puoli vuotta myöhemmin Louisin näkökulma: Spencer on nyt 7 kuulla. William on 1 vuoden ja 4 kuukautta vanha. Nousin tänään ylös, nostin Williamin lattialle ja näin kuinka hän alkoi kävellä, ihan itse.
Minä: Kulta, katso, William kävelee...
Spencer: Mitä?!?!
Sitten muut ryntäsivät huoneeseemme, koska olin huutanut niin kovaa.. He katsoivat meitä outoina kun meidän hymymme olivat korvissa. Nostin Williamin syliin ja menin syöttämään häntä alakertaan, laitoin hänelle lastenohjelmia. Menin tekemään aamupalaa itselleni, keitin vähän teetä.. Hetken kuluttua makoilin Williamin kanssa sohvalla ja muut tulivat alakertaan..
Liam: Pojat hei, tänään kuvataan se musiikkivideo, mihin aikaa se oli?
Niall: Eikös se alkanu 11?
Zayn: No kello on 10:55 joten..
Harry: Mennäään!!!
Louis: Spenc, ota sää William meiän täytyy nyt mennää..
Juoksimme äkkiä autoon ja menimme studiolle jossa kuvattaisiin musiikkivideomme. Kun tulimme Studion sisälle, Paul ryntäsi meitä kohti vihaisen näköisenä, tuottaja perässään.
Paul: Missä hitossa te pojat ootte ollut?
Liam: nukkumassa..
Tuottaja: Tää pojat ei oo leikin asia, no aletaan kuvaamaan, menkää laittautumaan valmiiksi..
Spencerin näkökulma: Aamulla William otti ensiaskeleensa, kuinka söpöä. Mutta mahassani tuntui paljon liikkeitä. Menin sohvalle istumaan, olisi enään 2 kuukautta laskettuun aikaan. Toivon että aika kuluisi nopeasti. Minulla olisi tänään ultra, pitäisi siis ottaa William mukaan, koska muut ovat siellä kuvauksissa ja Perrie on kiertueella, Danielle on tanssikeikalla ja Sarah on Annabellan kanssa viettämässä aikaa puistossa. Aika olisi tunnin päästä, menin siis laittamaan itselleni ja Williamille vaatteet, nyt on kesä joten on todella lämmintä.. Laitoin itselleni mustat äitiyshousut ja punaisen äitiystopin. Puis Williamille, shortsit ja t-paidan jossa luki 'Daddy's boy' .. Kello alkoi olla jo niin paljon että huikkasin kuskille että lähdetään. Minulla oli oma kuski, koska Louis pelkäsi jos ajan itse että jotain tapahtuu.. Tämä on aika helppoa kun on oma kuski. Laitoin Williamin istuimeen kiinni ja sitten lähdimme.
2 kuukauden kuluttua: William oli Lousin vanhempien luona hoidossa, koska laskettu aika oli viikko sitten. Vauvan ulos tulosta ei ollut vielä tietoakaan. Olimme poikien konsertissa. Se oli juuri alkamassa, menimme tyttöjen kanssa istumaan paikoillemme. Keikka alkoi, kun kaksi ensimmäistä biisiä oli tullut, minua alkoi polttamaan mahasta. Tunsin kuinka supistuksia alkoi tulla, lapsivesi tuli.
Minä: Tytöt, se alkaa.. sanoin ja aloin hengittämään syvään..
Danielle: Mä tuun sun kanssa sairaalaan, tulkaa te sitten perässä kun keikka on ohi..!
Danielle haki kuskin ja sitten lähdimme. Sairaalassa sain oman huoneen, makasin sängyllä odottamassa että kohdun kaula olisi auennut tarpeeksi että pääsisin synnyttämään, Kun oli pari tuntia odotellut muut ryntäsivät sisään, Louis juoksi heti halaamaan ja kyselemään vointiani. Sitten lääkäri tuli uudelleen mittamaan. Ei ollut vieläkään tarpeeksi auki..
12 tunnin kuluttua: En ollut vieläkään synnyttänyt, olimme valvoneet koko yön. Lääkäri tuli heti aamulla mittaamaan ja onneksi. Nyt se oli tarpeeksi auki, lähdimme synnyttämään, supistuksia alkoi tulla.. Hetken aikaa ponnistelin ja sitten Louis katkaisi napanuoran, kauniilta tytöltämme. Louis juoksi käytävään huutaen, että tyttö tuli.. Emme olleet halunneet tietää sukupuolta aikaisemmin.
Minut kärrättiin takaisin huoneeseen. Yhtäkkiä minulle tuli tosi huono ja heikko olo.. Hetken kuluttua avasin silmät ja huomasin kuinka hoitajia oli sänkyni ympärilla sekä yksi lääkäri, hän osoitti silmiäni
Lääkäri: Spencer, mikä on vointi?
Minä: Ihan hyvä, mitä tapahtui?
Lääkäri: Sinä pyörryit..
minä: aijaha, no mutta kakkki on hyvin nyt
Louis: varmasti?
Minä: juujuu, koska pääsen kotiin vauvan kanssa..?
Lääkäri: Huomenna pääsette..
Minä: Louis, mä en enää ikinä halua tänne!!
muut nauroivat koska he tiesivät mitä tarkoitin.. Sitten he lähtivät kotiin nukkumaan, Louis tuli aamulla hakemaan muiden kanssa minua ja tytärtämme..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti