Hannahin näkökulma: Saavuimme hotellille, istuin sohvalle, pojat katsoivat minua kysyvästi.. Huokaisin syvään..
Minä: okei, mä kerron..
Harry: ihan alusta asti!
Minä juu juu... Elikkä kaikki alko pari viikkoa sen jälkeen ku me julkastii tää juttu..mulle läheteltiin viestejä ja soiteltiin ja twiitattiin ym.. Mutten välittäny niistä, ja no tunsin että oon turvassa teiän kanssa, no se rauhottu ja en saanu niitä pitkään aikaan ja sitte 5kk sitten sain ne Louis ja Harry näki ne ja käski mun kertoo teille mut mä en halunnu ku te oisitte tarkkaillu mun jokasta hetkeä.. Ja mm.. Elen ku lähin käymään vessassa ni fani lauma hyökkäs suorastaa mun kimppuun ja hitto et se yks löi kovaa.. Mut mä juoksin vessaan ja sit mä en muista mitään ja mä heräsin aamulla sieltä bussista ja menin ulos asti ja sitte takasin ja soitin teille ja no mun akku loppu ja lauleskelin ja kulutin aikaa.. Mä en yhtää tienny mitä olisin tehny ja koitin jos bussi olis lähteny käyntii mut se ei lähteny ja sit yritin ulos mut se ei auennu enää ja näini ulkona jotain tyyppejä ja sit alko tuoksuu savu ja sitte hajotin sen ikkunan ja hyppäsin sisää ja kävelin 20 metrii ja näin ne poliisiautot ja sitte se räjähti ja mä lensin.. Sitte te olitteki siinä..
Liam: olisit kertonu..
Minä: mä tiiän et mun olis pitäny kertoo, anteeks..
Pojat: ei se mitään
Niall: tärkeintä on nyt ettei sulle käyny pahemmin..
Minä: saanks mä särkylääkettä ja tuoks te mun padin tänne?
Zayn: mä haen sun padin
Liam: mä haen sulle särkylääkkeen..
Minä: kiitos...
Zayn antoi minulle padin menin fb siellä oli paljon pahoitteluita ja juttuja "onnettomuudesta".. Sitten katsoin sähköpostini, siellä oli jostain nimettömästä, avasin sen siellä oli kuva bussista ja minusta.. Ja teksti 'varoitus: tällä kertaa selvisit mutta ens kerralla käy pahemmin! Jätä ne rauhaan'
Katsoin järkyttyneesti tekstiä.. Sittän Harry otti padini ja katsoin.. Niall halasi minua tiukasti.. Muutkin katsoivat sitä..
Harry: ei ne tee sulle enää mitää, me pidetään siitä huoli..
Minä: kyllä mä tiiän, mut kuka on näin päästään vialla että tekee tällasta..
Louis: no jotkut on niin pakkomielteisiä että ne tekee mitä vaan..
Minä: niin kai sitte..
Sitten puhelimeni soi.. Vastasin.
Minä: Hannah..
Soittaja: hannah kulta, äiti täällä..
Minä: äiti, miks sä soitat?
Äiti: mä kuulin siitä räjähdysonnettomuudesta, onks Liamilla kaikki hyvin, ku se ei vastannu puhelimeen..
Minä: no minäpä annan liamille niin kysy häneltä miten hän voi.. Huusin puhelimeen nousin sohvalts annoin puhelimen Liamille ja kävelin ulos huoneesta.. Istahdin käytävälle, kaksi turvamiestä seisoi vieressäni.. Pari kyyneltä tippui poskelleni..
Liamin näkökulma: Hannah vastasi puhelimeen ja siellä ilmeisesti oli äitimme.. Kun Hannah huusi puhelimeen ja antoi sen minulle, hän lähti pois..
Minä: niin..
Äiti: voi kulta pieni etkai sä loukkaantunu siinä onnettomuudessa
Minä: emmä ollu siinä vaa Hannah oli... Hannah oli 20 metrin päässä kuolemaa.. Tajuuksä..
Sitten suljin puhelimen ja menin Hannahin perään, hän istui käytävällä, istahdin hänen vierelleen..
Minä: ei äiti tarkottatu..
Hannah: no eihä se ikinä oo välittänu musta pelkästään susta..
Minä: ei oo totta..
Hannah: sä tiiät että se on.. Ja emmä oo vihanen kenellekkään, mu mu mut mä olisin voinu.. Sitten hän alkoi itkeä.. Halasin häntä..
Minä: mä tiiän ja onneks et koska sä oot mullle tärkee ja rakas ja mä huolehdin susta ja niin tekee muutki pojat ja etenki Niall..
Hannah: musta tuntuu että mä tuan teille liikaa harmii ja haittaa, ehkä mun pitäis palata takasin kotiin..
Liam: ei sun tartte lähtee ja et sä tue meille mitään harmia ja haittaa.. Tuu mennään takasin poikien luo..
Hän nyökkäsi ja nousimme ylös, kävelimme sisälle ja Niall syöksyi heti halaamaan Hannahia.. Ja niin halasivat muutkin istahdimme sohvalla, hannah istui Niallin sylissä.. Päätimme katsoa pari leffaan ennen kun menisimme nukkumaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti