Pojat harjoittelivat seuraavaa keikkaansa varten se olisi Irlannissa. Tiesin, että Louisia jännitti jättää minut yksin, mutta olisihan Sarah ja tytöt täällä tukenani ja seuranani. Tosiaan on kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Mutta alkoi tuntua, että se saattaisi tulla hyvinkin pian! Siksi kai Louis olikin niin jännittynyt. Mutta olimme tyttöjen kanssa päättänyt, että vietämme päivän kaupungis, ajattelin ostella vähän vaatteita pojalle. Laitoin mustat äitiyshousut ja valkoisen äitiyspaidan. Laitoin kiilakorot, vaikka Louis olikin kieltänyt kävelemästä niiden kanssa.
Minä: Me mennään nyt!
Louis: Pusu, ja ole varovainen..
Minä: juu juu..
Perrie: Me katotaan sen perään.
Danielle: Voit luottaa meihin..
Sarah: Hei, mut joo ei mitään..
Louis: Soittakaa jos tulee hätä..
Niall: tuokaa mulle ruokaa..
Liam: hei niall toi rimmas!
Zayn: Voi teitä lapsia.. sitten hän nauroi..
Lähdimme kaupunkiin.. Kiertelimme kaikenlaisissa ja erilaisissa paikoissa.. Olin ostanut monta bodya, sinisiä, mustia, valkoisia.. ym.. housuja, sukkia, paitoja, ym.. Sitten menin vessaan koska minulla oli tosi kova hätä.. Tytöt odottivat ulkona.. Kiljaisin..
Perrie: Spenc, mikä hätänä?
Minä: mun,mun, lapsi..
Sarah: Mitä?!?
Minä: Tää syntyy nyt!!
Danielle: Nonni tule viedään sut sairaalaan..
Perrie: Mä soitan pojille.. Hän valitsi Zaynin numeron..
Zayn: Jeps,
Perrie: Se tulee...
Yritin hengittää rauhallisesti auton takapenkillä kun kuski ajoi sairaalaan, mutta kipu oli aivan sietämätön..
Zayn: Mikä?
Perrie: Vauva tulee nyt, tulkaa sairaalaan!!!
Kotona: Zayn lopetti puhelun..
Zayn: SE tulee!
Harry: Mikä?
Zayn: Se vauva!!
Louis: MITÄ!?!?! Ei nyt!!
Niall: Nyt mennään!!
Sairaalassa: Perrie meni luukulle ja ilmoitti minut. Hoitaja antoi pyörätuolin ja Danielle lykkäsi minut huoneeseen. Siellä vaihdoin sairaalakuteet ja makasin sängyllä, hetken kuluttua pojat saapuivat.. Supistuksia alkoi tulla.. Louis juoksi suoraa sänkyni viereen ja otti kädestäni kiinni. Pian lääkäri tuli huoneeseen, muut katsoivat sivulla kuinka hän katsoi onko kohdun kaula tarpeeksi auennut..
Lääkäri: Pari senttiä tarvitsisi aueta vielä.. pojalla on aika kiire ulos kun kaksi kuukautta aiemmin tulee..
Louis: mitä sille sit tapahtuu?
Lääkäri: Ei mitään, todennäköisesti hän on muutaman päivän ainakin hengityskoneissa, muttemme voi olla vielä varmoja.
Minä: Hommatkaaa se nyt ensiks ulos sieltä!! AAAAÄÄÄÄ!!
Louis: Koita kestää vielä vähän aikaa..
30 minuutin kuluttua: Lääkäri tuli mittaamaan uudelleen se oli auennut jo 4 senttiä eli tarpeeksi.
Lääkäri: Okei, nyt voidaan lähteä synnyttämään,
Minä: Vihdoin..
Kaksi hoitajaa kärräsi minua synnytyssaliin, mutta kesken matkan poika alkoi jo tulla ulos..
Lääkäri: Nyt mennään ja vauhdilla..
Louis tuli perässä juosten.. Kiljuin/huusi käytävällä, se oli kamalaa.. Kun olimme synnytyssalissa, lääkäri käski ponnistaa kovaa muutaman kerran ainakun tulisi supistus.. Tein niinkuin käskettiin ja kohta ulkona oli maailman suloisin poikavauva.. Hänet pestiin. Louis oli katkaissut napanuoran, hoitaja pisti pojan hengityslaitteisiin. Minut siistittiin ja vietiin takaisin huoneeseen. Nukahdin todella nopeasti, olin todella väsynyt. Pojilla olisi keikka huomenna, tiesin ettei Louis malttaisi lähteä sinne, pois luotamme..
Minä: Louis, sinun on pakko lähteä, mene, kyllä minä pärjään!!
Louis: Ei, en voi lähteä..
Minä: Louis, pojat tarvii sua, te ootte bändi, te oottte veljiä, mä pärjään mene!!
Harry: Louis, me tarvitaan sua!
Pojat lähtivät lentokentälle. Olin sairaalassa muutenkin yön ja seuraavankin tarkkailussa. Poika tuotiin viereeni, hän oli silti hengityskoneessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti