se haittaa, kyllä minä tänne totun, tämä tekee hyvää muutenkin..
äiti: onko sinulla ikävä Mikoa ja kavereitasi?
minä: kavereita on, erosimme Mikon kanssa pahoissa riidoissa joten ei. Eikä hän ollut edes se oikea.. Olin ajatellut jättää hänet joka tapauksessa aika pian..
äiti: aijaa, voi harmi.. no muttahyvä että ajattelet muutosta noin. Olen varma että sopeudut tänne.. Kuinka vanha tämä Garry on?
minä: tarkoitatko Harryä?
äiti: niin juuri häntä!!
minä: täytti juuri 19
äiti: okei, ole varovainen hänen kanssaan..
minä: olen olen, ja sitä paitsi Miko oli 18..
äiti: no joo, emmä sillä vaan sitä että se on julkkis
minä: joojoo.. kiitos ruuasta oli hyvää, mä meen vähän kävelemään..
äiti: okei, älä eksy ja tule 9 takaisin..
minä: okei, moikka..

Garry... Haahaha, mistä se senki repäsi.. Laitoin tennarit jalkaan ja otin takin, olihan jo vähän vilpoista. Kävelin tielle ja Harrykin tuli samaa aikaa siihen. Lähdimme kävelemään johonkin suuntaan..

Harry: no mitäs pidät?
minä: mistä?
Harry: Holmes Chapelista?
minä: no mitä nyt olen nähnyt, ihan kiva paikka. Rauhallinen, juuri sopiva minulle, tai siis että löytyy menoa ja meininkiä mutta silti sellainen hiljainen ja sellainen, tiedäthän..
Harry: haha, joo ymmärrän mistä puhut.. Tule, haluan näyttää sinulle yhden paikan
minä: minkä paikan?
Harry: näet sitten, se ei ole kaukana...
minä: okei..

Harry tarttui kädestäni ja veti jonnekkin metsään.. kiipesimme kallioille ja kävelimme hiukan, sitten hän pysäytti minut.. ja osoitti eteeni. Katsoin sinne, se oli peini aukio, puut hävisivät taaksemme, siellä oli pieni puro, ja se oli niin korkea paikka että sieltä näki kaupunkiin. Istuimme Harryn kanssa siihe kallioille ja katsoimme sitä aukiota, missä kulki kaikkia ihmisiä..Hetken päästä tunsin jonkun käden ympärilläni ja katsoin Harrya ja hän katsoi minua.. Hetken päästä huomasin että hän alkoi tuli lähemmäs ja lähemmäs.. Pian huulemme kohtasivat ja hymy nousi pakostakin. Kipinöitä lenteli sinne sun tänne, se tuntui niin täydelliseltä.. Kun erkanimme hän katsoi minua uudelleen ja hymyili. 

Starting over - 1

Nyt alotan sitte seuraavaa ja se oli kans Harry-Fic mut nyt iha tavallinen.. :) Ja sitte tulee sen jälkeen 2 Niall-ficii :D Mutta pidemmittä puheitta itse tarinaan ;) ja niin tää fic on Janitalle! :D Hope you like it :)  ja niin oon nyt kipee, et huomenna saattaa tulla monta osaa, et pitäkää silmänne auki ;)





Istuin penkillä kuulokkeet korvassa. Kuuntelin lempibändiäni. One Directionia. Odotin poikaystävääni Mikoa. Olemme seurustelleet  vuoden jo. Se on pitkä aika. Sain kuitenkin tietää yhden jutun ja en tiedä mitä tekisin. Mutta jotain on pakko kuitenki tehdä. Miko istahti vierelleni ja katsoi minua.. Suutelimme nopeasti. Otin kuulokkeet pois. Aivan olen siis 16 vuotias ja asun Suomessa. Tai no ainakin vielä..

Miko: mitä asiaa sulla oli? mulla on treenit tänään!
minä: mä tiiän, mun vaan on nyt pakko tehä tää...
Miko: tehä mikä?
minä: mä rakastan sua, mut mä en voi jatkaa tätä suhdetta enään..
Miko: mitä?!? mikset?!
minä: muutan Britteihin ja
Miko: ja ajattelit että näet sen tyhmän homobändin siellä ja rakastut siihen bimboon vai?!?! Avaa Janita silmäs, niin ei tuu tapahtumaan!!
minä: Niin sun mielestäs.. ihan hyvä et tein näin.. Hyvästi idiootti..

Lähdin juosten kotiin, itkin. Hän sanoi ilkeästi, mutta tuntuuhan se aikaa kaukaa haetulta..  Mutta se on unelmani, enkä luovu siitä. He ovat idolejani ja he ovat minulle tärkeitä. Pääsin kotiin. Pahvilaatikoita joka paikassa. Juoksin huoneeseeni ja kaivoin läppärini ja menin sängylleni. Avasin sen ja laitoin Rock meen soimaa One Directionilta. Menin facebookkiin ja twitteriin.  Ei oikein mitään uutta. Päivitin parisuhdetilakseni sinkku. Suljin koneen ja jatkoin pakkaamista. Stereoista tuli yhä one directionia. Äitini tuli ovelleni. Hän auttoi minua pakkaamaan, lähtisimme jo huomenna. Tavaroita haettaisiin jo tänään. Onneksi ei ollut mitään kauheasti enään pakkaamatta.

Kello oli 5 ja muutto miehet tulivat hakemaan laatikoita ja tavaroita. Ja me menisimme hotelliin yöksi. Isäni lentää tänään jo tavaroiden kanssa sinne. En tiedä mihin aiomme muuttaa, sitä ei kerrottu minulle. Jätin hyvästit talolle. Olin sanonut aiemmin jo hyvästit kaikille kavereille. Mikolle en edes halua puhua enään.. ikinä! Lähdimme kohti hotellia. Kävimme ensiksi syömässä jotain. Kun menimme hotellille, olin ihan kamalan väsynyt joten menin suoraan nukkumaan. Lento lähtisi aamulla 9 aikaan ja kentällä pitäisi olla pari tuntia aikaisemmin..

Lento meni hyvin. Vähän uuvuttava, mutta enköhän selviä. Se oli tosi nopea. Äitini ei vieläkään kertonut minulle sitä paikkaa, missä nyt asumme...

minä: kerro nyt?!!
äiti: hyvä on, muttet sitten ala kiljua!
minä: minä lupaan!
äiti: Holmes Chapel
minä: MITÄ!!
äiti: Janita!
minä: anteeks..

En voi uskoa, muutan tai no muutin Holmes Chapeliin.. Harry Styles on täältä.. Hän on kävellyt niillä kaduilla. Olisikohan mahdollista tavata hänet, eihän se kuitenkaan ole niinkään suuri paikka. Vähäks olis siistii.. Pysähdyimme vaalean sinisen ison talon eteen. Sen vieressä oli vaalea iso talo.. Kukakohan siellä asuu?! no jaa, welcome home Janita.. Kiertelin talon, tavaramme olivat suurinpiirtein sikin sokin.. Menin heti huoneeseeni mikä oli valtava.. Aloin purkamaan tavaroita ja laittamaan niitä paikoilleen.

it's dark without you - 4 last part

Sain koulussa paljon katseita. Kaverini eivät puhuneet minulle. En tiedä mikä heillä on, Harry katsoi minua ja hymyili. Sydney näki ja alkoi huutaa Harrylle. Harry ei välittänyt, hän vain käveli pois. 

Menin kahvilaan, vaihdoin työsasun ja hengitin syvään. Yksi paha päivä vain. Andrew oli vuorossa myös. Menin tiskille ottamaan tilauksia. Näin että Harry istui yksin nurkkapöydässä. Yritin olla huomaamatta häntä. Nelli, Amanda ja Susa tulivat tiskille. Susa seurustelee Andrew kanssa. Hän kiehnäsi hänessä koko ajan.. 

minä: Hei

Amanda: mm

minä: miksette puhu mulle?

Nelli: kyl sun pitäis tietää

minä: mut mä en tiiä!

Susa: mennään.. ainiin sun poikaystäväs on tuolla!

minä: mulla ei oo poikaystävää!!

Nelli; vähän siltä se näytti siel penkillä

Amanda: Mira, me ei voida olla sun kanssa kavereita, jos sä oot Harryn kans 

minä: mitä?!? Jos sydän rakastaa jotain, ni sil ei voi mitään. Susa sun pitäis tietää se!

He kävelivät ulos kahvilasta ja aloin itkemään. Juoksin takaovesta kujalle. Nojasin seinään ja itkin. Menin hiljalleen maahan istumaan. Pian tunsin jonkun vahvat kädet ympärilläni. Nostin katseeni maasta ja näin Harryn.. Hän pyyhki kyyneleeni pois poskilta. Hän tuli lähemmäs ja yritti suudella, mutta nousin ylös ja menin sisälle. En pysty tähän. Vaikka kuinka rakastaisin häntä, kaverini on tärkeitä minulle. 

Viikot kuluivat nopeasti. Harry ymmärsi minua ja sanoi että hän odottaisi. Sydney oli iloinen siitä. Sydämeni särkyi aina vain enemmän. Olin poissa tästä maailmasta..

Susa: mä en kestä.. 

Amanda: Mira, Anteeks!

Nelli: mitä me ollaan tehty sulle?! 

minä: mitä?!?

Susa: sun sydän on särkyny vaan koska me ei hyväksytty Harryy.. vai mitä?!

minä: mm.. en voi syyttää teitä.. 

Susa: mä hyväksyn teiät!! 

Nelli: mäki! Anna Mira anteeks!

Amanda: Sä oikeesti rakastat Harryy ja meiän pitää hyväksyy se. Me ei jätetä sua enään! Mee ja kerro sille.. 

Mietin hetken. Tiesin, että Harry tulisi kahvilalle tänään. Hän tuli sinne joka päivä. Vaikken puhunutkaan hänelle mitään, hän istui siellä aina. Tytöt kertoivat kuinka Andrew oli kertonut kuinka usein itkin töissä. Kuinka huonosti minulla meni kotona. Ja kuinka Harry oli siellä, Kuinka hän lohdutti minua.. Kuinka sydämeni särkyi kun he jättivät minut, ihan yksin..

Pari viikkoa kului nopeasti. Aloimme seurustella Harryn kanssa. Sain monia katseita. hiljaisesta ja kiltistä tytöstä tuli koulun pelätyimmän pojan tyttöystävä. Mutta se osoitti ettei Harry oikeasti ollut niin paha kuin kaikki kuvittelivat.. 

It's dark without you - 3

Koulupäivä kului nopeasti. En mene tänään töihin. Äiti on yövuorossa ja minä joudun olemaan muiden sisarusteni kanssa. Tekemään Miron kanssa läksyjä, hän on ekalla ja ei oikein osaa vielä. Hän on niin suloinen. 

Istuin bussissa. Vielä muutama kilometri siihen pysäkille mihin jäisin. Pysähdyimme yhdelle pysäkille ja minut vedettiin pois bussista. En nähnyt ketä sen teki. Mutta kun bussi lähti ja katsoin ketä oli vetänyt minut mukanaan. Näin Harryn. 

minä: miksi teit noin?

Harry: halusin jatkaa siitä mihin eilen jäimme 

minä: emme jäänet mihinkään.. 

Harry: vai niin.. Kuules Mira

minä: kävit eilen kyttäämässä talollanikin!!

Harry: niin.. tota.. niin..

minä: mikä sua vaivaa?!? ensiks alat kiusata kaikkia ja olemaan niin cool, sitte alat käymään siellä missä mä oon töissä! teet jotain kujalla kun vien roskat, sitte käyt kytiksellä mun talon edessä ja nyt vedät mut bussista ulos ja oon parin kilsan päästä kotoo!! 

Harry: sä se et tajua?!

minä: mitä etkö sä tajua kuinka paljon ihmiset ja mä pelätään sua!! mikset sä voi jättää mua rauhaan??

Harry: Mira ko m-mä tykkään susta!!

minä: s-sä mitä?? sulla on sydney!

Harry: se on vaa joku ärsyttävä bimbo joka roikkuu mussa!! 

Minä: miks just minä?!

Harry: en tiiä, sä vaan vedät mua puolee..

Hän tuli lähemmsä, en ehtiny väistää kun jo tunsin kuinka hän suuteli minua. Kun itrottauduimme lähdin juoksemaan kotiin. kyyneleet tekivät tuloaan. Juoksin sisälle ja heitin kengät paikoilleen. Menin huoneeseeni.

 Se suudelma, se tuntui niin oikealta. Mutta kuitenkin se oli niin väärin. Emme ole Harryn kanssa yhtään samanlaisia. Hän on ilkeä ja huonoa seuraa.. Mutta toisaaltaan nyt en saa häntä mielestäni.. En voi tykätä hänestä. Hän ei ole hyväksi.  Ketä minä huijaan, kaipaan häntä päiviin. En tiedä pystyisinkö olemaan päivääkään näkemättä häntä. Hän on kui huume, siihen jää koukkuun.. 

Menin alas ja tein ruokaa. Jauhelihaa, makaroonia ja salaattia. Söimme kaikki yhdessä pöydän ääressä, tai no kaikki paitsi äiti. Kysyin jokaisen päivästä ja kerroin joitakin omastani. Autoin Miroa läksyissä ja lähdin lenkille. Näin tutun kiharapään penkillä istumassa. Juoksin hänen luokseen. Hän katsoi minua. Suutelin häntä ja hän veti minut syliinsä. Se tuntui niin oikealta, vaikka pelkäsinkin häntä! Vai pelkäsinkö?