minä: okei okei.. kaikki alkoi kun mä olin 11, Nadja oli 5 ja Stephan oli 15. Martin ja Sydney olivat töissä, Stephan oli Nadjan kanssa kotona ja kun tulin koulusta kotiin, niin kuulin Nadjan itkevän ja hän makasi maassa. Menin katsomaan Stephanin huoneeseen ja hän oli jonkun naisen kanssa siellä. Menin nopeasti pois mutta Stephan tuli perässäni ja löi minua ja huusi että jos kertoisin äitille ja iskälle hän tekisi sen uudestaan. En kertonut heille mitä olin nähnyt, mutta sitten kun he saivat tietää että tiesin enkä kertonut hekin löivät minua, ja aina silloin tällöin kun Martin oli juovuksissa hän löi minua, meitä kaikkia..
Niall: kamalaa, anteeksi..
Louis: miten joku pystyy?
Zayn: kamalaa, miten paljon ja pahaa olet joutunut kokemaan..
Liam: kamalaa, kerrassaan kamalaa
minä: mm, mutten halua muistella sen enempää..
Harry: miks sä sitte halusit sinne takaisin?
minä: Nadjan takia, hänellä ei ole siellä ketään, Stephan on 22, Nadja on 12, eihän voi puhua Stephanille, pelkäämättä että tulee hakatuksi..
viikon kuluttua kuluttua, Lexin näkökulma: Oli viimiset hetket levytyksien kanssa, se sujui tosi nopeasti, johtuen siitä että minulla oli omia biisejä valmiiksi kirjoitettuna ja sävellykset tehty niihin. Kävin vielä Simonin luona ennen kuin lähtisimme kiertueelle. Kun tulin tapaamasta häntä syöksyin poikien luokse. Liam avasi oven halasin häntä, olin innoissani..
Liam: wow Lexi mikäs sulla on?
minä: onks muut täällä?
Liam: Yep, keittiössä..
Kävelimme sinne, Liam istui tuolille, minä jäin seisoin..
Harry: heei, mitäs sä noin innoissas?
minä: arvaatkaas mitä?!
Niall: mitä?
Aloin kaivamaan laukkuani ja nostin sieltä cd levyn..
Louis: onks toi?
minä: se on mun levy
Niall: omg Lexi, onneks olkoon
Zayn: nopeesti saitte työt tehtyä
minä: yks sana... ahkera
Harry: näytäs sitä levyä..
Annoin sen Harrylle joka katsoi sitä hetken ja sitten alkoi hymyilemään, Niall nappasi sen hänen kädestään ja katsoi sitä..
Niall: heei, kattokaas...
Liam: aaws, pieni kiitos teksti
Louis: meille
Harry: aaaws...
Zayn: hei ei sun olis tarvinnu oikeest
minä: ehkä ei mutta mä halusin, koska te ootte muuttanu mun elämän ja ehkä ilman teitä en olis pystyny tähän
Niall: aaws.. tule tänne.. sitten hän halasi minua
Liam: joo mutta meiän täytyy ehkä lähteä nytten?
Louis: Mate oot niin oikeessa
Kävelimme autolle ja lähdimme kohti O2 areenaa josta TMH-kiertue alkaisi ja täytyy myöntää että olen aika hermostunut, ensimmäistä kertaa yleisön edessä, kukaan ei luultavasti edes tunne minua. Paniikki iskee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti