Who we really are - 1

Rosalie Sweedle on 18 vuotias. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset, merensiniset silmät. Hän on pitkä ja hoikka.Kaikki kutsuvat häntä Rosalieksi, Rosieksi tai Rossiksi Hänen vanhempansa ovat rikkaita. He asuvat Lontoossa, rikkaimmalla alueella. Siis siellä missä asuvat kaikki joilla on paljon, erittäin paljon rahaa, vanhemmat hyvissä töissä, kuuluisuuksia.. Kuitenkin, Rosalie on ollut hyvä koulussa, mutta hänen vanhempansa eivät välitä vähääkään mitä hän tekee ja milloin. Mutta hän ei ole sitä mitä kaikki luulee että hän on...

Rosalien näkökulma: Herätyskelloni soi, kello oli 6. Koulu aamu.. Nousin ylös ja menin vessaan. Kävin suihkussa, kiedoin pyyhkeen tiukasti ympärilleni. Kävelin sieltä vaatehuoneeseeni, otin sieltä alusvaatteet, pitkit farkut, valkoisen topin ja beigen neuletakin. Puin päälleni ja sitten pakkasin koululaukkuni, otin mustat korkkarit ja meikkasin, vain hiukan, niinkun aina.. Ripsaria ja hieman kajaalia ja puuteria. En oikein mitään erityistä, mutta silti.  Kävelin alakertaan, meillä on oma taloudenhoitaja, Mindy, koska vanhempani ovat hyvin harvoin kotona ja he eivät hoida kotitöitä. Enkä minäkään. Vanhempani menevät töiden mukana ympäri maailmaa, en oikein näe heitä ikinä, mutta olen tottunut siihen. Tässä vaiheessa kaikki ajattelevat että olen koulun suosituin, koska asun rikkaalla alueella, olen lellitty, pidän bileitä aina, mutta tosiassa en ole sitä. Jopa vanhempani ajattelevat minusta niin, mutta tosiasiassa olen hyvä koulussa, olen matikkakerhossa, rakastan tiedeaineita. Rakastan biletystä. Olen kaikki muuta kuin mitä vanhempani luulevat minun olevan ja ainakun he ovat kotona, esitän jotain muuta kuin olen, koska pelkään heitä, pelkään etteivät he ehkä pidäkkään siitä mitä oikeasti olen. Vanhempani ajattelevat ettei voi olla hyvä koulussa, sosiaalinen ja biletyyppi, voi olla vain jotain ja minun pitäisi olla, lellitty biletyyppi. Mutta olen kaikkea, sekaisin.. Voisin kuulua suosittuihin, mutta haluan mielummin olla tutussa kaveriporukassa. En välitä oikein siitä onko suosittu vai ei..

Myöhemmin: Kävelin kouluun, en halunnut tulla autollani tänään, enkä edes asunut kaukana koulusta. Viimenen vuosi, tärkein vuosi. Vaikka minulla onkin loisto todistus, mutta on minulla siltikin poissaoloja. Pääsin koulun pihalle ja siellä he odottivat, poikaystäväni Math Walker, parhaat ystäväni, Susan, Andrew, Nicole, Patricia, Neela, Victoria.. Olemme kaikki 8 olleet kavereita ala-asteesta saakka ja Math, hän on yksi suosituista, mutta on myös meidän kaverimme, hän on suosittu vain koska pelaa koulun jalkapallojoukkueessa. Me olemme seurustelleet nyt 3 vuotta. Se on paljon, mutta me olemme kavereita ja se vain on kestänyt, mikään ei erota meitä.

Menin ensimmäiselle tunnille, fysiikkaa. Olimme Neelan kanssa samoilla fysiikan tunneilla, joten menimme samaa matkaa.

Neela: Rosie, mitenkäs viikonloppu meni?
minä: hyvinhän se, yksin..
Neela: ovatko vanhempasi taas matkoilla?
minä: Yep, en tiedä koska tulevat, he ovat Perussa..
Neela: ahaa, niinkin kaukana.. olisivatpa minunkin
minä: oikeasti, et toivo sitä! on kamalaa olla yksin kotona, tai tavallaan se on kivaa, mutta iso talo ja yksi ihminen, siellä on aika hiljaista, tai onhan Mindy siellä mutta, ei me puhuta mitään.

Kävelimme luokkaan ja istuimme paikoillemme. Eli keskelle luokkaa mutta kuitenkin reunaan. Suosittuja ihmisiä oli takana. Aina. Jatkoimme juttuamme Neelan kanssa, kunnes meidät keskeytettiin..

Grace: Hei Rosalie, mites menee?
Grace Hamer, koulun yksi suosituimmista, seurustelee Dominic Lomatockin kanssa, Dominic, tai kuten häntä sanotaan, Dom, on jalkapallojoukkueen kapteeni, Gracie on ykkös Chealeader..
minä: Hyvin, entä itelläs?
En mielelläni puhuisi hänelle..
Grace: Hyvin, ajattelin, että oletko tulossa perjantaina meille bileisiin? Meinaan Math on tulossa..
That Bitch... vaikka hän seurustelee hän lirkuttelee Mathin kanssa vaikka tietää että Math on varattu.. MINULLE!!
minä: No ei varmaankaan kannatta jättää välistä..

Sitten opettaja marssi luokkaan, onneksi. En olisi yhtään kauempaa jaksanut puhua Gracelle.. Neela katsoi minua, minä vain kohautin olkiani. Otin kirjat repusta ja aloin seuraamaan tuntia.