Oli perjantai 2. kesäkuuta, koulu loppuu tänään. Pojat olivat takaisin Lontoossa jo tiistaina, minulla on jo kova ikävä heitä, etenkin Louisia. Saisimme tänään todistuksemme. Isäni oli luvannut, että saisin mennä Lontooseen heti kesäloman alettua. Olimme viestitelleet poikien kanssa ja he pitivät ajatuksesta. Isäni oli varannut meille Lontoon lukion asuntolasta asunnon ja maksanutkin sen jo. Saimme muuttaa sinne heti. Kristen oli Sarahin äitin kanssa sisustanut sen meille. Se oli ihana. En voinut kiittää Isääni ja Kriteniä tarpeeksi. Olimme nyt Sarahin kanssa koululla hakemassa todistuksiamme. Kesälomasta tulisi kivaa, koska minulla sattuu olemaan syntymäpäivät 20.kesäkuuta, täytän 18. Saimme todistuksemme, olimme menossa kotiin hakemaan matkalaukkuja ja sitten lähdössä kohti lentokenttää. Isäni, Kristen ja Sarahin vanhemmat tulivat saattamaan meitä.
James: Minä rakastan sinua, pidä huolta itsestäsi ja soittele minulle!
Minä: mäkin sua ja kyllä mä osaan huolehtia itsestäni,
Sarah melkein itki.
Sarah: Minulle tulee ikävä teitä kaikkia.. sitten hän halasi vanhempiaan. kuului kuulutus. Lontoo lrk2849 lähtöporteille..
Minä: No niin meidän pitää mennä, moikka!.
Otimme Sarahin kanssa toisiamme käsistä kiinni ja kävelimme kohti turvatarkastusta. Pääsimme siitä läpi katsoimme viimeisen kerran taaksemme näimme vielä vanhempamme siellä, vilkutimme heille. Melkein itkin.. Astelimme koneeseen, istuimme vierekkäin, lento kestäisi 7 tuntia. Jutelimme niitä näitä koneessa, se oli kivaa, 7 tuntia meni todella nopeasti. Laskauduimme Lontoon lentokentälle. pääsimme ulos koneesta ja olimme hakemassa matkalaukkujamme hihnalta kunnes tunsin kädet lanteillani, pelästyin ja käännyin se oli Louis..
Minä: älä enään ikinä pelästytä minua tuolla lailla!
Louis: Anteeksi.. sitten suutelimme, huomasin että laukkuni kerkesi mennä ohitse.
Minä: mun laukku menee jo takaisinpäin.. Nauroimme poikien kanssa sitä, sitten kun se tuli takaisin nappasin sen ja lähdimme käsikädessä autolle. Paparazzeja oli lentokentälle ja he räpsivät kuvia. Minua ei haitannut. Päästyämme, minun ja Sarahin asunnolle. Purkasimme laukkumme ja lähdimme syömään poikien kanssa.
Niall: Mulla on kova nälkä, hmm mä otan 3x tortilla/nachos annoksen ja siihen sitten 2 isoa cokista.
Harry: Mulle yks samallainen
Sarah: Kanasalaatti ja cokis.
Zayn: pelkkä tortilla kiitos
Liam: Hampurilainen
Minä: Kanasalaatti ja fanta..
Louis: hampurilainen, nachoja ja cokis, kiiitos..
Tarjoilija katsoi meitä hetken ja sitten lähti viemään tilausta keittiöön. Odotimme hiukan aikaa ja sitten meidän tilauksemme tuli. Aloimme syömään. Kesken syömisen aloin nauramaan, koska Niall näytti niin hauskalta kun hän söi..
Louis: rakastan ihanaa nauruasi.. Punastuin.. Sitten huomasin, että pöytämme viereen tuli kaksi tyttöä, ilmeisesti faneja. He esittäityivät meille, he olivat Amanda ja Emily. He olivat suuria One Direction faneja.
Amanda: Haluaisimme pari kuvaa, jos ei haittaa?
Liam: Ei se haittaa ollenkaan.
Harry: No, keiden kanssa haluaisitte kuvaan?
Emily: Kaikkien kanssa ja sitten mä haluaisin kanssa Louisin ja Spencerin..
Mietin hetken, kuulin nimeni, mitä 1D fani haluaa kuvaan kanssani, tämä ei voi olla totta..
Amanda: Mä haluan kanssa kaikkien kanssa ja sitten liamin ja Zaynin kanssa.
Louis: oukkei sitten, otetaas kuvia. Hän sanoi hymyillen, nousten pöydästä. Otimme kuvat ja jatkoimme syömistä.
Zayn: Spenc sinä näytät jotenkin yllättyneeltä..
Minä: En olisi ikinä kuvitellut, että joku teidän faninne haluaa minun kanssani kuvaan.
Louis: tää on vasta alkua, sitten hän pussasi otsaani.
Minä: uskon sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti