Rosalien näkökulma: Palasin pöytään yksin, kun Louis jatkoi matkaansa miesten vessaan. Muut katsoivat minua ihmeissään.
minä: mitä?!
Liam: miks sä oot ihan punanen?
Neela: ei kai..? keskeytin hänet.
minä: ei, minulla vaan on kuuma, siksi ehkä
Victoria: okei okei...
Istahdin paikalleni, mutta puhelimeni alkoi soimaan. Tuntematon numero, päätin vastata. En kerennyt edes sanomaan kun äitini huusi, siihen..
äiti: missä sinä oikein olet?!
minä: kavereiden kanssa
äiti: tulet nyt heti kotiin..
minä: okei...
katkaisin puhelun ja katsoin muita..
minä: minun pitää mennä..
Niall: mihinkäs noin kiire?
minä: kotiin.. mutta nähdäänkö vielä joku päivä?
Zayn: se olisi mukavaa..
Neela: okei, käyhän se vai mitä..
kaikki nyökkäsivät merkiksi, halasin kaikkia, ja sitten lähdin kävelemään autolleni ja ajoin kotiin. Kun pääsin kotiin, minua odotti kotona, iso osa menneisyyttä, isosiskoni Rosanna.. En ole kertonut hänestä kenellekkään.
minä: Ros, mitä sinä täällä?
Rosanna: Muutan tänne
äiti: Ros, muuttaa muutamaksi viikoksi tänne ja sitten omaan asuntoon.
minä: okei, kiva..
Rosanna Sweedle.. 23 vuotias siskoni. Miksi kukaan kavereistani ei tiedä hänestä, syy on että hän muutti 15 vuotiaana tätimme luokse Ranskaan. Hän opiskeli siellä, ja miksi juuri nyt hän tuli takaisin. Emme oikeastaan koskaan ole kunnolla tulleet toimeen, mutta nyt on ehkä asiat toisin kun olemme molemmat vanhempia. En ole nähnyt Rosannaa 10 vuoteen, se on pitkä aika.. Äiti ja isä, lähtivät vielä käymään toimistolla hakemassa jotakin papereita.. Nyt olimme vain minä ja Rosanna.. ja tietenkin Mindy mutta hän meni pesemään pyykkejä vielä..
minä: joten...
Rosanna: miten sinulla menee?
minä: Tosiaan kysyt tuota 10 vuoden jälkeen.. et soittanut kertaakaan, et edes kirjoittanut..
Rosanna: Ross, olen pahoillani, mutta en...
minä: niin et välittänyt minusta...
Rosanna: Ross, ei..välitin liikaakin, siksi en kirjoittanut tai soittanut koska ikävöin sinua, minä itkin joka ilta ja ajattelin sinua, 2 ensimmäistä kuukautta olivat tosi vaikeita, kun en nähnyt sinua, vaikka riitelimmekin usein.
minä: jaaha, minä menen nyt ylös, löydät varmaan oman huoneesi!
Juoksin yläkertaan, ja menin suihkuun, halusin turhan stressin pois.. Kun tulin suihkusta laitoin musiikin kaiuttimistani, menin vaatehuoneeseeni ja otin sieltä alusvaateet ja valkoiset yöshortsit sekä keltaisen topi jossa oli pienen ankan kuva. Otin läppärini ja avasin sen. Kirjauduin facebookiin.. 5 kaveripyyntöä, 10 yksityisviestiä, 99 ilmoitusta.. kaveripyynnöt.. Niall Horan, Harry Styles, Liam Payne, Zayn Malik ja Louis Tomlinson.. hyväksyin, ihmettelin toki mistä he tiesivät kuka olin, no... ilmoitukset olivat peli ilmoituksia, tykkäyksiä kuvistani/tiloistani ja jotain kommentteja.. yksityisviestit:
Neela Woods : Heeeei, mikäs kiire sulle tuli tänään?
Louis Tomlinson: Heeei
Voitais nähdä joku päivä, ihan kahestaan tai porukassa ihan miten vaan
tai siis jos haluat
Harry Styles: Helloooo!! sulla on erittäin kaunis profiili kuva
Victoria Carabrown: Hey sis, miks lähit nii äkkii? onks jotai tapahtunu?
Nicole Armstrong: Heei gurrrll, mitäs teet huomeennaaa??
Voitais mennä aamulla kahville?
Mun pitiki kysyy sult yht juttuuu
Niin ja eihän oo tapahtunu mitään ku lähit niin nopeesti tänään?
Vastasin kaikille ja sammutin koneen sekä stereot ja menin nukkumaan.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
who we really are - 4
Backstagella, Rosalien näkökulma: Meitä ennen oli enään yksi porukka. Odotimme vuoroamme, olimme melkein sekaisin jo.
Andrew: c'mon oikeesti!! ei se nyt noin iso juttu ole
Neela: Andrew!! se on!!
Victoria: me teidämme ette tykkää heistä mutta silti, älä pilaa tätä meiltä!!
minä: Andrew, haluatko odottaa ulkona?
Andrew: joo, mun ei tarvitte tavata niitä!!
Patricia: aah omg, en voi uskoa että mä nään ne
Nicole: kiitos isiii!!
Susan: andrew, mä voin jäädä sun kanssa tähän ulos oottaa noita
Andrew: jee seuraa!!
Sitten ovi aukesi ja sieltä tuli porukkaa ulos, hengitimme Neelan, Victorian,Nicolen ja Patrician kanssa syvään, odotimme että kaikki olivat päässyt ulos. Viimeisenä huoneesta tuli Paul, poikien henkivartija. Nyt pääsisimme tapaamaan poikia. Katsoimme toisiamme ja menimme Paulin perässä sisään. Hän sulki oven ja katsoimme eteemme ja siinä he olivat aaah... En voinut uskoa että me tavattiin heidät, olemme samassa huoneessa heidän kanssaan.. sano nyt jotain fiksua
minä: hiihihihih
oikeasti, tosi fiksua Rosalie
Victoria: Hei
Liam: hei
Harry: keitäs olette?
Neela: mä oon Neela, ja tässä on Victoria, Nicole, Patricia ja neiti hihihi on Rosalie..
Nicole: hei
Niall: hellou..
Zayn: hauska tutustua
Louis: tota, me oltiin just lähössä syömään, haluaisitteko te tulla mukaan?
minä: mm.. joo kai me voidaan, jos siitä ei oo haittaakkaa
Harry: ai sä osaat muutakin ku hihihi
minä: pfft.. jooo
Victoria: mihin ajattelitte mennä?
Niall: Nando's!!
Patricia: Tota, meillä on tosa ulkopuolella 2 kaverii oottaas, ne ei halunnu tulla tänne, mut tota..
Louis: ne voi tulla kans..
Neela: nääh, emmä usko että ne haluu tulla..
Harry: miksei haluais?
minä: koska.. no ne ei oikee tykkää teistä, ne on täällä vaan meiän takia..
Niall: ilkeetä
Neela: nääh.. ne on vaa, no outoi
Parin tunnin kuluttua, Rosalien näkökulma: Istuimme vieläkin,viihdyimme hyvin yhdessä. Olimme vaihtaneet keskenämme numeroitakin. Yllätyin kyllä, että he halusivat numeromme ja antoivat omansa. En tiedä, olin hiukan innoissani.
minä: anteeksi, minun täytyy käydä naistenhuoneessa..
Pojat: mene vain
nousin pöydästä ja menin vessaan. Pesin kädet ja naaman.. laitoin lasit takaisin ja menin ovesta ulos, mutta törmäsin johonkin. Louis.
minä: anteeksi, en huomannut..
Louis: ei se mitään..
olin vastaamassa hänelle mutta sitten hän painoi huulensa huulilleni. Kun erkaannuimme hymyilimme molemmat.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
sori ettei tullu pitempää, ku tuli vähä kiire, etten kerkee pitempää :( mut jatkan taas ehkä huomen tai sitte sunnuntaina :D
Andrew: c'mon oikeesti!! ei se nyt noin iso juttu ole
Neela: Andrew!! se on!!
Victoria: me teidämme ette tykkää heistä mutta silti, älä pilaa tätä meiltä!!
minä: Andrew, haluatko odottaa ulkona?
Andrew: joo, mun ei tarvitte tavata niitä!!
Patricia: aah omg, en voi uskoa että mä nään ne
Nicole: kiitos isiii!!
Susan: andrew, mä voin jäädä sun kanssa tähän ulos oottaa noita
Andrew: jee seuraa!!
Sitten ovi aukesi ja sieltä tuli porukkaa ulos, hengitimme Neelan, Victorian,Nicolen ja Patrician kanssa syvään, odotimme että kaikki olivat päässyt ulos. Viimeisenä huoneesta tuli Paul, poikien henkivartija. Nyt pääsisimme tapaamaan poikia. Katsoimme toisiamme ja menimme Paulin perässä sisään. Hän sulki oven ja katsoimme eteemme ja siinä he olivat aaah... En voinut uskoa että me tavattiin heidät, olemme samassa huoneessa heidän kanssaan.. sano nyt jotain fiksua
minä: hiihihihih
oikeasti, tosi fiksua Rosalie
Victoria: Hei
Liam: hei
Harry: keitäs olette?
Neela: mä oon Neela, ja tässä on Victoria, Nicole, Patricia ja neiti hihihi on Rosalie..
Nicole: hei
Niall: hellou..
Zayn: hauska tutustua
Louis: tota, me oltiin just lähössä syömään, haluaisitteko te tulla mukaan?
minä: mm.. joo kai me voidaan, jos siitä ei oo haittaakkaa
Harry: ai sä osaat muutakin ku hihihi
minä: pfft.. jooo
Victoria: mihin ajattelitte mennä?
Niall: Nando's!!
Patricia: Tota, meillä on tosa ulkopuolella 2 kaverii oottaas, ne ei halunnu tulla tänne, mut tota..
Louis: ne voi tulla kans..
Neela: nääh, emmä usko että ne haluu tulla..
Harry: miksei haluais?
minä: koska.. no ne ei oikee tykkää teistä, ne on täällä vaan meiän takia..
Niall: ilkeetä
Neela: nääh.. ne on vaa, no outoi
Parin tunnin kuluttua, Rosalien näkökulma: Istuimme vieläkin,viihdyimme hyvin yhdessä. Olimme vaihtaneet keskenämme numeroitakin. Yllätyin kyllä, että he halusivat numeromme ja antoivat omansa. En tiedä, olin hiukan innoissani.
minä: anteeksi, minun täytyy käydä naistenhuoneessa..
Pojat: mene vain
nousin pöydästä ja menin vessaan. Pesin kädet ja naaman.. laitoin lasit takaisin ja menin ovesta ulos, mutta törmäsin johonkin. Louis.
minä: anteeksi, en huomannut..
Louis: ei se mitään..
olin vastaamassa hänelle mutta sitten hän painoi huulensa huulilleni. Kun erkaannuimme hymyilimme molemmat.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
sori ettei tullu pitempää, ku tuli vähä kiire, etten kerkee pitempää :( mut jatkan taas ehkä huomen tai sitte sunnuntaina :D
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Who we really are - 3
Lauantai, Rosalien näkökulma: Heräsin siihen kun puhelimeni soi, Nicole.. Argh, tänään on se konsertti..
minä: Nicole, anna mun nukkua!!
Nicole: anteeksi, mutta sun täytyy nyt nousta että ehdimme sinne!! Sä tarttet tätä...
minä: okei, olet oikeassa!!
Nicole: nähdään tunnin päästä meillä?
minä: okei...
Katkaisimme ja nousin ylös, menin suihkuun ja kiedoin taas pyyhkeen ympärilleni. Kävelin vaatehuoneeseeni, mietin mitä pitäisi pistää, otin alusvaatteet ja puin ne päälleni. En osannut päättää vieläkään, otin kuitenkin vaaleat housut, vaaleanvihreän topin, sekä vaalean neuletakin. Otin silmälasini ja laitoin hiukset osittain taakse.. Menin alakertaan ja sanoin äidilleni että minulle pitää ostaa lisää piilolinssejä, koska ne olivat jo loppuneet. Otin aamupalaa ja sitten menin takaisin yläkertaan. Laitoin valkoiseen laukkuun puhelimeni, rahapussin, silmälasi koteloni, avaimet, kuulokkeet, kynsiviilan.. En yleensä meikkaa jos minulla on lasit, joten en laittanut mitään..
minä: mä lähden nyt, tuun joskus illalla!
äiti: okei, pidä hauskaa!!
isä: Heihei kultaseni, olehan varovainen sitten..
minä: minä olen!
Kävelin autolleni ja lähdin ajamaan Nicolelle. Kun pääsin sinne, muut olivat jo siellä, tai kaikki muut paitsi Math..
Andrew: noniin kaikki ovat täällä
minä: eikö math ole tulossa?
Nicole: ei, me emme ole hänen kavereitaan enään
minä: mitä miksi?
Neela: koska sinä olet meille tärkeämpi
minä: aaw.. mutta ei se tarkoita että kun me emme ole yhdessä teidän tarvitsisi katkaista välejänne häneen
Victoria: me päätämme siitä ja me päätimme katkaista välit häneen
minä okei, mutta mennäänkö nyt sitten?
Patricia: no niin mennään!!
Konsertissa, Rosalien näkökulma: Menimme paikoillemme, ihan eturiviin. Olimme kaikki tosi innoissamma, tai kaikki tytöt mutta Andrew, hän ei ollut.. Nicolen lemppari on Niall, Neelan lemppari on Harry, Victorian lemppari on Zayn, Patrician on Liam, Susan ei edes pidä bändistä, mutta tuli silti mukaan, minulla ei ole, pidän heistä kaikista, mutta söpöin heistä ehkä on Harry tai Louis. Istuimme hetken innoissamme paikoillamme kunnes pojat tulivat lavalle. En voi uskoa että näemme heidät livenä, kiljuin sisäisesti. Katselin poikia ja tyttöjen kanssa lauloimme mukana, niinkuin muutkin tekivät.. Huomasin että minun ja Louisin katseet kohtasivat ja hän hymyili, minäkin hymyilin, varmaan punastuinkin.
Nicole: omg, Ross!!
minä: Nicole!
Patricia: Louis katsoi sinua..
minä: ja tuhansia muitakin!!
Neela: Rosie, äläs nyt!
minä: hei, nyt sitten!!
Kun konsertti oli ohi, menimme backstagelle. Sinne oli paljon tulijoita, olimme ihan viimiset ketkä pääsivät. Me odottelimme vuoroamme ja juttelimme kaikenlaisia, emme halunneet vaikuttaa sekopäisiltä.
minä: Nicole, anna mun nukkua!!
Nicole: anteeksi, mutta sun täytyy nyt nousta että ehdimme sinne!! Sä tarttet tätä...
minä: okei, olet oikeassa!!
Nicole: nähdään tunnin päästä meillä?
minä: okei...
Katkaisimme ja nousin ylös, menin suihkuun ja kiedoin taas pyyhkeen ympärilleni. Kävelin vaatehuoneeseeni, mietin mitä pitäisi pistää, otin alusvaatteet ja puin ne päälleni. En osannut päättää vieläkään, otin kuitenkin vaaleat housut, vaaleanvihreän topin, sekä vaalean neuletakin. Otin silmälasini ja laitoin hiukset osittain taakse.. Menin alakertaan ja sanoin äidilleni että minulle pitää ostaa lisää piilolinssejä, koska ne olivat jo loppuneet. Otin aamupalaa ja sitten menin takaisin yläkertaan. Laitoin valkoiseen laukkuun puhelimeni, rahapussin, silmälasi koteloni, avaimet, kuulokkeet, kynsiviilan.. En yleensä meikkaa jos minulla on lasit, joten en laittanut mitään..
minä: mä lähden nyt, tuun joskus illalla!
äiti: okei, pidä hauskaa!!
isä: Heihei kultaseni, olehan varovainen sitten..
minä: minä olen!
Kävelin autolleni ja lähdin ajamaan Nicolelle. Kun pääsin sinne, muut olivat jo siellä, tai kaikki muut paitsi Math..
Andrew: noniin kaikki ovat täällä
minä: eikö math ole tulossa?
Nicole: ei, me emme ole hänen kavereitaan enään
minä: mitä miksi?
Neela: koska sinä olet meille tärkeämpi
minä: aaw.. mutta ei se tarkoita että kun me emme ole yhdessä teidän tarvitsisi katkaista välejänne häneen
Victoria: me päätämme siitä ja me päätimme katkaista välit häneen
minä okei, mutta mennäänkö nyt sitten?
Patricia: no niin mennään!!
Konsertissa, Rosalien näkökulma: Menimme paikoillemme, ihan eturiviin. Olimme kaikki tosi innoissamma, tai kaikki tytöt mutta Andrew, hän ei ollut.. Nicolen lemppari on Niall, Neelan lemppari on Harry, Victorian lemppari on Zayn, Patrician on Liam, Susan ei edes pidä bändistä, mutta tuli silti mukaan, minulla ei ole, pidän heistä kaikista, mutta söpöin heistä ehkä on Harry tai Louis. Istuimme hetken innoissamme paikoillamme kunnes pojat tulivat lavalle. En voi uskoa että näemme heidät livenä, kiljuin sisäisesti. Katselin poikia ja tyttöjen kanssa lauloimme mukana, niinkuin muutkin tekivät.. Huomasin että minun ja Louisin katseet kohtasivat ja hän hymyili, minäkin hymyilin, varmaan punastuinkin.
Nicole: omg, Ross!!
minä: Nicole!
Patricia: Louis katsoi sinua..
minä: ja tuhansia muitakin!!
Neela: Rosie, äläs nyt!
minä: hei, nyt sitten!!
Kun konsertti oli ohi, menimme backstagelle. Sinne oli paljon tulijoita, olimme ihan viimiset ketkä pääsivät. Me odottelimme vuoroamme ja juttelimme kaikenlaisia, emme halunneet vaikuttaa sekopäisiltä.
Who we really are - 2
Rosalien näkökulma: Fysiikan tunti loppui. Kävelimme Neelan kanssa lokeroillemme, missä kaikki muut jo olivatkin. Meillä on lokerot vierekkäin. Halasin Mathia ja annoin nopean pusun hänelle. Otin biologian kirjani ja odotin Victoriaa ja Andrewta. Kun he olivat valmiita, lähdimme kävelemään kohti luokkaa..
minä: oletteko te menossa Gracen juhliin perjantaina?
Andrew: joo varmaan, en oikein tiedä..
Victoria: En todellakaan, en aio olla Gracen kanssa vapaaehtoisesti missään tekemisissä..
minä: joo, emmäkää, tai no mä olen luultavasti menossa koska Math mutta en tiedä..
Victoria: Rosie, Math ei pettäisi sinua, sinä tiedät sen, ei sinun tarvitse mennä sinne jos et halua..
minä: Vic, tiedän sen.. mutta minä en luota Graceen, siinä se onkin..
Andrew: Rosie...
Kuulimme yhtäkkiä huutoa takaamme, se oli Nicole..
Nicole: Heei, ette arvaa mitä!!
Victoria: Nic mitä?
minä: nyt kerrot!
Nicole: isäni hommasi minulle liput One Directionin keikalle, keikka on lauantaina!!
minä: et oo tosissas?!!
Victoria: JEEE!!
Andrew: voi luaja..
Kello soi joten riensimme luokkaan ja Nicole riensi omalle tunnilleen. Ms.Declan opetti meille biologiaa, terveystietoa, äidinkieltä.. Ja kaiken lisäksi hän oli meidän luonkan valvojamme.. Kuitenkin, nyt oli biologiaa..
Perjantaina, Rosalien näkökulma: Perjantain viimeinen tunti, äidinkieltä, siellä olemme kaikki samassa. Ei ainakaan ole tylsää.. Istuin Mathin viereen, hän on ollut parina päivänä tosi poissaoleva, en ole saanut "yhteyttä" häneen.. Hän sanoi että hänellä on ongelmia perheensä kanssa, mutta kun eilen soitin sinne, siellä oli kaikki hyvin. Math ei ole ikinä valehdellut minulle mistään. Kun tunti oli ohi, Math häipyi nopeasti, ei sanonut edes hei, kun lähti.. Mikä häntä vaivaa.. Asun Susanin kanssa vierekkäin joten menin hänen kanssaan samaa matkaa, tulimme tänään molemmat kävellen..
minä: Susan, tiedätkö mikä Mathia vaivaa?
Susan: miten niin?
minä: hän on vältellyt minua jo muutaman päivän ja nyttenkään hän ei sanonut sanaakaan, ei edes ollut huomaavinaankaan minua...
Susan: Rosie, Math ja Grace..
minä: mitä?!?!?!
Susan: Grace lähenteli Mathia eilen kahvilassa, sen jälkeen kun olit lähtenyt sieltä, Math ei pystynyt tekemään mitään kun Grace suuteli häntä. Rosie, olen niin pahoillani!
minä: Susan, ei se mitään, ei se sinun vikasi ollut..
Pääsin kotiin ja menin sisälle, heitin laukkuni nurkkaan, potkaisin kengät telineeseen ja kävelin keittiöön, Mindy oli ilmeisesti pesemässä pyykkejä.
Äiti: Ross, miten koulupäivä meni?
minä: paremminkin on mennyt..
äiti: mikä on?
minä: Math.. menen tekemään läksyjä..
Juoksin yläkertaan kun olin ottanut laukkuni. Laitoin oven kiinni, otin puhelimeni ja yritin soittaa Mathille.. muttei vastausta.. Yritin vain uudelleen ja uudelleen mutta ei mitään.. Miten saisin hänet nyt kiinni? mitä minun pitäisi tehdä.. Päätin mennä käymään Gracen bileissä, katsomassa olisko Math siellä.. en sanonut äidilleni tai isälleni mitään, lähdin vain menemään, kun pääsin sinne. Näin heti Gracen, mutten Mathia. Etsiskelin hetken ja huomasin että hän istui sohvalla jonkun muun tytön kanssa. Kävelin Mathin eteen..
minä: Math, tämä oli tässä, en halua nähdä sinua enään ikinä!! Luulin että olisit erilainen kuin muut, etkä tekisi minulle näin, luulin että olit yksi parhaimmista ystävistäni, mutta olin väärässä..
En antanut Mathin vastata minulle, vaan lähdin kävelemään pois, kun olin päässyt talosta ulos, lähdin juoksemaan. Pääsin kotiin, juoksin suoraa huoneeseeni ja paiskasin oven kiinni ja itkin.. Otin puhelimeni ja soitin muille, he lupasivat tulla käymään.. Mitä tekisinkään ilman heitä?!!? he ovat aina tukenani ja minä haluan olla heidän tukenaan, aina..!!
minä: oletteko te menossa Gracen juhliin perjantaina?
Andrew: joo varmaan, en oikein tiedä..
Victoria: En todellakaan, en aio olla Gracen kanssa vapaaehtoisesti missään tekemisissä..
minä: joo, emmäkää, tai no mä olen luultavasti menossa koska Math mutta en tiedä..
Victoria: Rosie, Math ei pettäisi sinua, sinä tiedät sen, ei sinun tarvitse mennä sinne jos et halua..
minä: Vic, tiedän sen.. mutta minä en luota Graceen, siinä se onkin..
Andrew: Rosie...
Kuulimme yhtäkkiä huutoa takaamme, se oli Nicole..
Nicole: Heei, ette arvaa mitä!!
Victoria: Nic mitä?
minä: nyt kerrot!
Nicole: isäni hommasi minulle liput One Directionin keikalle, keikka on lauantaina!!
minä: et oo tosissas?!!
Victoria: JEEE!!
Andrew: voi luaja..
Kello soi joten riensimme luokkaan ja Nicole riensi omalle tunnilleen. Ms.Declan opetti meille biologiaa, terveystietoa, äidinkieltä.. Ja kaiken lisäksi hän oli meidän luonkan valvojamme.. Kuitenkin, nyt oli biologiaa..
Perjantaina, Rosalien näkökulma: Perjantain viimeinen tunti, äidinkieltä, siellä olemme kaikki samassa. Ei ainakaan ole tylsää.. Istuin Mathin viereen, hän on ollut parina päivänä tosi poissaoleva, en ole saanut "yhteyttä" häneen.. Hän sanoi että hänellä on ongelmia perheensä kanssa, mutta kun eilen soitin sinne, siellä oli kaikki hyvin. Math ei ole ikinä valehdellut minulle mistään. Kun tunti oli ohi, Math häipyi nopeasti, ei sanonut edes hei, kun lähti.. Mikä häntä vaivaa.. Asun Susanin kanssa vierekkäin joten menin hänen kanssaan samaa matkaa, tulimme tänään molemmat kävellen..
minä: Susan, tiedätkö mikä Mathia vaivaa?
Susan: miten niin?
minä: hän on vältellyt minua jo muutaman päivän ja nyttenkään hän ei sanonut sanaakaan, ei edes ollut huomaavinaankaan minua...
Susan: Rosie, Math ja Grace..
minä: mitä?!?!?!
Susan: Grace lähenteli Mathia eilen kahvilassa, sen jälkeen kun olit lähtenyt sieltä, Math ei pystynyt tekemään mitään kun Grace suuteli häntä. Rosie, olen niin pahoillani!
minä: Susan, ei se mitään, ei se sinun vikasi ollut..
Pääsin kotiin ja menin sisälle, heitin laukkuni nurkkaan, potkaisin kengät telineeseen ja kävelin keittiöön, Mindy oli ilmeisesti pesemässä pyykkejä.
Äiti: Ross, miten koulupäivä meni?
minä: paremminkin on mennyt..
äiti: mikä on?
minä: Math.. menen tekemään läksyjä..
Juoksin yläkertaan kun olin ottanut laukkuni. Laitoin oven kiinni, otin puhelimeni ja yritin soittaa Mathille.. muttei vastausta.. Yritin vain uudelleen ja uudelleen mutta ei mitään.. Miten saisin hänet nyt kiinni? mitä minun pitäisi tehdä.. Päätin mennä käymään Gracen bileissä, katsomassa olisko Math siellä.. en sanonut äidilleni tai isälleni mitään, lähdin vain menemään, kun pääsin sinne. Näin heti Gracen, mutten Mathia. Etsiskelin hetken ja huomasin että hän istui sohvalla jonkun muun tytön kanssa. Kävelin Mathin eteen..
minä: Math, tämä oli tässä, en halua nähdä sinua enään ikinä!! Luulin että olisit erilainen kuin muut, etkä tekisi minulle näin, luulin että olit yksi parhaimmista ystävistäni, mutta olin väärässä..
En antanut Mathin vastata minulle, vaan lähdin kävelemään pois, kun olin päässyt talosta ulos, lähdin juoksemaan. Pääsin kotiin, juoksin suoraa huoneeseeni ja paiskasin oven kiinni ja itkin.. Otin puhelimeni ja soitin muille, he lupasivat tulla käymään.. Mitä tekisinkään ilman heitä?!!? he ovat aina tukenani ja minä haluan olla heidän tukenaan, aina..!!
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Who we really are - 1
Rosalie Sweedle on 18 vuotias. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset, merensiniset silmät. Hän on pitkä ja hoikka.Kaikki kutsuvat häntä Rosalieksi, Rosieksi tai Rossiksi Hänen vanhempansa ovat rikkaita. He asuvat Lontoossa, rikkaimmalla alueella. Siis siellä missä asuvat kaikki joilla on paljon, erittäin paljon rahaa, vanhemmat hyvissä töissä, kuuluisuuksia.. Kuitenkin, Rosalie on ollut hyvä koulussa, mutta hänen vanhempansa eivät välitä vähääkään mitä hän tekee ja milloin. Mutta hän ei ole sitä mitä kaikki luulee että hän on...
Rosalien näkökulma: Herätyskelloni soi, kello oli 6. Koulu aamu.. Nousin ylös ja menin vessaan. Kävin suihkussa, kiedoin pyyhkeen tiukasti ympärilleni. Kävelin sieltä vaatehuoneeseeni, otin sieltä alusvaatteet, pitkit farkut, valkoisen topin ja beigen neuletakin. Puin päälleni ja sitten pakkasin koululaukkuni, otin mustat korkkarit ja meikkasin, vain hiukan, niinkun aina.. Ripsaria ja hieman kajaalia ja puuteria. En oikein mitään erityistä, mutta silti. Kävelin alakertaan, meillä on oma taloudenhoitaja, Mindy, koska vanhempani ovat hyvin harvoin kotona ja he eivät hoida kotitöitä. Enkä minäkään. Vanhempani menevät töiden mukana ympäri maailmaa, en oikein näe heitä ikinä, mutta olen tottunut siihen. Tässä vaiheessa kaikki ajattelevat että olen koulun suosituin, koska asun rikkaalla alueella, olen lellitty, pidän bileitä aina, mutta tosiassa en ole sitä. Jopa vanhempani ajattelevat minusta niin, mutta tosiasiassa olen hyvä koulussa, olen matikkakerhossa, rakastan tiedeaineita. Rakastan biletystä. Olen kaikki muuta kuin mitä vanhempani luulevat minun olevan ja ainakun he ovat kotona, esitän jotain muuta kuin olen, koska pelkään heitä, pelkään etteivät he ehkä pidäkkään siitä mitä oikeasti olen. Vanhempani ajattelevat ettei voi olla hyvä koulussa, sosiaalinen ja biletyyppi, voi olla vain jotain ja minun pitäisi olla, lellitty biletyyppi. Mutta olen kaikkea, sekaisin.. Voisin kuulua suosittuihin, mutta haluan mielummin olla tutussa kaveriporukassa. En välitä oikein siitä onko suosittu vai ei..
Myöhemmin: Kävelin kouluun, en halunnut tulla autollani tänään, enkä edes asunut kaukana koulusta. Viimenen vuosi, tärkein vuosi. Vaikka minulla onkin loisto todistus, mutta on minulla siltikin poissaoloja. Pääsin koulun pihalle ja siellä he odottivat, poikaystäväni Math Walker, parhaat ystäväni, Susan, Andrew, Nicole, Patricia, Neela, Victoria.. Olemme kaikki 8 olleet kavereita ala-asteesta saakka ja Math, hän on yksi suosituista, mutta on myös meidän kaverimme, hän on suosittu vain koska pelaa koulun jalkapallojoukkueessa. Me olemme seurustelleet nyt 3 vuotta. Se on paljon, mutta me olemme kavereita ja se vain on kestänyt, mikään ei erota meitä.
Menin ensimmäiselle tunnille, fysiikkaa. Olimme Neelan kanssa samoilla fysiikan tunneilla, joten menimme samaa matkaa.
Neela: Rosie, mitenkäs viikonloppu meni?
minä: hyvinhän se, yksin..
Neela: ovatko vanhempasi taas matkoilla?
minä: Yep, en tiedä koska tulevat, he ovat Perussa..
Neela: ahaa, niinkin kaukana.. olisivatpa minunkin
minä: oikeasti, et toivo sitä! on kamalaa olla yksin kotona, tai tavallaan se on kivaa, mutta iso talo ja yksi ihminen, siellä on aika hiljaista, tai onhan Mindy siellä mutta, ei me puhuta mitään.
Kävelimme luokkaan ja istuimme paikoillemme. Eli keskelle luokkaa mutta kuitenkin reunaan. Suosittuja ihmisiä oli takana. Aina. Jatkoimme juttuamme Neelan kanssa, kunnes meidät keskeytettiin..
Grace: Hei Rosalie, mites menee?
Grace Hamer, koulun yksi suosituimmista, seurustelee Dominic Lomatockin kanssa, Dominic, tai kuten häntä sanotaan, Dom, on jalkapallojoukkueen kapteeni, Gracie on ykkös Chealeader..
minä: Hyvin, entä itelläs?
En mielelläni puhuisi hänelle..
Grace: Hyvin, ajattelin, että oletko tulossa perjantaina meille bileisiin? Meinaan Math on tulossa..
That Bitch... vaikka hän seurustelee hän lirkuttelee Mathin kanssa vaikka tietää että Math on varattu.. MINULLE!!
minä: No ei varmaankaan kannatta jättää välistä..
Sitten opettaja marssi luokkaan, onneksi. En olisi yhtään kauempaa jaksanut puhua Gracelle.. Neela katsoi minua, minä vain kohautin olkiani. Otin kirjat repusta ja aloin seuraamaan tuntia.
Rosalien näkökulma: Herätyskelloni soi, kello oli 6. Koulu aamu.. Nousin ylös ja menin vessaan. Kävin suihkussa, kiedoin pyyhkeen tiukasti ympärilleni. Kävelin sieltä vaatehuoneeseeni, otin sieltä alusvaatteet, pitkit farkut, valkoisen topin ja beigen neuletakin. Puin päälleni ja sitten pakkasin koululaukkuni, otin mustat korkkarit ja meikkasin, vain hiukan, niinkun aina.. Ripsaria ja hieman kajaalia ja puuteria. En oikein mitään erityistä, mutta silti. Kävelin alakertaan, meillä on oma taloudenhoitaja, Mindy, koska vanhempani ovat hyvin harvoin kotona ja he eivät hoida kotitöitä. Enkä minäkään. Vanhempani menevät töiden mukana ympäri maailmaa, en oikein näe heitä ikinä, mutta olen tottunut siihen. Tässä vaiheessa kaikki ajattelevat että olen koulun suosituin, koska asun rikkaalla alueella, olen lellitty, pidän bileitä aina, mutta tosiassa en ole sitä. Jopa vanhempani ajattelevat minusta niin, mutta tosiasiassa olen hyvä koulussa, olen matikkakerhossa, rakastan tiedeaineita. Rakastan biletystä. Olen kaikki muuta kuin mitä vanhempani luulevat minun olevan ja ainakun he ovat kotona, esitän jotain muuta kuin olen, koska pelkään heitä, pelkään etteivät he ehkä pidäkkään siitä mitä oikeasti olen. Vanhempani ajattelevat ettei voi olla hyvä koulussa, sosiaalinen ja biletyyppi, voi olla vain jotain ja minun pitäisi olla, lellitty biletyyppi. Mutta olen kaikkea, sekaisin.. Voisin kuulua suosittuihin, mutta haluan mielummin olla tutussa kaveriporukassa. En välitä oikein siitä onko suosittu vai ei..
Myöhemmin: Kävelin kouluun, en halunnut tulla autollani tänään, enkä edes asunut kaukana koulusta. Viimenen vuosi, tärkein vuosi. Vaikka minulla onkin loisto todistus, mutta on minulla siltikin poissaoloja. Pääsin koulun pihalle ja siellä he odottivat, poikaystäväni Math Walker, parhaat ystäväni, Susan, Andrew, Nicole, Patricia, Neela, Victoria.. Olemme kaikki 8 olleet kavereita ala-asteesta saakka ja Math, hän on yksi suosituista, mutta on myös meidän kaverimme, hän on suosittu vain koska pelaa koulun jalkapallojoukkueessa. Me olemme seurustelleet nyt 3 vuotta. Se on paljon, mutta me olemme kavereita ja se vain on kestänyt, mikään ei erota meitä.
Menin ensimmäiselle tunnille, fysiikkaa. Olimme Neelan kanssa samoilla fysiikan tunneilla, joten menimme samaa matkaa.
Neela: Rosie, mitenkäs viikonloppu meni?
minä: hyvinhän se, yksin..
Neela: ovatko vanhempasi taas matkoilla?
minä: Yep, en tiedä koska tulevat, he ovat Perussa..
Neela: ahaa, niinkin kaukana.. olisivatpa minunkin
minä: oikeasti, et toivo sitä! on kamalaa olla yksin kotona, tai tavallaan se on kivaa, mutta iso talo ja yksi ihminen, siellä on aika hiljaista, tai onhan Mindy siellä mutta, ei me puhuta mitään.
Kävelimme luokkaan ja istuimme paikoillemme. Eli keskelle luokkaa mutta kuitenkin reunaan. Suosittuja ihmisiä oli takana. Aina. Jatkoimme juttuamme Neelan kanssa, kunnes meidät keskeytettiin..
Grace: Hei Rosalie, mites menee?
Grace Hamer, koulun yksi suosituimmista, seurustelee Dominic Lomatockin kanssa, Dominic, tai kuten häntä sanotaan, Dom, on jalkapallojoukkueen kapteeni, Gracie on ykkös Chealeader..
minä: Hyvin, entä itelläs?
En mielelläni puhuisi hänelle..
Grace: Hyvin, ajattelin, että oletko tulossa perjantaina meille bileisiin? Meinaan Math on tulossa..
That Bitch... vaikka hän seurustelee hän lirkuttelee Mathin kanssa vaikka tietää että Math on varattu.. MINULLE!!
minä: No ei varmaankaan kannatta jättää välistä..
Sitten opettaja marssi luokkaan, onneksi. En olisi yhtään kauempaa jaksanut puhua Gracelle.. Neela katsoi minua, minä vain kohautin olkiani. Otin kirjat repusta ja aloin seuraamaan tuntia.
Not afraid - 10 LAST PART
Zaynin näkökulma: Mikaela on nyt ollut pari viikkoa sairaalassa, hän ei ole herännyt. Mikä on harmillista. Näin Liamista, että kuinka paljon hän rakastaa häntä ja kaipaa. Liam otti sen koville, kun jouduimme lähtemään Miamista, jatkamaan kiertuetta. Mutta silti olemme tulleet katsomaan Mikaelaa useasti. Meillä kaikilla on oikeasti häntä kova ikävä. Kunpa hän heräisi pian.
Harryn näkökulma: Olemme kaikki kaivanneet Mikaelaa, etenkin Liam. En ole ikinä nähnyt ketään ketä voisi rakastaa jotakin ihmistä kaiken sen jälkeen noin paljon kuin Liam rakastaa Mikaelaa. Kumpa Mikaela heräisi pian..
Liamin näkökulma: Istuimme keikkabussissa odottamassa että Paul palaisi. Hän oli hakemassa meille ruokaa. Hetken päästä kuitenkin puhelimeni alkoi soimaan. Se oli sairaalasta.
minä: Liam Payne.
soittaja: Hei Liam, Hoitaja Parks täällä.
minä: hei, onko mitään uuttaa?
hoitaja: hän heräsi. Hän sanoi, sinun nimesi ja että rakastaa sinua, ja että on pahoillaan, hän ei pelkää enään mitään.
minä: onko hän nyt kunnossa, onko hän nyt hereille?
hoitaja: Liam, hän on kuollut. Hänen sydämmensä petti heti lauseen jälkeen.
Louisin näkökulma: Liam puhui puhelimessa, puhelu tuli ilmeisesti sairaalasta koska hän kyseli paljon. Mutta yhtäkkiä hän purskahti itkuun ja paiskasi puhelimensa nurkkaan, käveli "huoneeseensa". Katsoimme poikien kanssa toisiamme ja sitten Liamin perään ja taas toisiamme.
Menin Liamin perään. Hän itki tyynyään vasten.
minä: Liam?
Liam: Louis, h-h-hän o-on poissa
minä: Liam, mitö tarkoitat?
Liam: Hän on kuollut..
minä: ei.. mutta, miten?
Liam: hän heräsi ja sitten hänen sydämmensä petti..
minä: voi ei...
Hetken oli hiljaista sitten kävelin pois, menin takaisin sohville. Muut istuivat siellä. Nyt minullekkin alkoi tulla tippa linssiin kun ajattelin Mikaelaa ja Liamia.
Zayn: Louis? mitä tapahtui?
minä: hän on poissa
Niall: kuka?
minä: Mikaela..
Harry: mitä?!?!?!
vuosi myöhemmin, ei kenenkään näkökulma: Pojat olivat takaisin Lontoossa. Louis seurustelee yhä Eleanorin kanssa. Zayn Perrien, Harry on sinkku ja Niall löysi oman prinsessansa Marien.. Liam ei ole kunnolla toipunut vielä siitä mitä Miamissa tapahtui. Heistä kukaan ei ole kokonaan toipunut siitä. Liam oli lähdössä tapaamaan vanhaa ystäväänsä, Liverpooliin. Hän oli kävelemässä yhteen kahvilaan kun hän tapasi jonkun.. Mikaelan..
Liam: Mikaela, oletko se sinä?
Mikaela: Liam, olen pahoillani..
Harryn näkökulma: Olemme kaikki kaivanneet Mikaelaa, etenkin Liam. En ole ikinä nähnyt ketään ketä voisi rakastaa jotakin ihmistä kaiken sen jälkeen noin paljon kuin Liam rakastaa Mikaelaa. Kumpa Mikaela heräisi pian..
Liamin näkökulma: Istuimme keikkabussissa odottamassa että Paul palaisi. Hän oli hakemassa meille ruokaa. Hetken päästä kuitenkin puhelimeni alkoi soimaan. Se oli sairaalasta.
minä: Liam Payne.
soittaja: Hei Liam, Hoitaja Parks täällä.
minä: hei, onko mitään uuttaa?
hoitaja: hän heräsi. Hän sanoi, sinun nimesi ja että rakastaa sinua, ja että on pahoillaan, hän ei pelkää enään mitään.
minä: onko hän nyt kunnossa, onko hän nyt hereille?
hoitaja: Liam, hän on kuollut. Hänen sydämmensä petti heti lauseen jälkeen.
Louisin näkökulma: Liam puhui puhelimessa, puhelu tuli ilmeisesti sairaalasta koska hän kyseli paljon. Mutta yhtäkkiä hän purskahti itkuun ja paiskasi puhelimensa nurkkaan, käveli "huoneeseensa". Katsoimme poikien kanssa toisiamme ja sitten Liamin perään ja taas toisiamme.
Menin Liamin perään. Hän itki tyynyään vasten.
minä: Liam?
Liam: Louis, h-h-hän o-on poissa
minä: Liam, mitö tarkoitat?
Liam: Hän on kuollut..
minä: ei.. mutta, miten?
Liam: hän heräsi ja sitten hänen sydämmensä petti..
minä: voi ei...
Hetken oli hiljaista sitten kävelin pois, menin takaisin sohville. Muut istuivat siellä. Nyt minullekkin alkoi tulla tippa linssiin kun ajattelin Mikaelaa ja Liamia.
Zayn: Louis? mitä tapahtui?
minä: hän on poissa
Niall: kuka?
minä: Mikaela..
Harry: mitä?!?!?!
vuosi myöhemmin, ei kenenkään näkökulma: Pojat olivat takaisin Lontoossa. Louis seurustelee yhä Eleanorin kanssa. Zayn Perrien, Harry on sinkku ja Niall löysi oman prinsessansa Marien.. Liam ei ole kunnolla toipunut vielä siitä mitä Miamissa tapahtui. Heistä kukaan ei ole kokonaan toipunut siitä. Liam oli lähdössä tapaamaan vanhaa ystäväänsä, Liverpooliin. Hän oli kävelemässä yhteen kahvilaan kun hän tapasi jonkun.. Mikaelan..
Liam: Mikaela, oletko se sinä?
Mikaela: Liam, olen pahoillani..
Not afraid - 9
Liamin näkökulma: Istuimme poikien kanssa takahuoneessa, tämä oli meille kaikille aika hämmentävää, mikaelasta ei ollut kuulunut pariin päivään mitään. Zayn meni tupakille ja ei mennyt kauaakaan kun hän seisoi oven suussa..
Zayn: Arvatkaas mitä?!
Niall: mitä Zayn?!
Zayn: katsokaas kuka juoksi tänne! sitten hän käveli sisään Mikaelan kanssa. Hän näytti pahalta, mustelmia joka paikassa, housut repaleiset ja likaiset kuten paitakin, jalassa oli iso haava, joka vuosi verta. Nousimme kaikki samaa aikaa ylös ja halasimme häntä, hän vingahti..
Mikaelan näkökulma: Onneksi Zayn huomasi minut ja auttoi minua, Julius ei saanut minua kiinni. Kun menin huoneeseen pojat katsoivat minua ja sitten syöksyivät halaamaan. Kylkeäni sattui ihan mielettömän paljon, lukuun ottamatta jalkaani.
Harry: kaikki hyvin?
minä: on on..
Zayn: et kyllä näytä siltä
kävelin hiukan että pääsisin sohvalle istumaan mutta jalkaani alkoi sattumaan ja vingahdin uudelleen
Louis: sinut on saatava sairaalaan
minä: kaikki on hyvin, oikeasti
Liam: älä ala väittämään vastaan, me viemme sinut sairaalaan vaikka väkisin
minä: okei okei..
Tulimme sairaalaan ja kävelin hetken mutta sitten kaikki pimeni.
Niallin näkökulma: Lähdimme kaikki Mikaelan kanssa sairaalaan, Liam ja Harry kävelivät Mikaelan vieressä, koska hänen jalkaansa sattui niin paljon, mutta hän halusi kävellä ominvoimin. Minä, Louis ja Zayn kävelimme tiskille, kunnes huomasimme että Mikaela makasi maassa ja Harry sekä Liam, polvistuivat siihen.. Juoksimme hoitajien kanssa siihen. Yhtäkkiä meidät työnnettiin syrjään ja hänet nostettiin sängylle ja kiinnitettiin koneisiin, sydänkäyrät näkyivät, mutta yhtäkkiä ne menivät suoriksi.. Hänen sydämmensä pysähtyi, Liam purskahti itkuun, menin lohduttamaan häntä.
minä: Liam, kyllä se siitä
Liam: miten muka?! Mikaela kuolee!!!
minä: Mikaela on vahva, kyllä hänet saadaan kuntoon!!
hoitajat lähtivät kuljettamaan Mikaelaa jonnekkin, en nähnyt minne ja mitä hänelle kävi. Menimme istumaan odotustilaan, näin että Liam oli lähellä paniikkikohtausta, Louis ja Zayn olivat järkyttyneitä ja Harry, noh Harry oli aika pelokkaan nököinen. Minä no minä pysyin rauhallisena mutta panikoin ja olin järkyttynyt sisältä.. Istuimme odotustilassa monta tuntia, kunnes hoitaja tuli.
hoitaja: olitteko te kaikki 5 mukana kun Mikaela Green tuli?
Liam: kyllä, m-miten, m-mitä hänellä kävi?
hoitaja: Hänen jalassaan oli syvä ja iso haava, siinä oli lasin sirpaleita, hän on ollut pahasti aliravittu, mikä johti pyörtymiseen, siuitten hänellä oli muutama kylkiluu murtunut. Kun hän pyörtyi, hänen sydämmensä petti, mutta saimme palautettua sen. Hän on nyt hengityskoneissa, koska hän on koomassa.
Liamin näkökulma: MIKAELA ON KOOMASSA, ei ei ei!!! miksi juuri se ketä rakastan, ketä tarvitsen, miksi miksi, joku tekisi näin hänelle?!?!
hoitaja: voitte yksi kerrallaan mennä hänen luokseen..
Louis: kiitos.. Liam?
minä: minä menen ensiksi
Harry: sehän sopii bro!
Kävelin huoneeseen, jossa Mikaela makasi sairaala kuteissa, sängyllä, hänestä menivät piuhat koneeseen joka piipitti kokoajan mutta hitaasti tai no normaalisti. Hän näytti kauniilta, vaikka hän nukkui. Hän oli niin levollinen.. Istahdin sängyn vieressä olevalle tuolille. Otin Mikaelan kädestä ja rutistin sitä kevyesti.
minä: Mikaela, tiedän että minun olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin.. Mikaela, minä rakastan sua ja mä en halua menettää sua nyt, sä oot mulle kaikki kaikessa, mä menetin sut jo kerran, enkä kestä jos nyt jätät mut yksin.. Mikaela, pliis herää, mä tartten sua.
poskelleni pyörähti pari kyyneltä, annoin hänelle pusun otsalle ja kävelin huoneesta pois, jotta muutkin pojat pääsisivät.
Zayn: Arvatkaas mitä?!
Niall: mitä Zayn?!
Zayn: katsokaas kuka juoksi tänne! sitten hän käveli sisään Mikaelan kanssa. Hän näytti pahalta, mustelmia joka paikassa, housut repaleiset ja likaiset kuten paitakin, jalassa oli iso haava, joka vuosi verta. Nousimme kaikki samaa aikaa ylös ja halasimme häntä, hän vingahti..
Mikaelan näkökulma: Onneksi Zayn huomasi minut ja auttoi minua, Julius ei saanut minua kiinni. Kun menin huoneeseen pojat katsoivat minua ja sitten syöksyivät halaamaan. Kylkeäni sattui ihan mielettömän paljon, lukuun ottamatta jalkaani.
Harry: kaikki hyvin?
minä: on on..
Zayn: et kyllä näytä siltä
kävelin hiukan että pääsisin sohvalle istumaan mutta jalkaani alkoi sattumaan ja vingahdin uudelleen
Louis: sinut on saatava sairaalaan
minä: kaikki on hyvin, oikeasti
Liam: älä ala väittämään vastaan, me viemme sinut sairaalaan vaikka väkisin
minä: okei okei..
Tulimme sairaalaan ja kävelin hetken mutta sitten kaikki pimeni.
Niallin näkökulma: Lähdimme kaikki Mikaelan kanssa sairaalaan, Liam ja Harry kävelivät Mikaelan vieressä, koska hänen jalkaansa sattui niin paljon, mutta hän halusi kävellä ominvoimin. Minä, Louis ja Zayn kävelimme tiskille, kunnes huomasimme että Mikaela makasi maassa ja Harry sekä Liam, polvistuivat siihen.. Juoksimme hoitajien kanssa siihen. Yhtäkkiä meidät työnnettiin syrjään ja hänet nostettiin sängylle ja kiinnitettiin koneisiin, sydänkäyrät näkyivät, mutta yhtäkkiä ne menivät suoriksi.. Hänen sydämmensä pysähtyi, Liam purskahti itkuun, menin lohduttamaan häntä.
minä: Liam, kyllä se siitä
Liam: miten muka?! Mikaela kuolee!!!
minä: Mikaela on vahva, kyllä hänet saadaan kuntoon!!
hoitajat lähtivät kuljettamaan Mikaelaa jonnekkin, en nähnyt minne ja mitä hänelle kävi. Menimme istumaan odotustilaan, näin että Liam oli lähellä paniikkikohtausta, Louis ja Zayn olivat järkyttyneitä ja Harry, noh Harry oli aika pelokkaan nököinen. Minä no minä pysyin rauhallisena mutta panikoin ja olin järkyttynyt sisältä.. Istuimme odotustilassa monta tuntia, kunnes hoitaja tuli.
hoitaja: olitteko te kaikki 5 mukana kun Mikaela Green tuli?
Liam: kyllä, m-miten, m-mitä hänellä kävi?
hoitaja: Hänen jalassaan oli syvä ja iso haava, siinä oli lasin sirpaleita, hän on ollut pahasti aliravittu, mikä johti pyörtymiseen, siuitten hänellä oli muutama kylkiluu murtunut. Kun hän pyörtyi, hänen sydämmensä petti, mutta saimme palautettua sen. Hän on nyt hengityskoneissa, koska hän on koomassa.
Liamin näkökulma: MIKAELA ON KOOMASSA, ei ei ei!!! miksi juuri se ketä rakastan, ketä tarvitsen, miksi miksi, joku tekisi näin hänelle?!?!
hoitaja: voitte yksi kerrallaan mennä hänen luokseen..
Louis: kiitos.. Liam?
minä: minä menen ensiksi
Harry: sehän sopii bro!
Kävelin huoneeseen, jossa Mikaela makasi sairaala kuteissa, sängyllä, hänestä menivät piuhat koneeseen joka piipitti kokoajan mutta hitaasti tai no normaalisti. Hän näytti kauniilta, vaikka hän nukkui. Hän oli niin levollinen.. Istahdin sängyn vieressä olevalle tuolille. Otin Mikaelan kädestä ja rutistin sitä kevyesti.
minä: Mikaela, tiedän että minun olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin.. Mikaela, minä rakastan sua ja mä en halua menettää sua nyt, sä oot mulle kaikki kaikessa, mä menetin sut jo kerran, enkä kestä jos nyt jätät mut yksin.. Mikaela, pliis herää, mä tartten sua.
poskelleni pyörähti pari kyyneltä, annoin hänelle pusun otsalle ja kävelin huoneesta pois, jotta muutkin pojat pääsisivät.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Not afraid - 8
Mikaelan näkökulma: Kun heräsin, en nähnyt mitään, maistoin suussa veren. Päätäni särki aivan mielettömän paljon. Kokeilin kädellä kasvojani silmilläni ei ollut mitään sidettä, mutta miksi en nähnyt mitään?!?!
minä: huhuu, missä olen? mitä haluat minusta? miksi teit näin? kuka sinä olet?
Ei kuulunut mitään mutta valot tulivat huoneeseen, siksi en ollut nähnyt mitään.. Huoneen ovi avautui, Julius käveli eteeni, nosti minut ilmaan ja paiskasi seinää päin. Se sattui paljon. Hän tiputti minut maahan ja lähti sanomatta sanaakaan. Nousin lattialta, huomasin että minulla oli puhelin taskussani, otin sen taskustani ja katsoin ettei Julius näkisi tai olisi lähettyvillä. Avasin sen ja valitsin Liamin numeron, mutta Julius käveli taas eteeni, hänellä oli pahanmaineinen ilme kasvoillaan. Hän ei nähnyt puhelinta Hän otti kaulastani kiinni ja paiskasi uudelleen päin seinää. Puhelin tippui lipaston alle. Toivon ettei hän huomannut sitä vieläkään.
minä: m-mitä sinä haluat?
Julius: haluan sinut, että kuuntelet mitä minulla oli sanottavaa
minä: no kerro!
sitten hän tiputti minut maahan ja alkoi potkimaan minua, hän nosti uudelleen ja löi minua kasvoihin, niin että huuleni aukesi.. Hän tiputti minut taas maahan ja lähti kävelemään pois huoneesta..
Liamin näkökulma: Olimme poikien kanssa keikalla, takahuoneessa. Puhelimeni alkoi soimaan, Mikaela, vastasin siihen mutta en kuullut mitään joten katkaisin puhelun. Kävelimme lavalle ja aloimme laulaa. Kun keikan jälkeen istuimme takahuoneessa, Niallin puhelin alkoi soimaan..
Niall: se on Mikaela
minä: hän yritti soittaa minulle ennen keikkaa, mutta kun vastasin en kuullut mitään joten katkaisin..
Zayn: Niall, vastaa siihen
Niall vastasi puhelimeen.
Niall: Haloo?
Niallin näkökulma: Puhelimeni alkoi soimaan, Zayn sanoi että vastaa, joten vastasin..
minä: Haloo?
mikaela: N-N-Niall!!
minä: Mikaela onko kaikki hyvin?
mikaela: m-m-mä en tiedä missä mä olen.. s-se on täällää!!
Puhelimesta alkoi kuulua vain pauke ja kauhea kiljuminen
minä: Mikaela!! Vilkaisin poikiin, he katsoivat minua kauhuissaan.. sitten puhelu katkesi.
Harry: ei tainnut olla mikään tervehdys puhelu?
minä: Ei, jos siihen ei kuulu kiljuminen, pauke ja se ettei Mikaela tiedä missä hän on, hän kuulosti aika pelokkaalta.
Liam: missä hän voi olla?
Mikaelan näkökulma: Kun puhuin Niallille, Julius tuli takaisin huoneeseen. Hän paiskaisi minut ovea päin aloin kiljumaan ja puhelimeni lensi lattialle ja meni palasiksi..
3 päivän kuluttua: Olin yhä vankina, en tiedä missä olen, mutta kuitenkin. Joka päivä Julius on hakannut minua ja paiskinut pitkin seiniä. Olin muutama päivä sitten yrittänyt soittaa jokaiselle pojalle mutta en he eivät ole vastanneet... kiertueen takia.. Onneksi heidän pitäisi olla vielä täällä, yritin keksiä millai pääsisin ulos huoneesta, Huoneessa ei ollut kuin, pieni sänky, pieni yöpöytä, ikkuna.. otin pienen yöpöydän ja paiskasin sen ikkunasta läpi. Kiipesin ikkunalle ja katsoin alas, sen alla oli pieni katto, kiipesin katolle, mutta ikkussa pystyssä oleva lasin sirpale viilsi vasempaaan jalkaani ison haavan. Hyppäsin katolta alas ja lähdin juoksemaan, jonnekkin päin. Kuulin kuitenkin Juliuksen huudon ikkunassa. Katsoin taakseni ja hän oli kadonnut. Juoksin kovempaa ja pääsin kaupunkiin. Katsoin taakseni ja näin kuinka Julius juoksi perässäni, juoksin areenalle ja onnekseni Zayn oli tupakalla kulmassa. Juoksin Zaynin luokse..
minä: huhuu, missä olen? mitä haluat minusta? miksi teit näin? kuka sinä olet?
Ei kuulunut mitään mutta valot tulivat huoneeseen, siksi en ollut nähnyt mitään.. Huoneen ovi avautui, Julius käveli eteeni, nosti minut ilmaan ja paiskasi seinää päin. Se sattui paljon. Hän tiputti minut maahan ja lähti sanomatta sanaakaan. Nousin lattialta, huomasin että minulla oli puhelin taskussani, otin sen taskustani ja katsoin ettei Julius näkisi tai olisi lähettyvillä. Avasin sen ja valitsin Liamin numeron, mutta Julius käveli taas eteeni, hänellä oli pahanmaineinen ilme kasvoillaan. Hän ei nähnyt puhelinta Hän otti kaulastani kiinni ja paiskasi uudelleen päin seinää. Puhelin tippui lipaston alle. Toivon ettei hän huomannut sitä vieläkään.
minä: m-mitä sinä haluat?
Julius: haluan sinut, että kuuntelet mitä minulla oli sanottavaa
minä: no kerro!
sitten hän tiputti minut maahan ja alkoi potkimaan minua, hän nosti uudelleen ja löi minua kasvoihin, niin että huuleni aukesi.. Hän tiputti minut taas maahan ja lähti kävelemään pois huoneesta..
Liamin näkökulma: Olimme poikien kanssa keikalla, takahuoneessa. Puhelimeni alkoi soimaan, Mikaela, vastasin siihen mutta en kuullut mitään joten katkaisin puhelun. Kävelimme lavalle ja aloimme laulaa. Kun keikan jälkeen istuimme takahuoneessa, Niallin puhelin alkoi soimaan..
Niall: se on Mikaela
minä: hän yritti soittaa minulle ennen keikkaa, mutta kun vastasin en kuullut mitään joten katkaisin..
Zayn: Niall, vastaa siihen
Niall vastasi puhelimeen.
Niall: Haloo?
Niallin näkökulma: Puhelimeni alkoi soimaan, Zayn sanoi että vastaa, joten vastasin..
minä: Haloo?
mikaela: N-N-Niall!!
minä: Mikaela onko kaikki hyvin?
mikaela: m-m-mä en tiedä missä mä olen.. s-se on täällää!!
Puhelimesta alkoi kuulua vain pauke ja kauhea kiljuminen
minä: Mikaela!! Vilkaisin poikiin, he katsoivat minua kauhuissaan.. sitten puhelu katkesi.
Harry: ei tainnut olla mikään tervehdys puhelu?
minä: Ei, jos siihen ei kuulu kiljuminen, pauke ja se ettei Mikaela tiedä missä hän on, hän kuulosti aika pelokkaalta.
Liam: missä hän voi olla?
Mikaelan näkökulma: Kun puhuin Niallille, Julius tuli takaisin huoneeseen. Hän paiskaisi minut ovea päin aloin kiljumaan ja puhelimeni lensi lattialle ja meni palasiksi..
3 päivän kuluttua: Olin yhä vankina, en tiedä missä olen, mutta kuitenkin. Joka päivä Julius on hakannut minua ja paiskinut pitkin seiniä. Olin muutama päivä sitten yrittänyt soittaa jokaiselle pojalle mutta en he eivät ole vastanneet... kiertueen takia.. Onneksi heidän pitäisi olla vielä täällä, yritin keksiä millai pääsisin ulos huoneesta, Huoneessa ei ollut kuin, pieni sänky, pieni yöpöytä, ikkuna.. otin pienen yöpöydän ja paiskasin sen ikkunasta läpi. Kiipesin ikkunalle ja katsoin alas, sen alla oli pieni katto, kiipesin katolle, mutta ikkussa pystyssä oleva lasin sirpale viilsi vasempaaan jalkaani ison haavan. Hyppäsin katolta alas ja lähdin juoksemaan, jonnekkin päin. Kuulin kuitenkin Juliuksen huudon ikkunassa. Katsoin taakseni ja hän oli kadonnut. Juoksin kovempaa ja pääsin kaupunkiin. Katsoin taakseni ja näin kuinka Julius juoksi perässäni, juoksin areenalle ja onnekseni Zayn oli tupakalla kulmassa. Juoksin Zaynin luokse..
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Not afraid - 7
Mikaelan näkökulma: Käveli sairaalalle ja mietin mitä juuri tapahtui. Menin huoneeseen jossa isoisäni makasi elottomana, isoäitini itki ja piti häntä kädestä. Menin ja halasin isoäitiäni. Aloin itkemään myös, miten isoäitini pärjäisi ilman häntä?! Hyvästelin isoisäni ja jätin isoäitini rauhaan. Kävelin käytävälle ja istuin siellä hetken miettien tilannetta. Mitä minun pitäisi tehdä, aloin itkemään enemmän.. Päätin lähteä ulos selvittelemään ajatuksiani. Kävelin yhteen puistoon, olin aina pienenä suomeen muuttomme jälkeen kun olimme tulleet tänne niin tulimme isäni ja isoisäni kanssa tänne leikkimään. Olen aina ollut isäni tyttö, ja niin olin kanssa isoisäni. Hän oli todella rakas minulle. Istahdin keinuun ja muistelin vanhoja. En voinut sille mitään että kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Yhtäkkiä tunsin käden olallani katsoin taakseni ja siinä seisoi 5 tuttua poikaa. Katsoin heistä poispäin, pyyhin kyyneleeni ja sitten katsoin heitä uudelleen.
minä: m-mitä te täällä?
Zayn: Liam kertoi meille isoisästäsi ja emme halunneet että olisit yksin
minä: okei,kiitos..
Louis: mitäs sä muuten teet täällä, miksi et ole sairaalassa?
minä: Halusin antaa isoäitini antaa isoisälleni rauhassa hyvästit, olivathan he kuitenkin 50 vuotta naimisissa.. ja tulin tänne koska kävin aina pienenä täällä kun tulimme tänne niin isäni ja isoisäni kanssa.
Liam: okei
sitten puhelimeni alkoi soimaan, en edes katsonut soittajaa vaan vastasin suoraan..
minä: mikaela
soittaja: Mikaela, älä nyt lyö luuria korvaan vaan kuuntele
minä: Julius, käskin jo jättää mut rauhaan, nyt ei ole oikeasti hyvä hetki!!!
Löin luurit korvaan vaikka hän olikin pyytänyt etten tekisi niin. Kun nostin katseeni puhelimestani huomasin poikien katsovan minua..
Zayn: kuka on Julius?
minä: minun exäni, Suomesta, erosin hänestä ennen kuin muutin lontooseen, koska sain tietää että hän petti minua 7 eri tytön kanssa..
Liam: oouh..
minä: mutta olen kokonaan päässyt yli siitä, ja muutenkin olin jättämässä hänet joten..
Niall: okkay
Jutustelimme poikien kanssa hetken, he saattoivat minut asunnolleni, halasin heitä ja sitten he jatkoivat matkaa takaisin areenalle. Asuntoni ei ollut mikään suuri, se oli pieni omakotitalo isovanhempieni talon vieressä. Menin sisälle ja laitoin takin naulakkoon, miamissa on nyt näin syksystä tosi kylmä. Laitoin teeveden liedelle lämpeämään ja kävelin makuuhuoneeseen, otin kaapistani gollege-housut, sekä ison löysän t-paidan, puin ne päälleni laitoin puhelimeni housujen taskuun ja kävelin takaisin keittiöön, otin kupin kaapista ja laitoin teepussin kuppiin ja sammutin lieden ja kun olin ottamassa kannua liedeltä kaikki pimeni...
minä: m-mitä te täällä?
Zayn: Liam kertoi meille isoisästäsi ja emme halunneet että olisit yksin
minä: okei,kiitos..
Louis: mitäs sä muuten teet täällä, miksi et ole sairaalassa?
minä: Halusin antaa isoäitini antaa isoisälleni rauhassa hyvästit, olivathan he kuitenkin 50 vuotta naimisissa.. ja tulin tänne koska kävin aina pienenä täällä kun tulimme tänne niin isäni ja isoisäni kanssa.
Liam: okei
sitten puhelimeni alkoi soimaan, en edes katsonut soittajaa vaan vastasin suoraan..
minä: mikaela
soittaja: Mikaela, älä nyt lyö luuria korvaan vaan kuuntele
minä: Julius, käskin jo jättää mut rauhaan, nyt ei ole oikeasti hyvä hetki!!!
Löin luurit korvaan vaikka hän olikin pyytänyt etten tekisi niin. Kun nostin katseeni puhelimestani huomasin poikien katsovan minua..
Zayn: kuka on Julius?
minä: minun exäni, Suomesta, erosin hänestä ennen kuin muutin lontooseen, koska sain tietää että hän petti minua 7 eri tytön kanssa..
Liam: oouh..
minä: mutta olen kokonaan päässyt yli siitä, ja muutenkin olin jättämässä hänet joten..
Niall: okkay
Jutustelimme poikien kanssa hetken, he saattoivat minut asunnolleni, halasin heitä ja sitten he jatkoivat matkaa takaisin areenalle. Asuntoni ei ollut mikään suuri, se oli pieni omakotitalo isovanhempieni talon vieressä. Menin sisälle ja laitoin takin naulakkoon, miamissa on nyt näin syksystä tosi kylmä. Laitoin teeveden liedelle lämpeämään ja kävelin makuuhuoneeseen, otin kaapistani gollege-housut, sekä ison löysän t-paidan, puin ne päälleni laitoin puhelimeni housujen taskuun ja kävelin takaisin keittiöön, otin kupin kaapista ja laitoin teepussin kuppiin ja sammutin lieden ja kun olin ottamassa kannua liedeltä kaikki pimeni...
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Not afraid - 6
4 kuukauden kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olen nyt asunut 4 kuukautta Miamissa. Olen auttanut isovanhempiani asioissa. Isoisälläni on syöpä, jota ei voida poistaa koska se on levinnyt niin laajalle alueelle, ettei sen poistamisesta olisi mitään hyötyä. Olin käymässä kaupassa tekemässä heidän ruokaostoksiaan, kun he olivat lääkärissä. Sain ostokset tehtyä ja menin viemään ne isovanhempieni luokse. Isoäitini Mimosa lähetti minulle viestin että minun pitäisi tulla sairaalalle. Isoäitini pyys pitämään isoisälleni seuraa, kun hän menisi neulontakauppaan. Isoäitini lähti heti matkaan. Menin istumaan isoisäni viereen ja halasin häntä. Juttelimme hetken kun hänen silmänsä painautuivat kiinni. Koneet alkoivat piippaamaan. Hoitajia ja pari lääkäriä juoksi sisään ja yksi hoitajista työnsi minut pois huoneesta. Aloin itkemään, koska tiesin ettei isoisäni heräisi enää.. Juoksin ulos sairaalasta kun isoäitini oli saapunut sinne. Juoksin niin lujaa kun jaloistani pääsin, kyyneleet virtasivat silmistäni, en enään nähnyt eteeni ja törmäsin johonkin ja kaaduin maahan. Pyyhin kyyneleet ja näin hyvinkin tutut kasvot... Liam.. ja pojat.. Nousin ylös ja lähdin uudestaan juoksemaan, sanomatta sanaakaan heille..
Liamin näkökulma: Meillä oli muutama viikko sitten alkanut Amerikan kiertue. Olimme nyt Miamissa ja kävelimme kadulla kunnes joku tyttö juoksi itkien minua päin. Hän kaatui maahan.. Hän nosti päätään ja pyyhki kyyneleet.. Hän oli Mikaela.. Hän nousi nopeasti ylös ja jatkoi juoksemistaan sanomatta sanaakaan meille. Miksi hän itki? Vilkaisin poikiin ja he katsoivat minua kummastuneina..
Louis: oliks se?
minä: mikaela.. jeps.. mietin että pitäisikö juosta perään..
Harry: Jatketaanko matkaa?
minä: joo, jatketaan, minä unohdin puhelimeni hotellille, käyn hakemassa sen niin nähdään siellä?
Zayn: okei, ole nopea!
minä: minä yritän olla..
Lähdin kävelemään poispäin pojista. Mietin minneköhän Mikaela juoksi. Kävelin hetken matkan ja huomasin aika lähellä rantaa hänet. Menin istumaan hänen viereensä. Hän katsoi minua. Ja minä häntä.
Mikaela: miksi tulit siihen?
minä: koska näin kun itkit ja..
Mikaela: sinua kävi sääliksi..
minä: ei vain halusin tietää miksi itket?
Mikaela: Liam.. olen menettänyt elämästäni 2 rakkainta ihmistä..
mistä hän puhui, ketä hän oli menettänyt?
minä: mikaela, shh.. kaikki on hyvin..
mikaela: ensiksi menetin elämäni rakkauden ja nyt menetin isoisäni..
minä: sshhh... kaikki on hyvin..
halasin häntä.
Niallin näkökulma: Olimme studiolla jo ja odotimme Liamia. Hänellä on kestänyt jo tosi kauan.. Tiesin että hän ei ollut jättänyt puhelintaan hotellille, koska hänellä olis se kädessä yhdessä vaiheessa kun kävelimme. Tiesin että hän meni ja etsii Mikaelaa. Liam ei koskaan päässyt suhteen yli kunnolla. Hän oikeasti rakasti Mikaelaa ja paljon, joten ymmärrän miksi hän teki niin, mutta silti. Meidän pitäisi harjoitella illan keikkaa varten..
Mikaelan näkökulma: Liam tuli istumaan viereeni ja rauhoitteli minua. Mietin vain miksi jätin hänet. Minähän rakastin häntä ja minä menetin hänet. Minun teki mieli suudella häntä mutten voinut, hän luultavasti on päässyt elämässään eteenpäin, toisin kuin minä. minä silti rakastin häntä ja kaipasin.
minä: minun täytyy varmaan palata takaisin sairaalaan..
Liam: okei, minunkin pitää mennä takaisin poikien luokse..
Nousimme seisomaan ja katsoimme toisiamme, sitten hän suuteli minua.
Liamin näkökulma: Meillä oli muutama viikko sitten alkanut Amerikan kiertue. Olimme nyt Miamissa ja kävelimme kadulla kunnes joku tyttö juoksi itkien minua päin. Hän kaatui maahan.. Hän nosti päätään ja pyyhki kyyneleet.. Hän oli Mikaela.. Hän nousi nopeasti ylös ja jatkoi juoksemistaan sanomatta sanaakaan meille. Miksi hän itki? Vilkaisin poikiin ja he katsoivat minua kummastuneina..
Louis: oliks se?
minä: mikaela.. jeps.. mietin että pitäisikö juosta perään..
Harry: Jatketaanko matkaa?
minä: joo, jatketaan, minä unohdin puhelimeni hotellille, käyn hakemassa sen niin nähdään siellä?
Zayn: okei, ole nopea!
minä: minä yritän olla..
Lähdin kävelemään poispäin pojista. Mietin minneköhän Mikaela juoksi. Kävelin hetken matkan ja huomasin aika lähellä rantaa hänet. Menin istumaan hänen viereensä. Hän katsoi minua. Ja minä häntä.
Mikaela: miksi tulit siihen?
minä: koska näin kun itkit ja..
Mikaela: sinua kävi sääliksi..
minä: ei vain halusin tietää miksi itket?
Mikaela: Liam.. olen menettänyt elämästäni 2 rakkainta ihmistä..
mistä hän puhui, ketä hän oli menettänyt?
minä: mikaela, shh.. kaikki on hyvin..
mikaela: ensiksi menetin elämäni rakkauden ja nyt menetin isoisäni..
minä: sshhh... kaikki on hyvin..
halasin häntä.
Niallin näkökulma: Olimme studiolla jo ja odotimme Liamia. Hänellä on kestänyt jo tosi kauan.. Tiesin että hän ei ollut jättänyt puhelintaan hotellille, koska hänellä olis se kädessä yhdessä vaiheessa kun kävelimme. Tiesin että hän meni ja etsii Mikaelaa. Liam ei koskaan päässyt suhteen yli kunnolla. Hän oikeasti rakasti Mikaelaa ja paljon, joten ymmärrän miksi hän teki niin, mutta silti. Meidän pitäisi harjoitella illan keikkaa varten..
Mikaelan näkökulma: Liam tuli istumaan viereeni ja rauhoitteli minua. Mietin vain miksi jätin hänet. Minähän rakastin häntä ja minä menetin hänet. Minun teki mieli suudella häntä mutten voinut, hän luultavasti on päässyt elämässään eteenpäin, toisin kuin minä. minä silti rakastin häntä ja kaipasin.
minä: minun täytyy varmaan palata takaisin sairaalaan..
Liam: okei, minunkin pitää mennä takaisin poikien luokse..
Nousimme seisomaan ja katsoimme toisiamme, sitten hän suuteli minua.
Not Afraid - 5
muutaman viikon kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olemme seurustelleet Liamin kanssa salaa nyt 2 kuukautta ja on ollut pari kertaa milloin olemme melkein jääneet jollekkin kiinni, mutta olemme aina selvinneet hyvin tekosyin. Mutta en minä pelkäisi mitä Richard ja Harry ajattelisi tai pojat tai kukaan muukaan. Minä haluan olla Liamin kanssa, eikä mikään voi estää sitä, otan vaikka lopputilit, jos se sitä vaatii.. Olin kuitenkin matkalla töihin ja menin huoneeseeni ja istahdin koneen ääreen. Kunnes huomasin pöydälläni lapun 'Mikaela tuletko kokoushuoneeseen heti kun saavut töihin -Richard & Harry' Joten kävelin kokoushuoneeseen, näin pojat siellä.
minä: niin?
Richard: Pojat menisittekö ulos hetkeksi?
Louis: Yep
pojat nousivat ylös ja kävelivät ulos, Liam ja minä katsoimme toisiamme niin ettei kukaan huomannut..
minä: niin mitä?
Harry: Mikaela, sinun pitäisi näyttäytyä lehdistölle Harryn kanssa, niinkun niin että olisitte parisuhteessa
minä: mitä?!?! miksi?!?!
Richard: Harrylla on ollut monta baaritapahtumaa että lehdistö on saanut hänet kiinni monen tytön kanssa tässä lähiaikoina,ne jutut täytyy saada loppumaan ja tällä hetkellä sinä olet ainoa ketä voi siinä auttaa..
minä: mutta.. mutta, en minä voi
Harry: puhuimme pojille jo asiasta..
minä: mutta minä en voi!!
Richard: miksi et?
minä: koska minä seurustelen jo täydellisen ja ihanan ihmisen kanssa!
Harry: kenen kanssa?
katsoin lasiseinän läpi Liamia, pitäisikö minun sanoa se, en minä pelkää mitä he tekevät minulle, mutta mitä he tekevät Liamille..
Richard: et kai vain?
Hän huomasi että katsoin Liamia. Kävelin ulos huoneesta omaan huoneeseeni, otin laukkuni ja lähdin kävelemään pois rakennuksesta. Pojat sekä Richard ja Harry katsoivat perääni. Kun olin ulkona, lähdin juoksemaan kohti asuntoani.
Liamin näkökulma: Richard pyysi meitä poistumaan huoneesta kun Mikaela saapui sinne. Katsoimme hetken toisiamme tietenkin niin ettei kukaan muu huomannut sitä, mutta minua pelotti hiukan mitä Mikaela tekisi. Seisoimme hetken kokoushuoneen ulkopuolella, siinä oli lasiset seinät, katsahdin sisälle ja näin että Mikaela katsoi minua. Ja Richard myös... Sitten Mikaela käveli sieltä ulos sanomatta sanaakaan hän käveli omaan huoneeseensa, hetken kuluttua hän käveli sieltä pois. Kun häntä ei näkynyt Richard ja Harry tulivat pyytämään meidät vielä sisään..
Harry: Pojat, meidän täytyy kysyä nyt, että kenen teistä kanssa Mikaela seurustelee?
Pojat katselivat kummallisina, sitten päät kääntyivät minuun.
minä: öhm.. tota joo, kai se sit täytyy paljastaa..
Richard: pojat menisittekö ulos, keskustelemme Liamin kanssa hetken
pojat kävelivät ulos..
Harry: Kuinka kauan?
minä: ei kauaa
Harry: Kuinka kauan?
minä 2 kuukautta
Richard: ei kauaa.. mutta me kielsimme seurustelemasta hänen kanssaan..
minä: joo tiedän, mutta se vain tapahtui ja se tuntui siltä oikealta henkilöltä.. Minä oikeasti rakastan häntä
Harry: voit poistua nyt!
Kävelin ulos toimistosta, sitten ulos rakennuksesta. Lähdin kävelemään Mikaelan asunnolle. Kun pääsin sinne, huomasin että pojat olivat seuranneet minua.. en välittänyt, juoksin vain kerrostalon sisään ja menin Mikaelan oven taakse ja pimpotin monta kertaa. Ovi aukesi ja Mikaela avasi oven. Hän oli itkenyt, hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet..
minä: mikä sulla on?
mikaela: mä pilasin kaiken
minä: hei, et sä oo pilannu mitä
mikaela: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
minä: mitä miksi?!
Mikaelan näkökulma: mietin kokoajan miten kertoa pojille..
minä: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
Liam: mitä miksi?
*Flashback*
Kävelin takaisin kotiin ja sain viestin mummoltani, Miamista. 'Hei kulta, emme ole nähneet aikoihin olisi kiva jos tulisit käymään täällä, isoisäsi ei ole oikein hyvässä kunnossa, emmekä tiedä elääkö hän enää kauaa x' Aloin itkemään vielä enemmän. Kun pääsin kotiin puhelimeni soi, Harry..
minä: niin?
Harry: Mikaela, asia on nyt niin..
minä: niin asia on nyt niin että minä otan lopputilin, heippa..
ja katkaisin puhelun..
*Flasback ends*
minä: Liam, anna anteeksi, minun vain täytyy vain mennä...
Liam kääntyi ja käveli pois luotani paiskaten oven kiinni. Kaaduin polvilleni maahan ja aloin itkemään entistä enemmän.
minä: niin?
Richard: Pojat menisittekö ulos hetkeksi?
Louis: Yep
pojat nousivat ylös ja kävelivät ulos, Liam ja minä katsoimme toisiamme niin ettei kukaan huomannut..
minä: niin mitä?
Harry: Mikaela, sinun pitäisi näyttäytyä lehdistölle Harryn kanssa, niinkun niin että olisitte parisuhteessa
minä: mitä?!?! miksi?!?!
Richard: Harrylla on ollut monta baaritapahtumaa että lehdistö on saanut hänet kiinni monen tytön kanssa tässä lähiaikoina,ne jutut täytyy saada loppumaan ja tällä hetkellä sinä olet ainoa ketä voi siinä auttaa..
minä: mutta.. mutta, en minä voi
Harry: puhuimme pojille jo asiasta..
minä: mutta minä en voi!!
Richard: miksi et?
minä: koska minä seurustelen jo täydellisen ja ihanan ihmisen kanssa!
Harry: kenen kanssa?
katsoin lasiseinän läpi Liamia, pitäisikö minun sanoa se, en minä pelkää mitä he tekevät minulle, mutta mitä he tekevät Liamille..
Richard: et kai vain?
Hän huomasi että katsoin Liamia. Kävelin ulos huoneesta omaan huoneeseeni, otin laukkuni ja lähdin kävelemään pois rakennuksesta. Pojat sekä Richard ja Harry katsoivat perääni. Kun olin ulkona, lähdin juoksemaan kohti asuntoani.
Liamin näkökulma: Richard pyysi meitä poistumaan huoneesta kun Mikaela saapui sinne. Katsoimme hetken toisiamme tietenkin niin ettei kukaan muu huomannut sitä, mutta minua pelotti hiukan mitä Mikaela tekisi. Seisoimme hetken kokoushuoneen ulkopuolella, siinä oli lasiset seinät, katsahdin sisälle ja näin että Mikaela katsoi minua. Ja Richard myös... Sitten Mikaela käveli sieltä ulos sanomatta sanaakaan hän käveli omaan huoneeseensa, hetken kuluttua hän käveli sieltä pois. Kun häntä ei näkynyt Richard ja Harry tulivat pyytämään meidät vielä sisään..
Harry: Pojat, meidän täytyy kysyä nyt, että kenen teistä kanssa Mikaela seurustelee?
Pojat katselivat kummallisina, sitten päät kääntyivät minuun.
minä: öhm.. tota joo, kai se sit täytyy paljastaa..
Richard: pojat menisittekö ulos, keskustelemme Liamin kanssa hetken
pojat kävelivät ulos..
Harry: Kuinka kauan?
minä: ei kauaa
Harry: Kuinka kauan?
minä 2 kuukautta
Richard: ei kauaa.. mutta me kielsimme seurustelemasta hänen kanssaan..
minä: joo tiedän, mutta se vain tapahtui ja se tuntui siltä oikealta henkilöltä.. Minä oikeasti rakastan häntä
Harry: voit poistua nyt!
Kävelin ulos toimistosta, sitten ulos rakennuksesta. Lähdin kävelemään Mikaelan asunnolle. Kun pääsin sinne, huomasin että pojat olivat seuranneet minua.. en välittänyt, juoksin vain kerrostalon sisään ja menin Mikaelan oven taakse ja pimpotin monta kertaa. Ovi aukesi ja Mikaela avasi oven. Hän oli itkenyt, hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet..
minä: mikä sulla on?
mikaela: mä pilasin kaiken
minä: hei, et sä oo pilannu mitä
mikaela: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
minä: mitä miksi?!
Mikaelan näkökulma: mietin kokoajan miten kertoa pojille..
minä: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
Liam: mitä miksi?
*Flashback*
Kävelin takaisin kotiin ja sain viestin mummoltani, Miamista. 'Hei kulta, emme ole nähneet aikoihin olisi kiva jos tulisit käymään täällä, isoisäsi ei ole oikein hyvässä kunnossa, emmekä tiedä elääkö hän enää kauaa x' Aloin itkemään vielä enemmän. Kun pääsin kotiin puhelimeni soi, Harry..
minä: niin?
Harry: Mikaela, asia on nyt niin..
minä: niin asia on nyt niin että minä otan lopputilin, heippa..
ja katkaisin puhelun..
*Flasback ends*
minä: Liam, anna anteeksi, minun vain täytyy vain mennä...
Liam kääntyi ja käveli pois luotani paiskaten oven kiinni. Kaaduin polvilleni maahan ja aloin itkemään entistä enemmän.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Not afraid - 4
Liamin näkökulma: Menin managementin luokse tai ei Mikaela siellä ollut. Richard ja Harry katsoivat minua silmät suurina..
minä: En ole palaamassa Daniellen kanssa yhteen!!
Richard: Liam.. sinun.. keskeytin hänet..
minä: minun ei ole.. minä ja Danielle erosimme koska riitelimme emmekä nähneet toisiamme enään.. ja te hyväksyitte sen! minä en todellakaan palaa yhteen siksi että te pyydätte, se ei ole reilua ketään kohtaan..
Sitten ryntäsin ulos heidän toimistostaan..
2 viikon kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olen tehnyt poikien kanssa paljon töitä ja olen alkanut sopia kiertue päivämääriä ja paikkoja jo. Kiertue alkaa puolen vuoden kuluttua ja liput saapuvat myyntiin pian. Kaikki ihmettelivät sitä miksi fb:kissa parisuhdetilani on sinkku, joten selitin pojille sekä Richardille ja Harrylle etten seurustele enää, ettei suhde muka toiminut. En halunnut heidän sääliään joten en kertonut kaikkea. Istuin pöytäni ääressä kun Liam tuli eteeni..
minä: Liam, mitä sinä täällä? eikös teille ole harjoitukset nyt?
Liam: on, mutta minun oli pakko jutella yhdestä asiasta kanssasi.
minä: okei, mikä se on? Nousin seisomaan ja hän tuli eteeni seisomaan ja katsoi silmiini.. Sitten hän suuteli minua ja käveli pois, en saanut sanaakaa sanottua.. istuin alas ja mietin mitä minun pitäisi tehdä.. Järjestelin laput.. mutta sitten otinkin laukkuni ja lähdin kävelemään areenaa jossa pojat harjoittelivat.. Kävelin lavan viereen ja odottin että he lopettavat. Huomasin että pojat huomasivat minut ja lopettivat laulamisen ja alkoivat kävellä minua kohti..
Harry: Mik, mitäs sä täällä?
minä: minulla on vähän asiaa.. Elikkä sain sovittua teille koko kiertueen.. ja tässä ovat kaikki paikat ja päivämäärät..
Annoin Zaynille monisteen josta he kaikki näkivät ne.. En vilkaissutkaan Liamiin, mutta huomasin yhtäkkiä että hän lähti pois siitä juosten.. Pojat katsoivat minua ja sitten Liamia...
Niall: mikäs sille tuli?
Harry: Wow, mikäs sillä on?
Zayn: puhunko hänelle?
minää: ei minä menen, taidan tietää mistä tämä johtuu..
Louis: okkei..
Lähdin kävelemään pitkää käytävää pitkin, kävin pukuhuoneessa mutta Liam ei ollut siellä..Jatkoin etsimistä, löysin kuitenkin hänet istumasta yhestä nurkasta.. Istahdin hänen viereensä..
minä: Liam..juoksiks sää pois sen takia mitä sä teit toimistolla, koska ei se haitannu, koska... sitten hän keskeytti minut..
Liam: Siis, sä tarkotat?
minä: Kyllä Liam...
Katsoimme toisiamme silmiin ja yhtäkkiä aloimme lähestyä.. ja huulemme kohtasivat.. tunsin perhosia mahassani ja sellaisia tunteita mitä en ikinä Juliuksen kanssa kokenut.. Hymyilimme kun erkaannuimme
Liam: mitäs nyt?
minä: mm.. minä en tiedä..
Liam: tai siis kun minä haluaisin että olisit minun tyttöystäväni, jos sinä haluat, mutta...
minä: Liam, kyllä minä haluasin mutta Richard ja Harry.. Liam en minä pelkää heitä, lopetan vaikka työt jos se on siitä kii.. koska..
Liam: koska mitä?
minä: koska en ehkä ikinä löydä toista kenen kanssa tunnen niikuin tunnen sinun kanssasi..
Liam: Mikaela, minä pidän sinusta tosi paljon, enkä halua että joudut ongelmiin takiani, mutten halua menettääkkään sinua..
minä: niinkuin sanoin en pelkää heitä...
Liam: mutta jos vaikka ensi alkuun pidetään tämä salassa tai onko meillä edes mitäään tai no niin mutta yritettään sulatella heitä?
minä: Liam, meillä on jotain jos niin tahdot ja sopii sekin..
Liam: No sitten meillä on jotain..
minä: meidän pitää varmaan mennä muiden luokse he varmaankin ihmettelevät jo..
Liam: Mennään vaan..
Kävelimme muiden luokse ja he katsoivat meitä ihmeissään.. Muttemme kertoneet pojille mitä juuri oli tapahtunut, koska kukaan ei saisi tietää..
minä: En ole palaamassa Daniellen kanssa yhteen!!
Richard: Liam.. sinun.. keskeytin hänet..
minä: minun ei ole.. minä ja Danielle erosimme koska riitelimme emmekä nähneet toisiamme enään.. ja te hyväksyitte sen! minä en todellakaan palaa yhteen siksi että te pyydätte, se ei ole reilua ketään kohtaan..
Sitten ryntäsin ulos heidän toimistostaan..
2 viikon kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olen tehnyt poikien kanssa paljon töitä ja olen alkanut sopia kiertue päivämääriä ja paikkoja jo. Kiertue alkaa puolen vuoden kuluttua ja liput saapuvat myyntiin pian. Kaikki ihmettelivät sitä miksi fb:kissa parisuhdetilani on sinkku, joten selitin pojille sekä Richardille ja Harrylle etten seurustele enää, ettei suhde muka toiminut. En halunnut heidän sääliään joten en kertonut kaikkea. Istuin pöytäni ääressä kun Liam tuli eteeni..
minä: Liam, mitä sinä täällä? eikös teille ole harjoitukset nyt?
Liam: on, mutta minun oli pakko jutella yhdestä asiasta kanssasi.
minä: okei, mikä se on? Nousin seisomaan ja hän tuli eteeni seisomaan ja katsoi silmiini.. Sitten hän suuteli minua ja käveli pois, en saanut sanaakaa sanottua.. istuin alas ja mietin mitä minun pitäisi tehdä.. Järjestelin laput.. mutta sitten otinkin laukkuni ja lähdin kävelemään areenaa jossa pojat harjoittelivat.. Kävelin lavan viereen ja odottin että he lopettavat. Huomasin että pojat huomasivat minut ja lopettivat laulamisen ja alkoivat kävellä minua kohti..
Harry: Mik, mitäs sä täällä?
minä: minulla on vähän asiaa.. Elikkä sain sovittua teille koko kiertueen.. ja tässä ovat kaikki paikat ja päivämäärät..
Annoin Zaynille monisteen josta he kaikki näkivät ne.. En vilkaissutkaan Liamiin, mutta huomasin yhtäkkiä että hän lähti pois siitä juosten.. Pojat katsoivat minua ja sitten Liamia...
Niall: mikäs sille tuli?
Harry: Wow, mikäs sillä on?
Zayn: puhunko hänelle?
minää: ei minä menen, taidan tietää mistä tämä johtuu..
Louis: okkei..
Lähdin kävelemään pitkää käytävää pitkin, kävin pukuhuoneessa mutta Liam ei ollut siellä..Jatkoin etsimistä, löysin kuitenkin hänet istumasta yhestä nurkasta.. Istahdin hänen viereensä..
minä: Liam..juoksiks sää pois sen takia mitä sä teit toimistolla, koska ei se haitannu, koska... sitten hän keskeytti minut..
Liam: Siis, sä tarkotat?
minä: Kyllä Liam...
Katsoimme toisiamme silmiin ja yhtäkkiä aloimme lähestyä.. ja huulemme kohtasivat.. tunsin perhosia mahassani ja sellaisia tunteita mitä en ikinä Juliuksen kanssa kokenut.. Hymyilimme kun erkaannuimme
Liam: mitäs nyt?
minä: mm.. minä en tiedä..
Liam: tai siis kun minä haluaisin että olisit minun tyttöystäväni, jos sinä haluat, mutta...
minä: Liam, kyllä minä haluasin mutta Richard ja Harry.. Liam en minä pelkää heitä, lopetan vaikka työt jos se on siitä kii.. koska..
Liam: koska mitä?
minä: koska en ehkä ikinä löydä toista kenen kanssa tunnen niikuin tunnen sinun kanssasi..
Liam: Mikaela, minä pidän sinusta tosi paljon, enkä halua että joudut ongelmiin takiani, mutten halua menettääkkään sinua..
minä: niinkuin sanoin en pelkää heitä...
Liam: mutta jos vaikka ensi alkuun pidetään tämä salassa tai onko meillä edes mitäään tai no niin mutta yritettään sulatella heitä?
minä: Liam, meillä on jotain jos niin tahdot ja sopii sekin..
Liam: No sitten meillä on jotain..
minä: meidän pitää varmaan mennä muiden luokse he varmaankin ihmettelevät jo..
Liam: Mennään vaan..
Kävelimme muiden luokse ja he katsoivat meitä ihmeissään.. Muttemme kertoneet pojille mitä juuri oli tapahtunut, koska kukaan ei saisi tietää..
Not Afraid - 3
Liamin näkökulma: Kun olimme poikien kanssa lähdössä pois Nando'sista, päätin lähteä kävelemään, piti selvitellä ajatuksiani. Pojat lähtivät autolla kotiin ja minä lähdin kävelemään kohti puistoa, istahdin siellä yhdelle penkille.
Mikaelan näkökulma: Juoksin pitkän matkan, päätin kuitenkin juosta vielä puiston halki.. Huomasin yhdellä penkillä tutut kasvot. Hän näytti miettivän jotain, mutta päätin silti käydä moikkaamassa häntä.
minä: Hei Liam, mitäs sä täällä?
Liam: Hei Mik, en oikein mitään, tulin miettimään, mitäs sinä? tai no lenkillä vai?
minä: Mik? ja juu lenkillä olen, selvittää hyvin päätä, kun jouksee ja kuuntelee musiikkia..
Liam: Mik niinkuin Mikaela, keksin sen...
minä: haha, pidän siitä..
Liam: haha, hyvä voin siis käyttää sitä..
minä: haha, käytä pois vaaan, mutta minun täytyy kyllä nyt jatkaa matkaa.. nähdään huomenna?
Liam: okei ja juu nähdään..
Jatkoin juoksemista, mutten voinut mitään muuta kuin hymyillä, en kyllä tiennyt miksi, mutta minä vain hymyilin. Pääsin kotiin ja menin heti suihkuun. Kun tulin suihkusta, otin kaapistani alusvaatteet, harmaat kangas shortsit, valkoisen topin, hiukseni laitoin nutturalle. Menin olohuoneeseen ja avasin television ja otin yös läppärini. Käväisin twitterissä, ei siellä ollut mitään ihmeellistä. Sitten menin facebookkiin, 5 uutta kaveri pyyntöä.. Zayn, Harry, Niall, Louis ja Liam. Hyväksyin heidät. Sammutin koneen ja katsoin lempielokuvaani, Toy story. Kuitenkin nukahdin kesken kaiken. Kun heräsin, kello oli 7... minun pitäisi tavata pojat 8. Juoksin, huoneeseeni ja vaatekaapille. Otin mustat farkut, sinisen topin ja mustan neuletakin. Heitin mustat korkkarit jalkaan, avasin hiukset ja harjasin ne.. Pesin hampaat ja nappasin keittiöstä omenan mukaani. Otin laukun, juoksin ulos ja lähdin kävelemään Ellenin toimistoa kohti. Pääsin toimistolle ja istahdin alas odottamaan poikia, vilkaisin kelloa, se oli 7.55. Niin olen siis Ellenin aamushow:n toimistolla, hän haastattelee poikia.
muutaman tunnin kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olimme käyneet poikien kanssa jo 2 haastattelua viidestä haastattelusta. He ovat pärjänneet hyvin tähän menessä. Olen iloinen että sain tämän työn. Ja että pääsin työskentelemään ja että pääsin tekemään töitä poikien kanssa.
Harryn näkökulma: Kun näin Mikaelan eilen, ajattelin et mikä namupala siinä on, mutta kuitenkin kun tutustuimme hän ei ollut yhtään minun tyyppiäni ja huomasin miten joku muu katsoi häntä. Liam. Liam tosiaan pitää Mikaelasta ja se on ensimmäinen tyttö ketä hän edes katsoi noin Daniellen jälkeen ja heidän erostaan on sentään puoli vuotta. En tiedä miksi mutta en voi antaa itseni pokata Mikaelaa, vaikka hän onkin hyvän näköinen niin silti.
Liamin näkökulma: En tiedä, ajattelin etten olisi toipunut Daniellesta vielä, etten ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta heti kun näin Mikaelan. Hänessä oli sitä jotain, että joku sisälläni vain sanoi että hän on se oikea. Mutta Richard ja Harry kielsivät ettei saisi tulla mitään suhteita. Mutten pysty kieltämäänkään näitä tunteita. Ehkä he sanoivat niin vain ettei Harry yrittäisi mitään ja pilaisi työsuhdetta. Voisin ehkä yrittää jutella heille asiasta, tai jos Mikaela vaikka tuntisikin samoin, paitsi hän sanoi että hän seurustelee. Istuimme sohvalla haastattelijan edessä, mutta en voinut muuta kuin katsoa hänen olkansa yli Mikaelaa. Miksi en saa häntä mielestäni pois. Puhelimeni piippasi ja katsoin puhelimen näyttöä. Viesti...Daniellelta.. sekä Richardilta Palasimme haastatteluista kotiin ja istahdin sohvalle ja huokaisin syvään.
Louis: Liam mitäs mies?
minä: Louis, ei nyt..
Zayn: Liam, kerro nyt?
Harry: Liam, puhu meille
Niall: odota haen ruokaa...
minä: Niall!!
Niall: anteeksi mulla on nälkä..
Zayn: Liam, mikä meidän daddyn mieltä painaa?
minä: ennen kuin erosimme Daniellen kanssa, riitelimme tosi paljon, eikä meillä ollut aikaa toisillemme.. Riitelimme aika paljon ja sitten päätimme erota. Puhuimme managementin kanssa asiat selväksi ja he hyväksyivät asiat. Nyt kuitenkin Richard oli laittanut viestiä ja niin oli Daniellekin.
Niall: mitä!?! miksi?!
Harry: Ei kai ne?!
minä: Richardin mielestä minun pitäisi palata Daniellen kanssa yhteen ja Daniellekin haluaa sitä.
Louis: Mutta??
minä: kun en.. öööm..
Zayn: sä tykkäät toisesta!!
minä: no enhän...
Harry: Liam on lätkässä, ja mä tiedän keneen...
minä: etkä tiedä, koska en ole lätkässä keneenkään.. minä vain sitä koska en näe mitään järkeä siinä että minä ja Danielle olisimme yhdessä kaiken sen riitelyn jälkeen. En tiedä haluanko häntä takaisin, vaikken kunnolla suhteesta yli olekkaan päässyt mutta silti..
Louis: ouh man.. mä niin tunnen sun tuskas..
Niall: tee niinku parhaakses näet..
minä: mutta antaakohan Richard tehdä niin?
Harry: antaa, kunhan meet juttelee sen kanssa
minä: mä teen niin heti huomenna.. mä meen moikkaamaan Andyä myöhemmin..
Louis: sano terveisiä..
Mikaelan näkökulma: Ne ruskeat ihanat silmät pyörivät vain mielessäni, miksen saa niitä pois mielestäni. Puhelimeni on soinut koko päivän Julius on yrittänyt soittaa ja hän on lähettänyt paljon viestejäkin. En ole avannut niitä, olen vain suoraan poistanut ne. Niin Julius on poikaystäväni tai entinen poikaystäväni. Jätin hänet ennen kuin lähdin tänne, koska kun olin lomamatkalla Tanskassa, ja soitin skypessä hänelle, hänen kameransa pompahti päälle ja näin kuinka hän oli sängyssä jonkun toisen kanssa. En halunnut nähdä häntä enään sen jälkeen.. En haluan ajatella häntä enään ikinä... sitä paitsi pidän eräästä toisesta joten...
Mikaelan näkökulma: Juoksin pitkän matkan, päätin kuitenkin juosta vielä puiston halki.. Huomasin yhdellä penkillä tutut kasvot. Hän näytti miettivän jotain, mutta päätin silti käydä moikkaamassa häntä.
minä: Hei Liam, mitäs sä täällä?
Liam: Hei Mik, en oikein mitään, tulin miettimään, mitäs sinä? tai no lenkillä vai?
minä: Mik? ja juu lenkillä olen, selvittää hyvin päätä, kun jouksee ja kuuntelee musiikkia..
Liam: Mik niinkuin Mikaela, keksin sen...
minä: haha, pidän siitä..
Liam: haha, hyvä voin siis käyttää sitä..
minä: haha, käytä pois vaaan, mutta minun täytyy kyllä nyt jatkaa matkaa.. nähdään huomenna?
Liam: okei ja juu nähdään..
Jatkoin juoksemista, mutten voinut mitään muuta kuin hymyillä, en kyllä tiennyt miksi, mutta minä vain hymyilin. Pääsin kotiin ja menin heti suihkuun. Kun tulin suihkusta, otin kaapistani alusvaatteet, harmaat kangas shortsit, valkoisen topin, hiukseni laitoin nutturalle. Menin olohuoneeseen ja avasin television ja otin yös läppärini. Käväisin twitterissä, ei siellä ollut mitään ihmeellistä. Sitten menin facebookkiin, 5 uutta kaveri pyyntöä.. Zayn, Harry, Niall, Louis ja Liam. Hyväksyin heidät. Sammutin koneen ja katsoin lempielokuvaani, Toy story. Kuitenkin nukahdin kesken kaiken. Kun heräsin, kello oli 7... minun pitäisi tavata pojat 8. Juoksin, huoneeseeni ja vaatekaapille. Otin mustat farkut, sinisen topin ja mustan neuletakin. Heitin mustat korkkarit jalkaan, avasin hiukset ja harjasin ne.. Pesin hampaat ja nappasin keittiöstä omenan mukaani. Otin laukun, juoksin ulos ja lähdin kävelemään Ellenin toimistoa kohti. Pääsin toimistolle ja istahdin alas odottamaan poikia, vilkaisin kelloa, se oli 7.55. Niin olen siis Ellenin aamushow:n toimistolla, hän haastattelee poikia.
muutaman tunnin kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olimme käyneet poikien kanssa jo 2 haastattelua viidestä haastattelusta. He ovat pärjänneet hyvin tähän menessä. Olen iloinen että sain tämän työn. Ja että pääsin työskentelemään ja että pääsin tekemään töitä poikien kanssa.
Harryn näkökulma: Kun näin Mikaelan eilen, ajattelin et mikä namupala siinä on, mutta kuitenkin kun tutustuimme hän ei ollut yhtään minun tyyppiäni ja huomasin miten joku muu katsoi häntä. Liam. Liam tosiaan pitää Mikaelasta ja se on ensimmäinen tyttö ketä hän edes katsoi noin Daniellen jälkeen ja heidän erostaan on sentään puoli vuotta. En tiedä miksi mutta en voi antaa itseni pokata Mikaelaa, vaikka hän onkin hyvän näköinen niin silti.
Liamin näkökulma: En tiedä, ajattelin etten olisi toipunut Daniellesta vielä, etten ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta heti kun näin Mikaelan. Hänessä oli sitä jotain, että joku sisälläni vain sanoi että hän on se oikea. Mutta Richard ja Harry kielsivät ettei saisi tulla mitään suhteita. Mutten pysty kieltämäänkään näitä tunteita. Ehkä he sanoivat niin vain ettei Harry yrittäisi mitään ja pilaisi työsuhdetta. Voisin ehkä yrittää jutella heille asiasta, tai jos Mikaela vaikka tuntisikin samoin, paitsi hän sanoi että hän seurustelee. Istuimme sohvalla haastattelijan edessä, mutta en voinut muuta kuin katsoa hänen olkansa yli Mikaelaa. Miksi en saa häntä mielestäni pois. Puhelimeni piippasi ja katsoin puhelimen näyttöä. Viesti...Daniellelta.. sekä Richardilta Palasimme haastatteluista kotiin ja istahdin sohvalle ja huokaisin syvään.
Louis: Liam mitäs mies?
minä: Louis, ei nyt..
Zayn: Liam, kerro nyt?
Harry: Liam, puhu meille
Niall: odota haen ruokaa...
minä: Niall!!
Niall: anteeksi mulla on nälkä..
Zayn: Liam, mikä meidän daddyn mieltä painaa?
minä: ennen kuin erosimme Daniellen kanssa, riitelimme tosi paljon, eikä meillä ollut aikaa toisillemme.. Riitelimme aika paljon ja sitten päätimme erota. Puhuimme managementin kanssa asiat selväksi ja he hyväksyivät asiat. Nyt kuitenkin Richard oli laittanut viestiä ja niin oli Daniellekin.
Niall: mitä!?! miksi?!
Harry: Ei kai ne?!
minä: Richardin mielestä minun pitäisi palata Daniellen kanssa yhteen ja Daniellekin haluaa sitä.
Louis: Mutta??
minä: kun en.. öööm..
Zayn: sä tykkäät toisesta!!
minä: no enhän...
Harry: Liam on lätkässä, ja mä tiedän keneen...
minä: etkä tiedä, koska en ole lätkässä keneenkään.. minä vain sitä koska en näe mitään järkeä siinä että minä ja Danielle olisimme yhdessä kaiken sen riitelyn jälkeen. En tiedä haluanko häntä takaisin, vaikken kunnolla suhteesta yli olekkaan päässyt mutta silti..
Louis: ouh man.. mä niin tunnen sun tuskas..
Niall: tee niinku parhaakses näet..
minä: mutta antaakohan Richard tehdä niin?
Harry: antaa, kunhan meet juttelee sen kanssa
minä: mä teen niin heti huomenna.. mä meen moikkaamaan Andyä myöhemmin..
Louis: sano terveisiä..
Mikaelan näkökulma: Ne ruskeat ihanat silmät pyörivät vain mielessäni, miksen saa niitä pois mielestäni. Puhelimeni on soinut koko päivän Julius on yrittänyt soittaa ja hän on lähettänyt paljon viestejäkin. En ole avannut niitä, olen vain suoraan poistanut ne. Niin Julius on poikaystäväni tai entinen poikaystäväni. Jätin hänet ennen kuin lähdin tänne, koska kun olin lomamatkalla Tanskassa, ja soitin skypessä hänelle, hänen kameransa pompahti päälle ja näin kuinka hän oli sängyssä jonkun toisen kanssa. En halunnut nähdä häntä enään sen jälkeen.. En haluan ajatella häntä enään ikinä... sitä paitsi pidän eräästä toisesta joten...
Ilmoitus!!
Hei, sori nyt kun ei oo taaskaan tullu osaa, ja en tie tuleeko nyttenkään, mutta alussa on :) Mutta mä olen tällä hetkell töissä sillai että joudun aamulla herää 6 aikaa ja tuun kotiin joskus siinä 2-4 aikoihin, vähän riippuu, mutta kuitenki ja mä oon nyt aina ollu tosi väsynyt sen jälkeen etten ees oo avannu konetta ollenkaan joten pahoitteluni että ootte ja nyt joudutte odottamaan hiukan mutta perjantaina tai lauantaina mä sitte yritän oikeesti kirjottaa sen osan valmiiks, tai uuden osan :D Kiitos että ootte jaksanu lukee ja odottaa, odotus toivottavasti palkitaan pian ;)
Hyvää kannattaa odottaa :D
Hyvää kannattaa odottaa :D
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Not Afraid - 2
Mikaelan näkökulma: Lähdin kotiin, kun kello oli 3. Kävelin autolleni ja sitten muistin että unohdin puhelimeni ja pari kansiota pöydälleni, joten lähdin hakemaan niitä. Kun pääsin sisälle, huoneeseeni, huomasin siellä 5 poikaa.
minä: mitäs te täällä?
Liam: hengaillaan...
minä: okei... no en jää häiritsemään, otan vain nämä tästä..
Niall: mulla on nälkää, mennään pojat syömään
Louis: sulla on aina nälkä Niall, mut mennää vaa
Harry: Mikaela, haluuks säki tulla?
minä: Emmä kerkee, kiitos vaan..
Zayn: tulisit nyyt
Niall: pliiiis..... Niall sanoi vauva äänellä..
minä: hyvä on, minä tulen..
Menin poikien kanssa Nando'siin syömään. Niallista huomasi että hän osaa syödä paljon. Liam on niin sanottu 'daddy' pojille, Louis on hauska, Zayn mysteerinen ja Harry on flirtti.. No minulla ei ainakaan ikinä tule olemaan tylsää näiden persoonien kanssa.
Louis: Mikaela, oletko täältä vai?
minä: En, olen Suomesta.. tai siis vanhempani ovat molemmat suomalaisia, mutta synnyin Amerikassa. Ja kun olin 1 niin muutimme Suomeen.
Harry: mielenkiintoista..
minä: tosi mieleenkiintoista.. täytyy myöntää ette ehkä usko mutta en oikeastaan tiedä mitään teistä joten, mistä päin te olette?
Zayn: tosissas?
Niall: et ole fani?
minä: en ole ikinä kuullutkaan teistä..
Louis: oikeesti?
minä: mm m...
Liam: no mä olen Wolverhamptonista
Harry: Holmes chapelista
Louis: Doncaster
Zayn: Bradford
Niall: Mullingar
minä: ahaa.. okei, eli oot Irlannista..
Niall: Yeppers
minä: ajattelin sun accentista
Liam: haha, siitä tunnistaa meiän pienen leprachauntin
minä: haha.. niin kai tiedätte että teillä on huomenna 5 haastattelua?
Zayn: Yep.. nyt tiedämme
sitten puhelimeni alkoi soimaan, katsoin kuka soittaa..."Julius".. miksi hänen pitää juuri nyt soittaa.. En vastannut... en juuri nyt halunnut puhua hänen kanssaan..
Harry: etkö aio vastata?
minä: en, mutta minun pitää nyt mennä..
Nousin ylös pöydästä, kiitin poikia seurasta ja otin laukkuni ja lähin kävelemään kohti asuntoani. Puhelimeni alkoi uudelleen soimaan..vastasin.
minä: mitä nyt?
Julius: kultaa, älä nyt suutu, missä olet?
minä: sehän ei sinulle kuulu
Julius: Heei, älä nyt, se oli virhe, anteeksi, missä olet?
minä: en kerro, ja juttumme olisi muutenkin ollut ohi!!
Julius: hei Mikaela, kerro missä olet?
minä: en kerro.. paneskele sinä siellä niitä ihmisiä, minua ei kiinnosta enää, koska tämä oli tässä, älä soita minulle enää ikinä!!
Katkaisin puhelun, se saatanan paskiainen, kehtaakin soittaa minulle vielä... Kävelin ovelleni ja kaivoin avaimet, avasin oven. Heitin laukun nurkkaan ja kävelin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle ja huokaisin syvään... nousin kuitenkin ylös ja menin huoneeseeni ja vedin lenkki vaatteet päälleni. Otin lasin kaapista ja join vettä, sitten laitoin lenkkarit jalkaan ja kuulokkeet korviin. Lähdin pitkälle lenkille selvittelemään ajatuksiani.
minä: mitäs te täällä?
Liam: hengaillaan...
minä: okei... no en jää häiritsemään, otan vain nämä tästä..
Niall: mulla on nälkää, mennään pojat syömään
Louis: sulla on aina nälkä Niall, mut mennää vaa
Harry: Mikaela, haluuks säki tulla?
minä: Emmä kerkee, kiitos vaan..
Zayn: tulisit nyyt
Niall: pliiiis..... Niall sanoi vauva äänellä..
minä: hyvä on, minä tulen..
Menin poikien kanssa Nando'siin syömään. Niallista huomasi että hän osaa syödä paljon. Liam on niin sanottu 'daddy' pojille, Louis on hauska, Zayn mysteerinen ja Harry on flirtti.. No minulla ei ainakaan ikinä tule olemaan tylsää näiden persoonien kanssa.
Louis: Mikaela, oletko täältä vai?
minä: En, olen Suomesta.. tai siis vanhempani ovat molemmat suomalaisia, mutta synnyin Amerikassa. Ja kun olin 1 niin muutimme Suomeen.
Harry: mielenkiintoista..
minä: tosi mieleenkiintoista.. täytyy myöntää ette ehkä usko mutta en oikeastaan tiedä mitään teistä joten, mistä päin te olette?
Zayn: tosissas?
Niall: et ole fani?
minä: en ole ikinä kuullutkaan teistä..
Louis: oikeesti?
minä: mm m...
Liam: no mä olen Wolverhamptonista
Harry: Holmes chapelista
Louis: Doncaster
Zayn: Bradford
Niall: Mullingar
minä: ahaa.. okei, eli oot Irlannista..
Niall: Yeppers
minä: ajattelin sun accentista
Liam: haha, siitä tunnistaa meiän pienen leprachauntin
minä: haha.. niin kai tiedätte että teillä on huomenna 5 haastattelua?
Zayn: Yep.. nyt tiedämme
sitten puhelimeni alkoi soimaan, katsoin kuka soittaa..."Julius".. miksi hänen pitää juuri nyt soittaa.. En vastannut... en juuri nyt halunnut puhua hänen kanssaan..
Harry: etkö aio vastata?
minä: en, mutta minun pitää nyt mennä..
Nousin ylös pöydästä, kiitin poikia seurasta ja otin laukkuni ja lähin kävelemään kohti asuntoani. Puhelimeni alkoi uudelleen soimaan..vastasin.
minä: mitä nyt?
Julius: kultaa, älä nyt suutu, missä olet?
minä: sehän ei sinulle kuulu
Julius: Heei, älä nyt, se oli virhe, anteeksi, missä olet?
minä: en kerro, ja juttumme olisi muutenkin ollut ohi!!
Julius: hei Mikaela, kerro missä olet?
minä: en kerro.. paneskele sinä siellä niitä ihmisiä, minua ei kiinnosta enää, koska tämä oli tässä, älä soita minulle enää ikinä!!
Katkaisin puhelun, se saatanan paskiainen, kehtaakin soittaa minulle vielä... Kävelin ovelleni ja kaivoin avaimet, avasin oven. Heitin laukun nurkkaan ja kävelin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle ja huokaisin syvään... nousin kuitenkin ylös ja menin huoneeseeni ja vedin lenkki vaatteet päälleni. Otin lasin kaapista ja join vettä, sitten laitoin lenkkarit jalkaan ja kuulokkeet korviin. Lähdin pitkälle lenkille selvittelemään ajatuksiani.
Tilaa:
Kommentit (Atom)