parin päivän päästä, Julian näkökulma: Olin nyt "asunut" poikien luona 2 päivää. He olivat ihan ylihuolehtivaisia minusta. Istuin sohvalla ja join teetä, sekä katsoin tv:tä. Pojat nukkuivat vielä, onneksi. Join teeni loppuun ja menin pukemaan, otin kuulokkeet ja takkini ja päätin lähteä kävelemään, jätin heille lapun keittiön pöydälle 'Lähdin kävelemään, tulen jossain vaiheessa takaisin, älkää olko huolissanne! xJulia'
Laitoin kuulokkeet ja yhden soittolistan soimaan.. Päätin kiertää pitkän lenkin.. sain vähän ajateltua tätä kaikkea, tuulettaa ajatuksia ja niin, se tosiaan tekisi hyvää juuri nyt.
Harryn näkökulma: Heräsin, talossa oli hiljaista. Kävelin alakertaan ja siitä keittiöön, pöydällä oli lappu. 'Lähdin kävelemään, tulen jossain vaiheessa takaisin, älkää olko huolissanne! xJulia' Hymyilin ja avasin jääkaapin ja etsin jotain syötävää, kuulin kuinka muutkin tulivat rappusista.. Niall juoksi heti viereeni ja väistin että hän saa itselleen jotain ruokaa jääkaapista.
Louis: Missä Julia on?
minä: kävelyllä, tossa on lappu siltä..
Zayn: niimpäs näyttää olevan.. El, Danielle ja Perrie tulivat ulko-ovesta samaan aikaan sisään ja kävelivät keittiöön..
Eleanor: huomenta, te vasta heränneet..
minä: kuinka kauan sä sit oot ollu hereillä?
Danielle: me tytöt ollaan oltu jo 2 tuntia hereillä..
Liam: wow, niin kauan..
Menin yläkertaan pukemaan ja jätin nämä kuhertelemaan keskenään.. Puin vaatteeni ja sitten jäin makaamaan sängylleni.
Julian näkökulma: Kävelin jo takaisinpäin. Kun pääsin takaisin tytöt istuivat sohvilla Liamin, Louisin ja Zaynin kanssa.
Louis: kui pitkän lenkin sä oikein teit?
minä: kävelin n. 15 km
Zayn: kui kauan sä olit?
minä: 2 tuntii..
Danielle: wow, kävelit nopeesti..
minä: mm.. no jaa..
Kävelin keittiöön ja nappasin jääkaapista vesipullon. Istahdin pöydän ääreen ja mietin vieläkin niitä sanoja mitkä kuulin silloin sairaalassa, siis niitä mitkä Harry sanoi. Yhtäkkiä tytöt seisoivat edessäni..
Perrie: joku kaipaa tyttöjen juttutuokiota?
minä: joo tai ehkä, emmä tiiä..
Eleanor: me lähetään nyt shoppailemaan..
minä: okei, sopii mulle..
Danielle: hei pojat, me lähetään nyt shoppailemaan, nähään illalla..
Liam: olkaa sitte kiltisti ja varovaisia!
Perrie: kyllä isi!
Louis: uu..
Kun olimme kierrelleet kaupoissa, joitakin oli tarttunut mukaankin. Istuimme nyt pienessä kahvilassa ja joimme teetä siellä..
Danielle: no niin, kerro nyt mikä painaa..
minä: mä oon miettiny tota viimistä kuukautta, ku mä siis kuulin joka sanan mitä te kaikki mulle puhuitte.. ja sit mä kuulin kun yks pojista sano mulle et se rakastaa mua..
Perrie: kuka?
minä: Harry
Eleanor: aaw..
Danielle: söpö, mutta?
Perrie: sä et tiiä pidäksä siitä?
minä: eiku mä pidän siitä ihan oikeesti mutta
Eleanor: mutta mitä?
minä: mä oon miettiny et miks tai miten joku sellanen ku Harry Styles vois tykätä oikeesti jostain tälläsestä tavallisesta ihmisestä ku mä..
Danielle: julia, sä oot enemmänku tavallinen ihminen, sä oot sä ja siks Harry pitääki susta, ku sä et esitä mitään toista.
Eleanor: niin just, totta kai Harryllä on ollut paljon kaikenlaisia, mutta mä en usko että se on tuntenu ketään muuta kohtaan niinku sua..
Perrie: mä oon samaa mieltä Eleanorin ja Daniellen kanssa..
minä: mm.. ootte kai oikeessa..
Danielle: tietääks muut että sä oot kuullu kaikki ne jutut?
minä: ei tiiä, ja niin sillo just ennen ku mä heräsin ni, tää voi kuulostaa ihan hullulta mutta mä niinku "nousin" mun ruumiista ja tapasin yhen tytön, se oli siinä mun vieresessä huoneessa, mutta se oli ainut ketä kuuli mua, yritin puhua teille mutta te ette kuulleet ettekä nähneet mua mutta niin ja se kuoli se tyttö siellä, sit ku mä tulin takasin mun huoneeseen ni mun sisko oli siellä, se kuoli ku mä olin 5 mutta se sano että mun pitää yrittää palata mun kehoon, että oon liian nuori kuolemaan ja että mulla on niin paljon ihmisiä ympärillä ketkä välittää musta, ja sitte mä tunsin ku Harry suuteli mua ja kun se oli lähtemässä huoneesta ni, mä pystyin avaamaan mun silmät ja liikkumaan ja niin.. Kuulostan varmaa ihan hullulta..
Eleanor: etkä kuullosta, mä uskon sua.. ja oi, Harry..
Danielle: te olisitte tosi söpö pari..
Perrie: mutta joka palataan takaisin, pojat varmaa on jo aika huolissaan..
minä: jep...
Eleanor: puhuthan sä Harrylle sitten?
minä: mm.. kai mä puhun, mut en haluu sit et muut pojat saa viel tietää mitään..
Danielle: ei me kerrota, saat sitten ihan itte kertoa kaiken..
minä: hyvä, kiitos
Lähdimme kotiin ja kun saavuimme sinne, menin huoneeseeni. Hetken päästä menin alakertaan ja kaikki pojat ja tytötkin olivat siellä. Istahdin sohvalle. Pojat katsoivat minua ihmetellen.
Louis: onks kaikki ihan hyvin?
minä: mm.. joo tai ei tai..
Danielle: kerro vaan tai kyllä sä tiiät..
minä: no mä oon miettyny tätä viime kuukautta ja sitä hetkee ennen sitä kolaria..
Niall: mitä?
minä: no niin, en haluu muistaa sitä hetkee ennen sitä kolaria, mutta siinä kun mä olin koomassa, niin, oon miettiny niitä kaikkia asioita mistä puhuitte siellä..
Liam: sä siis oot kuullu mitä me ollaan puhuttu sulle?
minä: Yep..
Harry: Ihan kaikki?
minä: Joo...
Harry punastui ihan totaalisesti, aloin hieman nauraa, koska hän näytti todella suloiselta.
Zayn: Harry, mitä sä oot sanonu?
minä: ei sen nyt tärkeää, mutta mä voin sanoa, että mä oikeesti näin kuoleman tosi läheltä ja mutta mun sisko pelasti mut ja tavallaan tekin tai niin..
Louis: mitä onks sulla sisko ollu siellä?
minä: tavallaan, te ette nähny sitä siellä, koska se kuoli ku mä on 5..
Liam: aa, mä oon pahoillani..
minä: ei se mitään, ku emmä muista siitä paljoakaan mutta halusin vaa että tiiätte että mä arvostan sitä että olitte siellä ja juttelitte mulle niin kivaja juttuja ja halusitte että mä heräisin, te oikeesti ootte ainuut ketkä mulla on kunnolla jäljel, tietenki mulla on mun vanhemmat mutta noh... mutta niin...
Niall: hei, sä oot meiän paras kaveri ja me ollaan ilosii että mä törmäsin suhun sillo ekan päivänä ja me välitettään susta ihan oikeesti.
minä: mä huomaan sen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti