Please, stay next to me - 6 LAST PART

muutaman viikon kuluttua, Rachelin näkökulma:  Olimme tavanneet Zaynin kanssa muutamia kertoja asunnollani. Makasin sohvalla ja mietin asioita kun joku koputti oveeni. Odotin että se olisi ollut Zayn, joten avasin oven katsomatta kuka siellä oli, hymyilin ensiksi mutta kun huomasin ettei se ollutkaan Zayn, vaan Mr.Stevens..

minä: ööm.. hei?!

Mr.Stevens: missä hän on?

minä: kuka?

Mr.Stevens: Zayn, tiedän että hän tietää

minä: no ei täällä ja mistä tiiät?

Mr.Stevens: mä oon tarkkaillu sua.. ja ikäväkses Nicholas on päässyt sun jäljilles, se ei johdu nyt siitä että oot kertonu, vaan siitä että joku auttaa sitä ja se tuntee sut.. missäs muuten Adriana on?

En kerrennyt vastaamaan kun näin Adrianan ja sen miehen Nicholasin takanamme ja he ampuivat meitä kohti, en voinut  uskoa että Adriana oli hänen apulaisensa.. Mr. Stevens ja muut turvamiehet kerkesivät suojaamaan minut, ettei minuun osuisi. Sitten minut kuljetettiin takaoven kautta ulos, ja sieltä autoon, Adriana ja Nicholas ajoivat meitä takaa. Ajoimme pikatielle ja sitä pitkin toiseen kaupunkiin.  Adriana ja Nicholas eivät enään seuranneet meitä. Pysähdyimme jonnekkin huoltoaseman parkkipaikalle ja selitin heille kaiken. Hetken päästä Mr.Stevensin puhelin soi ja hän vastasi siihen.. hän alkoi hymyilemään..

Mr.Stevens: Heidät on saatu kiinni ja he ovat telkien takana, voit palata kotiin..

minä: oikeasti?!? tämä kaikki on ohi?!

Mr.Stevens kyllä.. Palasimme takaisin Melbourneen, näin Zaynin kävelen kadulla ja juoksin halaamaan häntä, tietenkin kädessäni oli pieni haava mutta en välittänyt siitä..

Zayn: Rach?!

minä: se on ohi..

Zayn: mitä?!?

minä: mä voin palata kotiin..

Zayn: mä oon ilonen sun puolestas.. 

Liam: kröhöm.. zayn..

Zayn: aivan, ööm.. guys, tässä on Rachel.. Rachel, tässä on pojat eli Niall,Harry,Louis ja Liam

Louis: mutmut...

Zayn: joo mä valehtelin, anteeks siitä..

Harry: ei mitään.. 

Pojat pyysivät minua mukaan kahvilaan johon he olivat menossa, minulla ollut muutakaan joten päätin mennä, nautin vihdoin vapaudestani. Pojat halusivat tietää mitä minulle tapahtui joten kerroin heille. He olivat aika järkyttyneitä, ja pahoittelivat kaikesta mitä olin joutunut kokemaan.. mutta ei se haitannut, koska olisin nyt vapaa, pääsisin kotiin. Pojat kertoivat että hekin palaisivat Lontooseen ja viettäisivät vanhempiensa kanssa aikaa joten Zayn tulisi Bradfordiin.. hän tarjosi minulle kyytiä, asuimme yhä lähekkäin.. 

Päivän päästä Bradfordissa, Rachelin näkökulma: Zayn ajoi tien sivuun, olin astumassa ulos autosta, kiitin häntä ja hän halasi minua. Kävelin piharappuset ylös ja koputin oveen, äitini avasi oven, häneltä tippuivat kyyneleet ja hän halasi minua.. Menimme sisälle taloon ja juttelimme niitä näit. Olin vihdoin takaisin kotona!