|||Idan näkökulma: Juuri kun istahdimme Louisen kanssa sohvalle, ovikello soi. Nousin ylös ja menin avaamaan, ja ketkäs muutkaan siellä olisi olleet kuin niin sanotut rakkaat vanhempani, sekä riesa veljeni! Äitini halasi minua heti, päästin heidät sisään ja kerroin että voivat viedä laukkunsa vierashuoneeseen, ja se oli myös alakerrassa. Tietenkin yläkerrassakin oli, mutten todellakaan halunnut heitä sinne.. Menin istumaan sohvalle heti kun olin käynyt laittamassa kahvinkeittimen päälle. Louise katsoi minua..
minä: Voit mennä poikien luo..
Louise: kiitos, olisin täällä, mutta musta tuntuu että on parempi että puhutte keskenänne..
minä: mm.. joo, kai niin..
Louise luikki pensaan yli nopeasti poikien luokse, en halunnut että äitini saisi tietää pojista, vielä ainakaan. Joten varmistin ettei hän nähnyt kun Louise meni sinne. Esittelin heille talon ja sitten istuimme keittiön pöydän viereen.
äiti: Ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa, miten on mennyt?
minä: hyvin..
isä: sinulla tosiaan näyttää menevän hyvin, mistäs saat rahaa?
minä: töistä.. ihan oikeasti miksi tulitte?
äiti: halusimme nähdä sinut?!
isä: Olemme hyvin pahoillamme kaikesta mitä tapahtui kotona, haluaisimme että tulisit takaisin
minä: just, en ole tulossa takaisin mä olen 18 ja haluan asua yksin.. ja ei en edes muuta suomeen.
äiti: mm.. okei, hyväksymme sen, haluat olla itsenäinen..
minä: kyllä kiitos!
Hetken juteltuamme, veljeni oli nukahtanut sohvalle ja Isäni nukkui vierassängyssä ja äiti oli sanonut menevänsä kaupungille. Päätin käydä moikkaamassa poikia nopeasti. Kiipesin aidan yli ja koputin poikien oveen, katsoen ettei ketään nähnyt, Zayn tuli avaamaan oven.. Hän katsoi minua hetken kummastellen..
minä: ööm.. hei vaan..
zayn: okei, moi sullekkin... Kävelin olohuoneeseen jossa olivat kaikki muut, istahdin Niallin syliin ja annoin hänelle pusun. Ovelta kuului taas koputusta ja Louis meni tällä kertaa avaamaan. Kuulin tutun äänen sieltä..
minä: ei, miten se löysi mut...
Niall: kuka?
minä: mun äiti,piilottakaa mut..
äiti: Ida, mä kuulen sut... etkös sä oo yks, mikäs se oli.. Idalla on suomessa monta julistetta huoneessaan teistä.. mikäs se oli?!?
minä: mun täytyy mennä.. moikka.. ja annoin taas nopean pusun Niallille, ja kävelin ovelle.. äiti miks sun piti tulla tänne ja mistä ees tiesit että tulin tänne?
äiti: Näin kun kiipesit aidan yli.. ja hei onks toi se sun julkkisihastus tuo, blondi tuolla sohvalla?
minä: just, ja ei oo, nyt mennään!!
Louisen näkökulma: Hetken ihmettelin että miten Ida oli päässyt tulemaan, mutta hän kuiskasi nopeasti minulle kun tuli että hänen äitinsä on kaupungissa ja muut nukkuivat.. mutta hänen äitinsä ei vissiin enään ollut kaupungissa kun tuli koputtelemaan ovelle. Ida lähti hänen kanssaan nopeasti pois, koska hän ei halunnut että hänen vanhempansa näkevät pojat tai tutustuvat heihin, mutta tapahtui jotain pahempaaa...
Liam: miksi ida ei halunnut hänen äitiänsä tänne?
minä: se mitä se kerto kaupungilla tänään, siihen liittyy paljon muutakin, mutta joo, älkää välittäkö siitä..
Niall: julkkisihastus..
minä: Niall, unohda se! Zayn: mitäs toi oli? Harry: nyt kerrot meille.. minä: no hänen äitinsä on vähän sanotaanko ärsyttävä, tai nyt hän luultavasti tenttaa Idalta aivan kaiken teistä, siis kaiken.. ja silloin kun Ida otti kerran huumeita ja joutui ammutuksi niin, hänen äitinsä lähetti hänet jonnekkin laitokseen ja haukkui häntä vastuuttomaksi pikku kakaraksi ja ettei hänellä olisi enään mitään asiaa kotiin.. mutta kuitenkin sitten myöhemmin hän vaihtoi mielipidettään.. Niall: voi kauhia.. oikeesti?! minä: mm.. mutta älkää kertoko Idalle että kerroin, se yrittää kovasti pitää teiät erossa sen ja äitinsä jutuista. Zayn: joo, emmä ainakaan kerro pojilla alkoi jokin haastattelu juttu, ja menin takaisin kotiin, Ida oli omassa huoneessaan ja hänen vanhempansa olivat jättäneet lapun pöydälle. He olivat lähteneet takaisin suomeen työjuttujen takia, mutta kukas siellä olikaan, hänen veljensä, kyllä! Johnny..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti