Not afraid - 8

Mikaelan näkökulma: Kun heräsin, en nähnyt mitään, maistoin suussa veren. Päätäni särki aivan mielettömän paljon. Kokeilin kädellä kasvojani silmilläni ei ollut mitään sidettä, mutta miksi en nähnyt mitään?!?!

minä: huhuu, missä olen? mitä haluat minusta? miksi teit näin? kuka sinä olet?

Ei kuulunut mitään mutta valot tulivat huoneeseen, siksi en ollut nähnyt mitään.. Huoneen ovi avautui, Julius käveli eteeni, nosti minut ilmaan ja paiskasi seinää päin. Se sattui paljon. Hän tiputti minut maahan ja lähti sanomatta sanaakaan. Nousin lattialta, huomasin että minulla oli puhelin taskussani, otin sen taskustani ja katsoin ettei Julius näkisi tai olisi lähettyvillä. Avasin sen ja valitsin Liamin numeron, mutta Julius käveli taas eteeni, hänellä oli pahanmaineinen ilme kasvoillaan. Hän ei nähnyt puhelinta Hän otti kaulastani kiinni ja paiskasi uudelleen päin seinää. Puhelin tippui lipaston alle. Toivon ettei hän huomannut sitä vieläkään.

minä: m-mitä sinä haluat?
Julius: haluan sinut, että kuuntelet mitä minulla oli sanottavaa
minä: no kerro!

sitten hän tiputti minut maahan ja alkoi potkimaan minua, hän nosti uudelleen ja löi minua kasvoihin, niin että huuleni aukesi.. Hän tiputti minut taas maahan ja lähti kävelemään pois huoneesta..

Liamin näkökulma: Olimme poikien kanssa keikalla, takahuoneessa. Puhelimeni alkoi soimaan, Mikaela, vastasin siihen mutta en kuullut mitään joten katkaisin puhelun. Kävelimme lavalle ja aloimme laulaa. Kun keikan jälkeen istuimme takahuoneessa, Niallin puhelin alkoi soimaan..

Niall: se on Mikaela
minä: hän yritti soittaa minulle ennen keikkaa, mutta kun vastasin en kuullut mitään joten katkaisin..
Zayn: Niall, vastaa siihen
Niall vastasi puhelimeen.
Niall: Haloo?

 Niallin näkökulma: Puhelimeni alkoi soimaan, Zayn sanoi että vastaa, joten vastasin..

minä: Haloo?
mikaela: N-N-Niall!!
minä: Mikaela onko kaikki hyvin?
mikaela: m-m-mä en tiedä missä mä olen.. s-se on täällää!!
Puhelimesta alkoi kuulua vain pauke ja kauhea kiljuminen
minä: Mikaela!! Vilkaisin poikiin, he katsoivat minua kauhuissaan.. sitten puhelu katkesi.

Harry: ei tainnut olla mikään tervehdys puhelu?
minä: Ei, jos siihen ei kuulu kiljuminen, pauke ja se ettei Mikaela tiedä missä hän on, hän kuulosti aika pelokkaalta.
Liam: missä hän voi olla?

Mikaelan näkökulma: Kun puhuin Niallille, Julius tuli takaisin huoneeseen. Hän paiskaisi minut ovea päin aloin kiljumaan ja puhelimeni lensi lattialle ja meni palasiksi..

3 päivän kuluttua: Olin yhä vankina, en tiedä missä olen, mutta kuitenkin. Joka päivä Julius on hakannut minua ja paiskinut pitkin seiniä. Olin muutama päivä sitten yrittänyt soittaa jokaiselle pojalle mutta en he eivät ole vastanneet... kiertueen takia.. Onneksi heidän pitäisi olla vielä täällä, yritin keksiä millai pääsisin ulos huoneesta, Huoneessa ei ollut kuin, pieni sänky, pieni yöpöytä, ikkuna.. otin pienen yöpöydän ja paiskasin sen ikkunasta läpi. Kiipesin ikkunalle ja katsoin alas, sen alla oli pieni katto, kiipesin katolle, mutta ikkussa pystyssä oleva lasin sirpale viilsi vasempaaan jalkaani ison haavan. Hyppäsin katolta alas ja lähdin juoksemaan, jonnekkin päin. Kuulin kuitenkin Juliuksen huudon ikkunassa. Katsoin taakseni ja hän oli kadonnut. Juoksin kovempaa ja pääsin kaupunkiin. Katsoin taakseni ja näin kuinka Julius juoksi perässäni, juoksin areenalle ja onnekseni Zayn oli tupakalla kulmassa. Juoksin Zaynin luokse..