Idan näkökulma: Pojat olivat lähteneet Paulin kanssa tekemään jotakin keikka juttua, Louise nukkui vielä. Ja minulla olisi se lääkäri. Päätin syödä jotain, laitoin keltaiset farkut, valkoisen topin ja mustan bleiserin sekä mustat balleriinat. Jätin hiukset auki, laitoin normaalin meikin ja sitten otin puhelimeni ja lähdin kävelemään sairaalalle. Kun saavuin sinne menin istumaan odotustilaan.
hoitaja: Miss Jensen.. Nousin tuolilta ja seurasin hoitajaa huoneeseen jossa oli lääkäri.
Dr. Roman: Hyvää päivää Miss Jensen, mikä on vointi?
minä: ihan hyvä, en voi ymmärtää että minulla olisi joku bulimia
Dr. Roman: No meillä on muukin vaihtoehto, se todettiin mahdolliseksi vasta myöhemmin illalla, mutta nyt selvitämme kumpi diagnoosi sinulla on..
Dr.Roman teki paljon testejä. Istuin odottamassa tuloksia taas odotustilassa, kunnes päätäni alkoi särkeä, ja sekä rintaani särki tosi paljon, sitten kaikki pimeni. Seuraavaksi kun heräsin, makasin sairaalasängyssä, minulla oli kädessä tippa. Dr.Roman tuli huoneeseen.
Dr.Roman: Miss Jensen olettekin herännyt, minulla olisi nyt varmistus siitä mikä sinulla tosiaan on..
minä: no mikä minulla on?
Dr.Roman: Sinulla ei ole bulimiaakaan. Sinulla on syöpä.
minä: mitä, miten? mikä syöpä?
Dr.Roman: Sinulla on rintasyöpä, se ei ole kovinkaan iso, eikä pahanlaatuinen joten pystymme poistamaan sen joutumatta poistamaan kokorintaasi.
minä: okei, kiitos..
Otin puhelimeni pöydältä. Mietin tovin mitä sanoisin Louiselle ja Niallille, olen 18 ja minulla on syöpä, miten tämä on mahdollista. Etsin Louisen numeron ja vetäisin syvään henkeä ja sitten soitin hänelle, mutta ennen kuin hän vastasi katkaisin sen. Vedin letkut irti kädestäni ja lähdin huoneesta juoksien, kukaan ei huomannut tai mitään.. Juoksin rannalle ja menin istumaan pienelle kivelle ja katsoin merelle, kyyneleet virtasivat pitkin poskeani.. Puhelimeni alkoi soimaan, Louise soitti, en halunnut vastata.. Sitten yritti Niall soittaa en vastannut siihenkään.. Molemmat lähettivät minulle viestejä, he olivat kaikki tosi huolissaan.. istuin hetken siinä, kunnes katsoin taakseni ja näin että poikien auto ajoi ohi ja pysähtyi. Painoin kasvoni polviin. Louise juoksi halaamaan minua, samoin muutkin.. katsoin heitä ja kyyneleet virtasivat yhä poskiani pitkin..
Niall: hei kulta, mikä sulla on?
Louise: miks sä et vastannut, me ollaan oltu tosi huolissamme susta..
minä: anteeks, mun piti vaan vähän sulatella..
Louise: Sieltä sairaalasta soitettiin mulle ja sanottiin että sä olit häipyny sieltä..
minä: ööm.. joo..
Liam: Onks kaikki hyvin?
minä: ei, ne oli eilen vielä myöhemmin tutkinu niitä mun testijuttuja ja ne oli löytäny vielä yhen mahdollisen diagnoosin.
Harry: minkä? mitäh?
minä: Yep, mulla ei oo bulimiaa
Zayn: vaan? raskaana?
minä: en.. mulla on syöpä, rintasyöpä
Niall: voi sua.. sitten hän halasi minua ja antoi pusun otsalleni.
minä: mutta lääkäri sanoi että se ei ole iso eikä mikään pahalaatuinen vielä joten sen voi poistaa helposti ja sen jälkeen, karkasin sieltä. Olin tavallaan tiputuksessa..
Louise: mitä miks?
minä: koska, mulla alkoi särkemään päätä ja sitten rintaa ja sitten kaikki pimeni ja sen jälkeen kuulin sen että minulla on syöpä.. mun pitäis varmaan mennä takaisin sinne, keskustella niistä hoidoista..
Niall: mä tuun sun mukaan..
Menimme kaikki sinne, nyt minä olin juttelemassa yksin lääkärin kanssa. Muut odottivat odotustilassa. Kiitin lääkäriä ja poistuin huoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti