4 kuukauden kuluttua, Mikaelan näkökulma: Olen nyt asunut 4 kuukautta Miamissa. Olen auttanut isovanhempiani asioissa. Isoisälläni on syöpä, jota ei voida poistaa koska se on levinnyt niin laajalle alueelle, ettei sen poistamisesta olisi mitään hyötyä. Olin käymässä kaupassa tekemässä heidän ruokaostoksiaan, kun he olivat lääkärissä. Sain ostokset tehtyä ja menin viemään ne isovanhempieni luokse. Isoäitini Mimosa lähetti minulle viestin että minun pitäisi tulla sairaalalle. Isoäitini pyys pitämään isoisälleni seuraa, kun hän menisi neulontakauppaan. Isoäitini lähti heti matkaan. Menin istumaan isoisäni viereen ja halasin häntä. Juttelimme hetken kun hänen silmänsä painautuivat kiinni. Koneet alkoivat piippaamaan. Hoitajia ja pari lääkäriä juoksi sisään ja yksi hoitajista työnsi minut pois huoneesta. Aloin itkemään, koska tiesin ettei isoisäni heräisi enää.. Juoksin ulos sairaalasta kun isoäitini oli saapunut sinne. Juoksin niin lujaa kun jaloistani pääsin, kyyneleet virtasivat silmistäni, en enään nähnyt eteeni ja törmäsin johonkin ja kaaduin maahan. Pyyhin kyyneleet ja näin hyvinkin tutut kasvot... Liam.. ja pojat.. Nousin ylös ja lähdin uudestaan juoksemaan, sanomatta sanaakaan heille..
Liamin näkökulma: Meillä oli muutama viikko sitten alkanut Amerikan kiertue. Olimme nyt Miamissa ja kävelimme kadulla kunnes joku tyttö juoksi itkien minua päin. Hän kaatui maahan.. Hän nosti päätään ja pyyhki kyyneleet.. Hän oli Mikaela.. Hän nousi nopeasti ylös ja jatkoi juoksemistaan sanomatta sanaakaan meille. Miksi hän itki? Vilkaisin poikiin ja he katsoivat minua kummastuneina..
Louis: oliks se?
minä: mikaela.. jeps.. mietin että pitäisikö juosta perään..
Harry: Jatketaanko matkaa?
minä: joo, jatketaan, minä unohdin puhelimeni hotellille, käyn hakemassa sen niin nähdään siellä?
Zayn: okei, ole nopea!
minä: minä yritän olla..
Lähdin kävelemään poispäin pojista. Mietin minneköhän Mikaela juoksi. Kävelin hetken matkan ja huomasin aika lähellä rantaa hänet. Menin istumaan hänen viereensä. Hän katsoi minua. Ja minä häntä.
Mikaela: miksi tulit siihen?
minä: koska näin kun itkit ja..
Mikaela: sinua kävi sääliksi..
minä: ei vain halusin tietää miksi itket?
Mikaela: Liam.. olen menettänyt elämästäni 2 rakkainta ihmistä..
mistä hän puhui, ketä hän oli menettänyt?
minä: mikaela, shh.. kaikki on hyvin..
mikaela: ensiksi menetin elämäni rakkauden ja nyt menetin isoisäni..
minä: sshhh... kaikki on hyvin..
halasin häntä.
Niallin näkökulma: Olimme studiolla jo ja odotimme Liamia. Hänellä on kestänyt jo tosi kauan.. Tiesin että hän ei ollut jättänyt puhelintaan hotellille, koska hänellä olis se kädessä yhdessä vaiheessa kun kävelimme. Tiesin että hän meni ja etsii Mikaelaa. Liam ei koskaan päässyt suhteen yli kunnolla. Hän oikeasti rakasti Mikaelaa ja paljon, joten ymmärrän miksi hän teki niin, mutta silti. Meidän pitäisi harjoitella illan keikkaa varten..
Mikaelan näkökulma: Liam tuli istumaan viereeni ja rauhoitteli minua. Mietin vain miksi jätin hänet. Minähän rakastin häntä ja minä menetin hänet. Minun teki mieli suudella häntä mutten voinut, hän luultavasti on päässyt elämässään eteenpäin, toisin kuin minä. minä silti rakastin häntä ja kaipasin.
minä: minun täytyy varmaan palata takaisin sairaalaan..
Liam: okei, minunkin pitää mennä takaisin poikien luokse..
Nousimme seisomaan ja katsoimme toisiamme, sitten hän suuteli minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti