2 kuukautta myöhemmin: Olimme aloittaneet muutama viikko sitten Sarahin kanssa koulun. Siellä oli melkein samanlaista kuin Bostonissakin, mutta opettajat olivat paljon parempia. Olimme tutustuneet moneen ihanaan ihmiseen ja meistä on tullut kavereita. Mutten kuitenkaan unohda Daniellea tai Perrietä, Niall ja Amy erosivat viikko sitten joten Amy ei ole enään porukassamme. Enkä tietenkään unohda poikiakaan. Olin värjännyt hiukset vaaleanruskeiksi. Olimme nyt historian tunnilla. Sitä opetti Mr.Parker.
Mr.Parker: Ja niin maailmansota syntyi.. Onko kenelläkään mitään kysyttävää?
Derek: Kuinka monta kuoli silloin?
Mr.Parker: tuhansia ihmisiä..
Kello soi, tunti loppui, onneksi se oli viimeinen tuntini. Lähdin kotiin, päätin kävellä yksin. Yhtäkkiä kuulin takanani kuinka joku huusi nimeäni, ensiksi luulin että se olisi Louis, mutta se olikin Matt.
Matt: Spencer, odota..
Minä: Matt minulla on vähän kiire..
Matt: Olen menossa samaan suuntaan, kävelläänkö samaa matkaa?
Minä: Okei, ei kai siitä mitään haittaakaan ole.
Juttelimme niitä näitä, nauroimmekin vähän.. Kun olimme taloni edessä huomasin louisin istuvan autossa..
Minä: Anteeksi, mutta minun täytyy nyt mennä.
Matt: okei, kiitos seurasta.
Juoksin louisin luokse ja suutelin pitkään, halusin hänen tietävän että olin hänen kokonaan.
Louis: mistä nyt tuulee?
Minä: Ei mistään, mulla oli vain ikävä
Harry ja pojat nousivat autosta naureskellen. Sarah tuli sisältä siihen, hän oli päässyt aikaisemmin kuin minä. Hän meni heti halaamaan Harrya..
Niall: Mennäänkö syömään jotain?
Louis: Mennään vain!
Liam: Mihin mennään?
Zayn: Nando's`?
Minä: Sopii..
Kun pääsimme ostarin parkkipaikalle, minusta tuntui taas pitkästä aikaan että minua seurattaisiin/vainottaisiin. Se oli pelottavaa, en taaskaan kertonut muille, koska en halunnut huolestuttaa heitä, ja olisin turvassa heidän kanssaan, olisinko? Olimme tilanneet, pojat lähtivät käymään vessassa. Sarah meni myös, minä jäin pitämään pöytää, yhtäkkiä viereeni ilmestyi Danielle ja Perrie, pyysin heidät seuraamme. Sitten huomasin että Matt heilutti minulle, menin käymään hänen luonaan, hän nappasi kädestäni kiinni ja veti pimeään huoneeseen sitten hän raahasi minut pakkettiautoon. Hän sitoi siteen silmieni eteen ja teippasi suuni, hän myös sitoi käteni ja jalkani, etten pääsisi karkuun. Jotenkin minulle alkoi tulla sellainen olo että hän oli se joka oli vainonut minua.
Nando'sissa Liamin näkökulma: Palasimme pöytään poikien kanssa, siinä istuivat Perrie, Danielle ja Sarah, Spencer oli kadonnut. Hän oli kai mennyt myös vessaan. Odotimme häntä jonkin aikaa, muttei hän tullut, Danielle meni tarkistamaan vessan, muttei siellä ollut ketään..
Perrie: Näin viimeksi hänet jonkun pojan kanssa juttelevan tuossa. Se oli myös siellä Spencerin syntymäpäivä juhlissa.
Louis: Matt.. jotenkin aavistin, että hänessä on jotakin vikaa..
Niall: Ei Spencerillä ole mitään hätää
Louis: Ja mistä voit olla aivan varma!
Sarahin näkökulma: Tämä ei ollut yhtään Spencerin tapaista. Söimme ruokamme ja menimme käymään meidän luonamme, Spencer ei ollut siellä, menimme poikien luokse, ei ollut sielläkään, yritimme soittaa hänelle, hän ei vastannut. Aloimme olla todella huolissamme hänestä. Loppujen lopuksi soitimme poliisillekin mutteivat he voineet tehdä asialle ennen kuin hän olisi ollut kadonnut 12 tuntia. Päätimme lähteä etsimään heitä pienissä ryhmissä, Harry ja minä, Liam ja Danielle Zayn ja Perrie sekä Louis ja Niall.. Etsimme kaikkialta muttei hänestä ollut mitään jälkeä. Menin aamulla kouluun hän ei ollut siellä, Matt oli, kysyin häneltä oliko hän nähnyt Spenceriä, muttei hän kuulemma ollut..Jotenkin oli vaikea luottaa häneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti