Kun olimme keikalla, vauva potki todella kovasti, menin istumaan pöytäämme takaisin, hetken kuluttua, vatsaani alkoi sattua ja menin vessaan, aloin oksentamaan, sitten oksensin verta. Pelästyin kauheasti ja soitin lääkärille samantien, vaikka olikin todella myöhä. Lääkäri sanoi että se saattaa olla ihan normaalia, huomenna se kuitenkin selviäisi tarkemmin ultrassa. En kertonut muille, koska en halunnut huolestuttaa heitä, ja koska se oli tapahtunut aiemminkin. Menin takaisin pöytään istumaan, muut tulivat sinne, söimme ja lähdimme kotiin.
Ultrassa: Makasin sängyssä jo. Odotimme että lääkäri tulisi. Hän tuli laittoi geeliä mahani päälle ja katsoimme, kaikki olivat kunnossa.
Lääkäri: Täällä on kaikki hyvin. Haluatteko tietää sukupuolen?
Minä: Louis, haluatko tietää?
Louis: Jos säkin haluat..
Minä: Joo kyllä me halutaan... Rutistin Louisin kättä tosi lujaa..
Lääkäri: Onneksi olkoon se on poika.
Hymyillimme onnesta. Sitten lääkäri lähti käymään jossain ja kun vihdoin hän tuli hän pyysi Louisia postumaan. Louis poistui hetkeksi.
Lääkäri: Elikkä tämä oksentelu verta.
Minä: niin onhan kaikki hyvin?
Lääkäri: On, vauvalla on kaikki hyvin, jotkut vain oksentavat verta. Ei tarvitse pelätä mitään.
Sitten poistuin huoneesta, Louis katsoi minua huolestuneesti. Kävelimme autolle, keskustellen asiasta.
Louis: Mitä se sano?
Minä: Ei mitään erityistä..
Louis: Spenc?!?
Minä: No ei mitään vakavaa, kysyi vointiani..
Louis: No miksi minun piti poistua..
Minä: Koska, asia koski yhtä tiettyä juttua, etkä tiedä sitä vielä..
Louis: Mitä mä en tiiä?
Minä: Eilen siellä keikalla kun olin vessassa oksensin verta..
Louis: MITÄ!?!?! -ja et kertonut mulle!
minä: en halunnu huolestuttaa sua, kun kaikki oli hyvin ja on edelleen..
Louis ei puhunut enää matkalla mitään, aloin itkeä, hän ei edes katsonut minua. Kun olimme takaisin kotona Louis meni suoraan huoneeseemme, minä jäin istumaan ulos rappusille, mietin siinä rauhassa asioita, oli niin hieno ilmakin. Hetken kuluttua Liam tuli viereeni istumaan. Pyyhin äkkiä kyyneleet pois.
Liam: Mikä Louisilla on?
Minä: se nyt vaan on vähän vihainen.. sanoin ja melkein purskahdin itkuun..
Liam: hei,hei, ei tarvitse itkeä, mikä teille tuli? Kai vauva on kunnossa?
Minä: On, mutta jätin kertomatta Louisille eilen jotakin, mistä hän sitten suuttui..
Liam halasi minua lujaa.
Minä: En kertonut että oksensin eilen verta siellä konsertissa.. mutta se on normaalia joillakin kun ovat raskaana.. Enkä oksentanut sitä paljoakaan..
Liam: Ja se suuttus siitä?
Minä: mm m... toisaalta minä ymmärrän häntä, mutta silti... Liam, minua heikottaa...
Liam: Äkkiä tuokaa vettä ja jotain syötävää!!!
Harry juoksi vesi lasi kädessä ja niall tuli puoliksi syödyn leivän kanssa.
Liam: Niall anna se leipä
Niall: mutku..
Liam: Anna se nyt...
Liam syötti leivän minulle, sitten minulla olikin parempi olo..
Niall: Nyt kyllä mennään lääkäriin!!
Harry: Zayn, Perrie ja Liam menkää te nyt Spencerin kanssa lääkäriin, mä meen juttelemaan Louisille.
Me lähdimme nopeasti lääkäriin. Harry lupasi tuoda Louisin sinne sitten perässä.
Harry: Louis, avaa tää ovi..
Louis: miks?
Harry: Koska Spenc tarvii sua!
Louis: se valehteli, ei se mua tarvii
Harry: Louis, se on sairaalassa parhaillaan!!
Louis: MITÄ!?!?! ja avasi oven..
Harry: Nyt mennään, se tarvii sua joten ole kunnolla!
Louisin näkökulma: Kun Spencer kertoi oksentelusta suutuin hänelle. Kun olimme kotona menin suoraan huoneeseeni rauhoittumaan. Mietin asioita ja tiesin että se olisi normaali että raskaana oleva oksentaa mutta että verta. No tuskin sitä on kauheankaan paljon tullut ulos. Ehkä minä vain ylireagoin asian. Kuulin, että joku koputti oveen. Se oli harry. Kun hän sanoi Spencerin olevan sairaalassa, unohdin riidan ja avasin oven. Lähdimme Harryn kanssa sairaalaan. Zayn, Perrie ja Liam odottivat käytävällä kun Spencer oli huoneessa.
Minä: Missä hän on?
Liam: Hän on huoneessa..
Minä: Mitä tapahtui?
Zayn: Liam jutteli Spencerin kanssa ilkona, hän sanoi että häntä heikottaa, hän joi vettä ja Niallin leivän ja sitten. Hän voi jo paremmin mutta autossa hän meni taas huonoon tilaan..
Lääkäri tuli ulos huoneesta. Katsoi meitä ja sitten käveli luoksemme.
Minä: Miten hän voi?
Liam: Louis, rauhoitu..
Lääkäri: Hän voi hyvin, hän vain on syönyt todella vähän, ja siksi hänellä oli heikko olo. Hän on nyt tiputuksessa. Ja tarkailemme hänen vointiaan täällä yön yli.
Louis: entä poika?
Lääkäri: Vauva on kunnossa. Voitte mennä yksitellen katsomaan häntä..
Liam: Louis, sanoitko juuri poika?
Louis: joo..
Perrie: aaaws... onneksi olkoon tai niin...
Zayn: Onnea Louis..!
Annoin Liamin ja muiden mennä katsomaan ensiksi, rauhoittelin itseäni hetken. Sitten kun muut olivat käyneet minä menin..
Spenc: Louis, mä oon niin pahoillani..
Minä: Mä tiedän sen, ja mä vähän ylireagoin, anteeks..
Spenc: ei se mitään, mun olis pitänyt kertoo sulle..
Minä: ei se mitään, pääasia on että sä ja poika olette kunnossa.
Spencerin näkökulma: Louis pussasi otsaani, sitten muutkin saivat tulla huoneeseen, koska halusin/pyysin heidät.. He onnittelivat meitä pojasta. Olin onnellinen, kuvittelin koko ajan että kuinka pojat pelaisivat jalkapalloa pihalla ja opettaisivat pyöräilemään ja uimaan.. Tulisiko hänestäkin laulaja, kuten isästään. Hetken kuluttua olinkin nukahtanut. Kun heräsin kaikki muut olivat poissa paitsi Louis, joka nukkui tuolilla yhä pitäen kädestäni kiinni. Se oli söpöä, näin kännykästä että kello oli jo 6:00 a:m. Nukahdin uudelleen ja sitten heräsin kun oveen koputettiin. Muut istuivat huoneessa ja lääkäri tuli sisään.
Lääkäri: Huomenta, elikkä kaikki on hyvin, kaikki arvot ovat kohdillaan, pääset kotiin tänään.. Menin vaihtamaan vaatteet ja sitten lähdimme kotiin. Siellä menin sohvalle istumaan ja Niall teki minulle leipää, sisällä oli majoneesia ja kanaa.. nami nami.. se oli hyvää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti