muutaman viikon kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olemme seurustelleet Liamin kanssa salaa nyt 2 kuukautta ja on ollut pari kertaa milloin olemme melkein jääneet jollekkin kiinni, mutta olemme aina selvinneet hyvin tekosyin. Mutta en minä pelkäisi mitä Richard ja Harry ajattelisi tai pojat tai kukaan muukaan. Minä haluan olla Liamin kanssa, eikä mikään voi estää sitä, otan vaikka lopputilit, jos se sitä vaatii.. Olin kuitenkin matkalla töihin ja menin huoneeseeni ja istahdin koneen ääreen. Kunnes huomasin pöydälläni lapun 'Mikaela tuletko kokoushuoneeseen heti kun saavut töihin -Richard & Harry' Joten kävelin kokoushuoneeseen, näin pojat siellä.
minä: niin?
Richard: Pojat menisittekö ulos hetkeksi?
Louis: Yep
pojat nousivat ylös ja kävelivät ulos, Liam ja minä katsoimme toisiamme niin ettei kukaan huomannut..
minä: niin mitä?
Harry: Mikaela, sinun pitäisi näyttäytyä lehdistölle Harryn kanssa, niinkun niin että olisitte parisuhteessa
minä: mitä?!?! miksi?!?!
Richard: Harrylla on ollut monta baaritapahtumaa että lehdistö on saanut hänet kiinni monen tytön kanssa tässä lähiaikoina,ne jutut täytyy saada loppumaan ja tällä hetkellä sinä olet ainoa ketä voi siinä auttaa..
minä: mutta.. mutta, en minä voi
Harry: puhuimme pojille jo asiasta..
minä: mutta minä en voi!!
Richard: miksi et?
minä: koska minä seurustelen jo täydellisen ja ihanan ihmisen kanssa!
Harry: kenen kanssa?
katsoin lasiseinän läpi Liamia, pitäisikö minun sanoa se, en minä pelkää mitä he tekevät minulle, mutta mitä he tekevät Liamille..
Richard: et kai vain?
Hän huomasi että katsoin Liamia. Kävelin ulos huoneesta omaan huoneeseeni, otin laukkuni ja lähdin kävelemään pois rakennuksesta. Pojat sekä Richard ja Harry katsoivat perääni. Kun olin ulkona, lähdin juoksemaan kohti asuntoani.
Liamin näkökulma: Richard pyysi meitä poistumaan huoneesta kun Mikaela saapui sinne. Katsoimme hetken toisiamme tietenkin niin ettei kukaan muu huomannut sitä, mutta minua pelotti hiukan mitä Mikaela tekisi. Seisoimme hetken kokoushuoneen ulkopuolella, siinä oli lasiset seinät, katsahdin sisälle ja näin että Mikaela katsoi minua. Ja Richard myös... Sitten Mikaela käveli sieltä ulos sanomatta sanaakaan hän käveli omaan huoneeseensa, hetken kuluttua hän käveli sieltä pois. Kun häntä ei näkynyt Richard ja Harry tulivat pyytämään meidät vielä sisään..
Harry: Pojat, meidän täytyy kysyä nyt, että kenen teistä kanssa Mikaela seurustelee?
Pojat katselivat kummallisina, sitten päät kääntyivät minuun.
minä: öhm.. tota joo, kai se sit täytyy paljastaa..
Richard: pojat menisittekö ulos, keskustelemme Liamin kanssa hetken
pojat kävelivät ulos..
Harry: Kuinka kauan?
minä: ei kauaa
Harry: Kuinka kauan?
minä 2 kuukautta
Richard: ei kauaa.. mutta me kielsimme seurustelemasta hänen kanssaan..
minä: joo tiedän, mutta se vain tapahtui ja se tuntui siltä oikealta henkilöltä.. Minä oikeasti rakastan häntä
Harry: voit poistua nyt!
Kävelin ulos toimistosta, sitten ulos rakennuksesta. Lähdin kävelemään Mikaelan asunnolle. Kun pääsin sinne, huomasin että pojat olivat seuranneet minua.. en välittänyt, juoksin vain kerrostalon sisään ja menin Mikaelan oven taakse ja pimpotin monta kertaa. Ovi aukesi ja Mikaela avasi oven. Hän oli itkenyt, hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet..
minä: mikä sulla on?
mikaela: mä pilasin kaiken
minä: hei, et sä oo pilannu mitä
mikaela: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
minä: mitä miksi?!
Mikaelan näkökulma: mietin kokoajan miten kertoa pojille..
minä: Liam, mun pitää muuttaa Amerikkaan
Liam: mitä miksi?
*Flashback*
Kävelin takaisin kotiin ja sain viestin mummoltani, Miamista. 'Hei kulta, emme ole nähneet aikoihin olisi kiva jos tulisit käymään täällä, isoisäsi ei ole oikein hyvässä kunnossa, emmekä tiedä elääkö hän enää kauaa x' Aloin itkemään vielä enemmän. Kun pääsin kotiin puhelimeni soi, Harry..
minä: niin?
Harry: Mikaela, asia on nyt niin..
minä: niin asia on nyt niin että minä otan lopputilin, heippa..
ja katkaisin puhelun..
*Flasback ends*
minä: Liam, anna anteeksi, minun vain täytyy vain mennä...
Liam kääntyi ja käveli pois luotani paiskaten oven kiinni. Kaaduin polvilleni maahan ja aloin itkemään entistä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti