Idan näkökulma: Pääsin jo kotiin, Louisen piti vain katsoa että otan kaikki lääkkeet ja oikeaan aikaan. Istuimme sohvalla ja pelasimme fifaa, yhtäkkiä kuulin koputusta ovelta. Keskeytimme pelin ja menin avaamaan. Oven takana seisoivat 5 poikaa. Purin huultani ja halasin Niallia kauan. Minulla oli häntä niin kova ikävä, kiedoin jalkani hänen lantion ympäri ja hän piti selkäni takaa kiinni, suutelimme monta kertaa ja sitten menimme sisälle halasin muita poikia, tai no kaikkia muita paitsi Harrya joka oli Louisen kimpussa. Emme olleet Louisen koskaan aiemmin pelanneet fifaa poikien nähden ja he ihmettelivät että kenen peli oli kesken. He eivät voineet kuvitella että me pelaisimme pleikkarilla. Olimme Louisen kanssa aika tasoissa. Sammutin tv:n kuitenkin sammuttamatta pleikkari jotta pelimme säästyisi, Louis kyllä tajusi mitä yritin tehdä ja avasi television.
Liam: Pelaaks te pleikkarilla?
minä: miksi muuten luulet mun sen hommanneen?
Niall: fifaa? oikeesti?
Louise: Yep, ette te oo ainuita ketä sitä osaa pelata..
Hyppäsimme sohvalle ja jatkoimme pelaamista. Louise kuitenkin voitti minut, sitten hän otti pelin Louisia vastaan. Minä istuin keittiössä, otin lääkkeitäni ja sitten Zayn, Liam ja Niall tuli sinne.
Liam: No mikä olo?
minä: ihan hyvä tai välillä vähän sattuu noihin leikkauskohtiin mutta kyllä se siitä sitten helpottaakin.
Zayn: hyvä, miten sut porukat otti tän?
minä: noo ihan hyvin..
Niall: älä valehtele
minä: okei, mä en kertonu niille
Zayn: mikset?
minä: koska en halua että ne tulee tänne ja hössöttää ja kaikkee
Niall: sun on pakko kertoa niille, jos sä et kerro ni mä kerron
minä: Niall, sä et oikeesti tiiä millasia ne on
Liam: mutta ne on sun vanhempias, ne on vaa huolissaan susta!
minä: okei, mä soitan niille ja kerron
Niall: nytte
minä: damn.. okeiokei, mä soitan nytte
Juoksin yläkertaan hakemaan puhelintani, näin jo mielessäni kuvan siitä miten äitini reagoisi siihen ja sitten kuinka hän kiiruhtaisi isä ja Johnnyn kanssa tänne. Mutta minun oli vain kestettävä se, heidän pitää saada tietää syövästäni, ja jos he tulevat tänne, heidän on pakko tavata pojat kunnolla, voi ei.. no kai senkin aika tulisi joskus, tulin puhelimeni kanssa alakertaan, Louise ja pojat istuivat keittiössä odottamassa minua, kävelin heidän eteensä, odotin että jos he vaikka olisivat jo unohtaneet asian.
Niall: ootko valmis soittamaan?
minä: damn. ajattelin että olisitte jo unohtanu sen
Liam: Ida sun täytyy kertoa vanhemmilles
minä: mm... etsin äitini numeron ja aloin soittamaan hänelle. se hälytti 3 kertaa kunnes hän vastasi.
äiti: Ida, mitäs sä nyt soitat?
minä: mm, mun pitäis kertoa sulle ja iskälle jotain
äiti: no kerro, onko se kauheankin tärkeää, meillä on vähän kiire
minä: no onse aika tärkeetä, kannattaa istua alas, koska mulla on tai oikeastaan oli syöpä
äiti: siis mitä sä sanoit, ei sulla voi olla, miten ja miten niin oli?!?!
minä: minulla oli koska se leikattiin pois
äiti: me tullaan sinne heti
minä: ei teiän tarvii tulla, oikeesti
äiti: älä höpsi, me tullaan sinne heti huomenna..
minä: kiva juttu, katkaisin puhelun ja katsoin maahan ja sitten muita..
Niall: no?
minä: mitä?
Harry: oliks se nyt niin paha kertoa niille?
minä: haluatko olla huomenna viihdyttämässä niitä?
Louis: mitä sä meinaat?
minä: ne tulee tänne huomenna.. ja kun te halusitte että mä kerron niille ni saatte viettää aikaa mun äitin kanssa, niin ainakin mietitte seuraavalla kerralla. Sitten istahdin Niallin syliin. Katsoin häntä ja hymyilin, sitten katsoin muita ja hymyilin heillekkin, päätimme katsoa jotakin leffaa, koska en saisi ottaa aurinkoa pariin päivään, enkä myöskään olla vedessä. Nukahdin Niallin syliin, Louis, Zayn ja Liam nukkuivat päällekkäin lattialla ja Harry ja Louise nukkuivat nojatuolissa päällekkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti