Zaynin näkökulma: kuuntelin Rachelia tosi tarkkaan, en voi uskoa että joku yritti murhata hänet ja se mitä hän sanoi minulle kun viimeiseksi näimme oli oikeasti hyvästit..
minä: wow...
Rachel: Zayn, oo kiltti äläkä kerro kenellekkään että mä oon elossa, koska sitä murhaajaa ei oo vielä saatu kiinni..
minä: mä lupaan.. mutta mitä sille Mr.Stevensille tapahtu?
Rachel: no se on täällä suojelemassa mua ja tekee töitään samalla..
minä: tietääkse että mä tiiän?
Rachel: ei, enkä aio kertoakaan hänelle..
minä: okei..
sitten puhelimeni soi, Harry..
minä: niin? Damn.. okei, mä oon tulossa.. Rachel, tai Emily tai miks sua saa kutsuu ni, mun täytyy palata takaisin, valitan..
Rachel: okei, ja saat sanoa Racheliksi..
minä: okei, mä haluaisin vielä tavata jos vaan pystyt
Rachel: juu, katotaan..
Lähdin nopeasti kävelemään kohti hotellia, sen ympärillä oli taas paljon faneja.. tunkeuduin heidän lävitseen, ja Paul katsoi minua hotellin aulassa hyvin vihaisen näköisenä. Mutta se ei ollutkaan niin paha mitä kuvittelin.. Palasin huoneeseeni, Liam tuli minua vastaan..
Liam: hei zayn, tule pelaa meiän kaa fifaa niallin huoneeseen..
minä: juu mä tuun.. Kävelimme sinne, ajattelin että he alkavat kysellä Rachelistä, en voinut kertoa heille totuutta koska lupasin Rachelille ja me olisimme kaikki vaarassa muuten.. mutta en ollut ikinä valehdellut heille niin suuresta asiasta..
Louis: no mites meni?
mumisin jotain vastaukseksi..
Harry: tapahtuiks jotain?
minä: se ei ollut Rachel..
Niall: mitä?
minä: se ties jotain Rachelista ja anto mulle numeronsa, ku menin sinne ja tajusin että se ollut Rachel ja vaan joku sen näkönen ni lähin takaisin tänne..
Liam: harmi..
Yritin näyttää mahdollisimman surulliselta ja pettyneeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti