Niall: niin että... sitten hän vilkuili poikia, jotka nostivat peukut pystyyn..
Amanda: niin..
Niall: no mä rakastan sua..
Amanda: oih, Niall mäki rakastan sua, mutta sä tiiät että mun täytyy lähtee, nyt se on tosi vaikeeta..
Harry: Janina mä rakastan sua ennemmän ku mitään muuta, ja tiiän että sun täytyy lähtee ja joo emmä yritä estää mutta mun oli pakko kertoo se sulle ennen ku sä palaat takasin suomeen..
Janina: Harry, mäki rakastan sua ja ihana että sä kerroit ja ymmärrät mua..
Amanda: Janina meiän pitäis mennä?!
Sitten Niall nappasi Amandan kädestä ja vetäisi hänet lähelleen sitten hän suuteli häntä.. Harry teki samoin.. Pian he kuulivat kuulutuksen.. Joten Janinan ja Amandan oli pakko lähteä että ehtisivät koneeseen..
Amandan näkökulma: Kun näin pojat ja he lauloivat meille, se oli ihanaa.. mutta sitten kun Niall sanoi rakastavansa minua, kukaan ei ole ikinä sanonut sitä minulle.. minä todella pidin hänestä, tosi paljon, jopa rakastin, mutta se teki lähdöstä kipeää, koska tiesin että joku rakastaa minua mutta on niin kaukana.. Istahdin paikalleni ja kiinnitin vyön, minua väsytti joten ajattelin nukkua matkan..
Janinan näkökulma: Pojat lauloivat meille ja sitten tunnustivat rakkautensa... miten selviäisin kotiin, minulle tuli jo ikävä Harry.. Kun istahdimme koneessa paikoillemme niin Amanda nukahti heti, hän ei paljoakaan ollut nukkunut yöllä.. kuuntelin niistä lentokoneen pikku telkuista musiikkia, tietenkin siellä listassa oli One Directionia, melkein aloin itkeä kun kuuntelin heitä.. Hiukan sen jälkeen kun olimme nousseet ilmaan Amanda heräsi, häneltä valuivat kyyneleet pitkin poskea, pyyhkäisin ne ja halasin häntä tiukasti..
minä: kyllä se siitä..
Amanda: mä tiiän, mutku miks sen piti tapahtua nyt, just ku me lähetään..
minä: emmä tiiä mutta se oli suloista, ja kyllä me ne nähään ja puhutaan niille, älä huoli..
Amanda: mm m.. niin kai, miten ihmisellä voi tulla näin kova ikävä jotain..
minä: Amanda, sä tosiaan rakastat Niallia ja tosi paljon, yhtä paljon ku mä rakastan Harrya... kyllä me kestetään tää yhdessä..eikö niin..?
Amanda: niin.. sä oot mun paras ystävä, enkä ikinä halua hylätä sua..
minä: säki oot mun paras ystävä, enkä ikinä hylkää sua tapahtui sit mitä..! sitten halasimme toisiamme..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti