Who we really are - 3

Lauantai, Rosalien näkökulma: Heräsin siihen kun puhelimeni soi, Nicole.. Argh, tänään on se konsertti..

minä: Nicole, anna mun nukkua!!
Nicole: anteeksi, mutta sun täytyy nyt nousta että ehdimme sinne!! Sä tarttet tätä...
minä: okei, olet oikeassa!!
Nicole: nähdään tunnin päästä meillä?
minä: okei...

Katkaisimme ja nousin ylös, menin suihkuun ja kiedoin taas pyyhkeen ympärilleni. Kävelin vaatehuoneeseeni, mietin mitä pitäisi pistää, otin alusvaatteet ja puin ne päälleni. En osannut päättää vieläkään, otin kuitenkin vaaleat housut, vaaleanvihreän topin, sekä vaalean neuletakin. Otin silmälasini ja laitoin hiukset osittain taakse.. Menin alakertaan ja sanoin äidilleni että minulle pitää ostaa lisää piilolinssejä, koska ne olivat jo loppuneet. Otin aamupalaa ja sitten menin takaisin yläkertaan. Laitoin valkoiseen laukkuun puhelimeni, rahapussin, silmälasi koteloni, avaimet, kuulokkeet, kynsiviilan.. En yleensä meikkaa jos minulla on lasit, joten en laittanut mitään..

minä: mä lähden nyt, tuun joskus illalla!
äiti: okei, pidä hauskaa!!
isä: Heihei kultaseni, olehan varovainen sitten..
minä: minä olen!

Kävelin autolleni ja lähdin ajamaan Nicolelle. Kun pääsin sinne, muut olivat jo siellä, tai kaikki muut paitsi Math..

Andrew: noniin kaikki ovat täällä
minä: eikö math ole tulossa?
Nicole: ei, me emme ole hänen kavereitaan enään
minä: mitä miksi?
Neela: koska sinä olet meille tärkeämpi
minä: aaw.. mutta ei se tarkoita että kun me emme ole yhdessä teidän tarvitsisi katkaista välejänne häneen
Victoria: me päätämme siitä ja me päätimme katkaista välit häneen
minä okei, mutta mennäänkö nyt sitten?
Patricia: no niin mennään!!

Konsertissa, Rosalien näkökulma: Menimme paikoillemme, ihan eturiviin. Olimme kaikki tosi innoissamma, tai kaikki tytöt mutta Andrew, hän ei ollut.. Nicolen lemppari on Niall, Neelan lemppari on Harry, Victorian lemppari on Zayn, Patrician on Liam, Susan ei edes pidä bändistä, mutta tuli silti mukaan, minulla ei ole, pidän heistä kaikista, mutta söpöin heistä ehkä on Harry tai Louis. Istuimme hetken innoissamme paikoillamme kunnes pojat tulivat lavalle. En voi uskoa että näemme heidät livenä, kiljuin sisäisesti. Katselin poikia ja tyttöjen kanssa lauloimme mukana, niinkuin muutkin tekivät.. Huomasin että minun ja Louisin katseet kohtasivat ja hän hymyili, minäkin hymyilin, varmaan punastuinkin.

Nicole: omg, Ross!!
minä: Nicole!
Patricia: Louis katsoi sinua..
minä: ja tuhansia muitakin!!
Neela: Rosie, äläs nyt!
minä: hei, nyt sitten!!

Kun konsertti oli ohi, menimme backstagelle. Sinne oli paljon tulijoita, olimme ihan viimiset ketkä pääsivät. Me odottelimme vuoroamme ja juttelimme kaikenlaisia, emme halunneet vaikuttaa sekopäisiltä.