Zaynin näkökulma: 12 haastattelua jo tehty, nyt olimme juuri viimeisen haastattelun puolessa välissä, en jaksaisi istua enään, ei oikein huvittanut. Haluaisin vain pois täältä ja soittaa Rachelille. Pojat selvästi huomasivat että olin ajatuksissani.. kuitenkin haastattelu loppui ja lähdimme takaisin hotellille. Hotellilla otin puhelimeni esiin ja näppäilin Rachelin numeron.. vedin syvään henkeä ennen kuin aloin soittamaan.. se hälytti 3 kertaa..
rachel: haloo? olin ihan hiljaa, en tiedä jotenkin vain jähmetyin.. haloo, kuka siellä?
minä: Rachel?
Rachel: Zayn, luulin ettet soittaisi
minä: meillä oli 13 haastattelua, viiminen just loppu..
Rachel: no mutta kuiteski kiva että soitit..
minä: mm, mutta voitko selittää vähän?
Rachel: en haluu tehä sitä puhelimessa, pääsisitkö sä tänne?
minä: mm.. miks sä et tuu tänne?
Rachel: emmä pääsen, etkö sä vois tulla tänne?
minä:no joo mä tuun, minne ja millon?
Rachel: tänään?
minä: sopii.. hän lähetti minulle osoitteensa ja aloin keksiä miten pääsisin sinne, en haluaisi mennä turvamiehen kanssa, ja paul ei päästäisi minua ilmankaan menemään.. Koputin Harryn oveen.. se oli auki joten kävelin sisään..
minä: mä tarviin teiän apua..
Harry: kerro
minä: mä meen Rachelin asunnolle..
Harry: miks tarviit apuu?
minä: ilman turvamiestä
Louis: oukei.. me suojataan sua..
minä: hämyttäkää ekaks noit fanei, ettei ne huomaa mua
Harry: selvä homma..
Menimme poikien kanssa aulaan, suuntasin itse kohti takaovea.. pojat menivät tervehtimään faneja, joten he eivät kiinnittäisi minuun huomiota, livahdin nopeasti heidän ohitseen..
Rachelin näkökulma: Zayn tulisi tänne pian, onneksi Adriana oli poikaystävänsä luona, joten ei tarvinnut huolehtia hänestä. Mietin koko ajan mitä sanoisin hänelle. Hetken päästä kuulin koputusta ovelta, katsoin ovisilmästä, se oli Zayn, avasin oven ja hän tuli sisälle, suljin oven ja hetken katsoin häntä, sitten hän halasi minua, totta kai halasin häntä takaisin..
Zayn: no niin, kerrotko nyt?
minä: yep.. istutaaks?
Zayn: okei..
*Flashback*
Mr. Stevens: miss Parker, voisitko nyt kertoa meille miltä tämä mies näytti?
minä: Totta kai.. hänellä oli harmaat hiukset, hän oli pitkä ja aika tukeva, tosi vahva, hänellä oli arpi poskessa..
Mr.Stevens: Okei, onka näistä miehistä kukaan tuttu?
vilkaisin äitiäni joka istui vieressäni kyynel poskellaan..
minä: Tämä mies se oli..
Mr. Stevens: okei, kiitos..hmm..
Äiti: onko jokin vikana?
Mr.Stevens: Tämä mies on sarja-/palkkamurhaaja, hän jatkaa luultavasti sinun etsimistäsi niin kauan kun olet kuollut..
minä: mitä miksi?!
mr.Stevens: emme ole vielä varmoja.. mutta sinun on parasta kadota.. meillä on yksi suojeluohjelma, mutta sinun pitää hävitä yksin
äiti: ei, minä haluan mukaan..
minä: äiti..
mr.Stevens: olen pahoillani Mrs.Parker mutta te ette voi tulla mukaan olisi todella vaikeaa etsiä turvallinen paikka 2 henkilölle..
äiti: 3 henkilölle, aviomieheni tulisi mukaamme..
Mr.Stevens: se olisi lähes mahdotonta löytää turvapaikka teille kolmelle, niimpä tyttärenne turvaksi hänen on kadottava yksin..
minä: äiti, mä pärjään..
äiti: okei..
Mr. Stevens: saisinko puhua tyttärenne kanssa nyt kahden..
äiti: miksi?
Mr.Stevens: kukaan ei saa tietää mihin hänet lähetetään tai hänen uutta nimeään ja tietojaan
äiti: mutta hän on tyttäreni..
Mr.Stevens: se on uskottavampaa että hän on kuollut kun kukaan ei tiedä mitään hänestä..
minä: äiti mene, kyllä mä pärjään..
äitini käveli käytävään yhden naisagentin kanssa, minä jäin Mr. Stevensin kanssa huoneeseen..
minä: mitä minulle tapahtuu?
Mr.Stevens: koska emme voi jättää ruumistasi tänne, koska et oikeasti kuole, niin kuolet autoonnettomuudessa, siis se räjähtää..
minä: okei, minne sitten menen?
Mr.Stevens ojensi minulle kansion, siellä luki ' nimi: Emily Woods,ikä: 16 asuinpaikka: Australia, Melbourne..
taustaa: Emilyn isä matkusteli Emilyn kanssa ympäri maailmaa työnsä takia, mutta hän halusi Emilyn käyvän kunnon koulun joten he jäivät australiaan.
minä: kuka olisi isäni?
Mr.Stevens: minä tulen mukanasi, en toisinaan ole siellä paljoakaan koska työt mutta..
minä: okei, koska tämä tapahtuu?
Mr.Stevens: 3 päivän päästä, lähdemme heti aamulla, joten sinulla on 2 päivää aikaa hyvästellä perheesi ja ystäväsi. Et saa ottaa sitten mukaan mitään muuta kuin vaatteita, ettei kukaan tunnistaisi sinua.
minä: okei..
*Flahsback ends*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti