summer love - 5

muutaman päivän päästä: Zayn ja Jasmine seurustelivat ihan selvästi, ja no minä Harry meidän välillämme ei ollut tapahtunut mitään sen kävelyn jälkeen.. istuskelin yksin huoneessani ja lueskelin niitä päiväkirjojani.. Yhtäkkiä Zayn tuli sisälle..

minä: ööm.. moi..
Zayn: moi.. mä tiiän..
minä: tiiät mitä?
Zayn: noista sun päiväkirjoistas ja mitä niissä on..
minä: mitä, miten?!?
Zayn: Jas..
minä: uskomatonta, ei olis ikinä pitäny näyttää näitä sille..
Zayn: älä syytä sitä.. muut pojat halus niin tietää että mitä siellä on ja jas kerto mulle että vois suojella niitä koska se ties ettet halua että ne paljastuu ja mä olen tällä hetkellä se ketä voi saada pojat kuriin..
minä: no joo, ehkä se oli ihan fiksua..
Zayn:  mut mites sä ja Harry?
minä: mitäs meistä tai musta ja Harrysta?
Zayn: niin että ootteko te?
minä: ei olla..
Zayn: entä sä ja Louis?
minä: no ei todellakaan, ei ikinä!
Zayn: okei..Harry oikeesti tykkää susta tosi paljon..
minä: mäki tykkään siitä toosi paljon..

Hetken juteltuamme Zaynin kanssa menimme alakertaan.. Pian muutkin pojat tulivat mökkiimme.. menin yksin keittiöön ja Harry seurasi minua, muut jäivät olohuoneeseen..

minä: niin?
Harry: Marie, mä oikeesti pidän susta..
minä: no kyl mäkin pidän susta..
Harry: haluaisiks sä olla mun tyttöystävä?
minä: se olis ihanaa...
Harry: hyvä juttu.. sitten hän tuli ihan lähelle ja otti lanteiltani kiinni ja suuteli minua, käteni menivät hänen niskansa taakse.. hetken päästä takaamme kuului vihellystä ja huutoja.. katsoin heitä murhaavalla ilmeellä ja he lopettivat, aloin nauramaan ja niin teki muutkin.. Menimme olohuoneeseen ja aloimme jutella, kukaan heistä ei onneksi kysynyt päiväkirjoistani mitään..

parin viikon kuluttua: Olimme Jasminen kanssa käymässä kaupungissa hakemassa ruokaa.. Kun saavuimme takaisin ja menin huoneeseeni, päiväkirjani oli sängy päällä, mietin että miten se oli mahdollista kun se oli pari päivää ollut laukussani, hetken päästä Louis käveli huoneeseeni.. Katsoin häntä, hän näytti niin syylliseltä..

minä: sä luit ne?
Louis: anteeks..
minä: mä kielsin teitä lukemasta ja sä menit ja luit ne miks?
Louis: no ei mun ollu tarkotus, mutta houkutus oli suuri, anteeks..
minä: huoh... no nyt sä tiiät..
Louis: tiiän mitä?
minä: Doncasterin jutut, kun me oltiin parhaita ystäviä ja naapureita?
Louis: öööm.. mä luin LA:n päiväkirjan.. ja olttiiks, asuiks, mitä?!!?
minä: mitä mä menin tekemään... pliis unohda jookos..
Louis: Marie, en mä voi unohtaa, nyt kerrot..
minä: en kerro.. menin alakertaan, muut pojat olivat siellä.. Louis tuli perässäni..
Louis: nyt kerrot kaikki!
minä: enkä kerro! mä tiesin että sä et muista!
Louis: siitä on 11 vuotta miten mä voisin muistaa?
minä: muistanha mäki, tiekkö mä oon siitä lähtien ku muutin LA:hin ni miettiny että mitä sä teet ja mitä sulle kuuluu ja en voinu unohtaa, mutta sä unohdit..
Harry: ööm.. voiks joku kertoo mitä täällä tapahtuu, mistä noi puhuu?
Minä kävelin ovesta ulos ja lähdin kävelemään.. Onneksi kukaan ei seurannut minua koska minua ei juuri nyt huvittaisi puhua kenellekkään..

Samaan aikaan mökissä, Jasminen näkökulma: Louis istahti sohvalle, kun Marie ryntäsi ovesta ulos.. Harry meinasi lähteä hänen peräänsä mutta estin, koska teisin että Marie tarvitsisi aikaa miettiä.. Pojat ihmettelivät asiaa ja siitä tuli kauhea keskustelu, Louis lähti etsimään Marieta rannalta ja juttelemaan hänelle..

Marien näkökulma: Hetken päästä Louis tuli viereeni, olin pysähtynyt istuskelemaan rannalle.. Katsoin Louisia hetken ja sitten taas pois..

Louis: anteeks, että mä unohdin sut, tai nyt kun mä mietin ni mä pidin susta ja kun muutit pois mun oli vaan parempi unohtaa sut..
minä: mä ymmärrän.. totta puhuen emmäkää muistanu sitä ennen ku luin noita.. tai no muistin tavallaan mutta en tiennyt ensiksi että se olit sä, mutta kun sanoit että oot Doncasta niin..
Louis: siellä puussa on vieläkin se kaiverrus..
minä: hah..
juttelimme hetken Louisin kanssa, nauroimme ja muistelimme niitä muistoja jotka muistimme..