Not Afraid - 2

Mikaelan näkökulma: Lähdin kotiin, kun kello oli 3. Kävelin autolleni ja sitten muistin että unohdin puhelimeni ja pari kansiota pöydälleni, joten lähdin hakemaan niitä. Kun pääsin sisälle, huoneeseeni, huomasin siellä 5 poikaa.

minä: mitäs te täällä?
Liam: hengaillaan...
minä: okei... no en jää häiritsemään, otan vain nämä tästä..
Niall: mulla on nälkää, mennään pojat syömään
Louis: sulla on aina nälkä Niall, mut mennää vaa
Harry: Mikaela, haluuks säki tulla?
minä: Emmä kerkee, kiitos vaan..
Zayn: tulisit nyyt
Niall: pliiiis..... Niall sanoi vauva äänellä..
minä: hyvä on, minä tulen..

Menin poikien kanssa Nando'siin syömään. Niallista huomasi että hän osaa syödä paljon. Liam on niin sanottu 'daddy' pojille, Louis on hauska, Zayn mysteerinen ja Harry on flirtti.. No minulla ei ainakaan ikinä tule olemaan tylsää näiden persoonien kanssa.

Louis: Mikaela, oletko täältä vai?
minä: En, olen Suomesta.. tai siis vanhempani ovat molemmat suomalaisia, mutta synnyin Amerikassa. Ja kun olin 1 niin muutimme Suomeen.
Harry: mielenkiintoista..
minä: tosi mieleenkiintoista.. täytyy myöntää ette ehkä usko mutta en oikeastaan tiedä mitään teistä joten, mistä päin te olette?
Zayn: tosissas?
Niall: et ole fani?
minä: en ole ikinä kuullutkaan teistä..
Louis: oikeesti?
minä: mm m...
Liam: no mä olen Wolverhamptonista
Harry: Holmes chapelista
Louis: Doncaster
Zayn: Bradford
Niall: Mullingar
minä: ahaa.. okei, eli oot Irlannista..
Niall: Yeppers
minä: ajattelin sun accentista
Liam: haha, siitä tunnistaa meiän pienen leprachauntin
minä: haha.. niin kai tiedätte että teillä on huomenna 5 haastattelua?
Zayn: Yep.. nyt tiedämme

sitten puhelimeni alkoi soimaan, katsoin kuka soittaa..."Julius".. miksi hänen pitää juuri nyt soittaa.. En vastannut... en juuri nyt halunnut puhua hänen kanssaan..

Harry: etkö aio vastata?
minä: en, mutta minun pitää nyt mennä..

Nousin ylös pöydästä, kiitin poikia seurasta ja otin laukkuni ja lähin kävelemään kohti asuntoani. Puhelimeni alkoi uudelleen soimaan..vastasin.

minä: mitä nyt?
Julius: kultaa, älä nyt suutu, missä olet?
minä: sehän ei sinulle kuulu
Julius: Heei, älä nyt, se oli virhe, anteeksi, missä olet?
minä: en kerro, ja juttumme olisi muutenkin ollut ohi!!
Julius: hei Mikaela, kerro missä olet?
minä: en kerro.. paneskele sinä siellä niitä ihmisiä, minua ei kiinnosta enää, koska tämä oli tässä, älä soita minulle enää ikinä!!

Katkaisin puhelun, se saatanan paskiainen, kehtaakin soittaa minulle vielä... Kävelin ovelleni ja kaivoin avaimet, avasin oven. Heitin laukun nurkkaan ja kävelin olohuoneeseen ja lösähdin sohvalle ja huokaisin syvään... nousin kuitenkin ylös ja menin huoneeseeni ja vedin lenkki vaatteet päälleni. Otin lasin kaapista ja join vettä, sitten laitoin lenkkarit jalkaan ja kuulokkeet korviin. Lähdin pitkälle lenkille selvittelemään ajatuksiani.