Same Thing - 6

3 kuukauden päästä, Jessin näkökulma: Joulu olisi pian, olin valmistautunut viettämään sen perheeni kanssa. Meillä oli pari viikkoa sitten jalkapallon päättärit, voitimme mestaruuden. Tietenkin meillä olisi harkkoja hallissa ja niin mutta ei siitä nyt enempää. Istuin huoneessani, ikkunani edessä oli sellainen lepojuttu niin istuin siinä. Olin pienenä vihannut sitä mutta nyt rakastin sitä, siinä oli ihana istua ja katsella ulos. Äitini koputti ovelle ja tuli sisälle.

minä: Niin?

äiti: kultaseni, tätä on vaikea kertoa, tiedän että olet odottanut perheen yhteistä joulua, mutta

minä: mutta mitä?!

äiti: minä ja isäsi lähdemme Austraaliaan jouluksi, ja sinä jäät tänne..

minä: mitä miksi?

äiti: isällesi ja minulle tuli tärkeä työjuttu, sitä on vaikea selittää.. toivottavasti ymmärrät..

minä: joo ymmärrän, ymmärrän.. äitini poistui huoneesta, en ollut nähnyt poikiakaan pitkään aikaan, Emily oli arestissa, en tiedä miksi.. pian kuulin puhelimeni soivan, en ensiksi jaksanut välittää, mutta se soi ja soi ja soi, joten päätin vastata siihen, koska huomasin että se oli Louis.

minä: heips..

Louis: kulta, missä olet ollut, mikset vastannut?

minä: anteeks, puhelin oli tossa sängyllä, enkä ensiks kuullu mitään

Louis: no mutta tärkeintä on että vastasit, kuitenkin mulla ja pojilla on kauhee ikävä jo teitä

minä: vai niin, no mitäs asialle pitäisi tehdä?

Louis: tulisiks sä tänne?

minä: Yep, mä oon lähen nyt heti sinne.. Lähdin kävelemään poikien luokse, pian Emily juoksi viereeni ja halasin häntä. 

minä: Emily, mitäs sä, mä luulin että oot arestissa vielä

Emily: en, äiti ja iskä lähti jonnekkin ja sano että en oo enää arestissa, ni soitin Harrylle ja se  sano että sä oot menossa sinne ja ajattelin sitte tulla kans sinne..

minä: ihanaa... onneksi..

Emily: oot sä itkeny?

minä: en..

Emily: ootpas, kerro nyt!

minä: ei se oo mitään..

Emily: okei..  Saavuimme poikien luokse ja menimme suoraan sisälle. Louis ja Harry juoksivat heti luoksemme ja halasi meitä.. 

Louis: ootsä itkeny?

minä: en

Emily: mä sanoin samaa, mut se ei suostu kertomaan..

minä: ku ei oo mitään kerrottavaa.. 

Liam: kai sä kertoisit meille jos jotain olis..?

minä: totta kai mä kertoisin, istuimme sohvalle ja istuin Louisin syliin hän alkoi leikkiä hiuksiani. Sitten puhelimeni alkoi soimaan, en edes viitsynyt katsoa kuka se oli kun vastasin.

minä: niin?

äiti: Jess, kuule, isäsi ja minä olemme hyvin pahoillamme että teemme näin, mutta meidän on pakko lentää sinne jo huomenna..

minä: joo ihan sama, ei kiinnosta, menkää pois, moimoi.. sitten katkaisin puhelun, minua ei juurikaan jaksanut kiinnostaa.. 

Louis: kaikki hyvin?

minä: tavallaan tai on tai ei...

Zayn: Jess, kerro meillee

minä: okei okei, nousin istumaan ja katsoin poikia sekä Emilyä, he katsoivat minua niin odottavasti.

Emily: Jess, kerro nyt?!

minä: okei, elikkä no tiedätte et joulu on ihan pian ja kaikki viettää aina aikaa perheen kesken ja no mä oon meiän perheessä ainut lapsi ja näin, en muuten kauheesti nää mun porukoita kun ne on aina jossain, ja joulu on ollu meille aina sellasta  millon  me otetaan iisisti ja nautitaan toistemme seurasta ja niin ja mä oon odottanu sitä jo kauan. Tänään kuitenkin äiti kerto että ne lähtee jouluks Austraaliaan.

Emily: mut sehän on hienoo, joulu austraaliassa..

minä: joo olishan se kivaa, jos mä menisin mukaan..

Niall: sun porukat jättää sut tänne yksin jouluna?!?!

minä: yep, ja nyt mun äiti soitti että ne joutuu lentää sinne jo nyt..

Louis: et oo tosissas, että oot yksin jouluna?!

minä: totta se on.. mutta ei sen ole väliä..

Harry: ei kenenkään pitäis viettää joulua yksin!

minä: mm... mutta ei se mitään, ainakin on rauhallista ja mä oon tottunu siihen.. 

3 viikon kuluttua, Jessin näkökulma: Oli nyt jouluaatto, tein itselleni kuumaa kaakaota ja laitoin lempi elokuvan ja aloin katsoa sitä. Emily oli perheensä kanssa, sukulaistensa luona Amerikassa, Niall oli Irlannissa, Louis oli Doncasterissa, Harry oli Holmes Chapelissa, Liam oli Wolverhamptonissa, Zayn oli Bradfordissa. Ja minä yksin täällä Lontoossa. Mutta ei haitannut, huomasin että keittiössä oli muutama lahja ja olimme myös vaihtaneet poikien kanssa ja Emilyn, katsoin leffan loppuun ja päätin sitten katsoa ne.. Nukahdin kuitenkin sohvalle. Heräsin kuitenkin kun puhelimeni soi..

minä: haloo

Louis: hei, mites menee?

minä: hyvin, just heräsin, nukahdin tähän sohvalle..

Louis: ai anteeks, halusin vaa tietää että mikä on olo..

minä: ihan hyvää, meinasin tässä just kattoo pari leffaa...  sitten kuulin kun joku pimpotti ovikelloa, menin avaamaan..

Louis: Me voidaan liittyä seuraan.. Ovella oli Emily, Harry, Louis,Niall,Liam ja Zayn

Harry: yllätys!

minä: mitä te teette täällä, eiks teiän pitäis olla perheidenne luona?

Niall: meistä tuntu niin pahalta ja epäreilulta että me haluttiin viettää aikaa sun kanssas..

Istuimme olohuoneeseen ja söimme, katsoimme pari elokuvaa ja pelasimme jotain. En voi uskoa että he tulivat tänne sen sijaan että viettäisivät joulun perheidensä kanssa. Voi heitä, tää ei oo reilua, niitten pitäis oikeesti olla perheidensä luona eikä mun luona..