They don't know about us - 5

Idan näkökulma: Kun heräsin, katsoin kelloa, se oli 9. Nousin ylös ja näin jo ison peilikaappini peilistä että hiukseni olivat ihan sekaisin. Menin käymään suihkussa. Kun tulin suihkusta, joku hyvin tuttu ihminen makasi sängylläni ja katsoi minua..

minä: Niall, mitä sä teet täällä?

Niall: ajattelin tulla kysyy jos haluaisit tulla munkaa syömään jonnekkin aamupalaa tai jotain..?

minä: voin tulla, kunhan saan laitettua vaatteet..

Niall: okei, mä tässä odottelen..

Avasin peilikaappini, josta nappasin itselleni vaaleansiniset shortsit ja otin valkoisen tuubitobin. Menin vessaan vaihtamaan ne. Kun tulin sieltä, harjasin hiukseni. Olin laittanut vessassa pienen meikin..

minä: valmis!

Niall: eipä siinä kauaa kestänyt..

minä: hahaha, mutta mennäänkö?

Niall: mennään..

Kävelimme alakertaan, Louise ei ollut vielä herännyt, tai sitten hän ei ollut kotona. Mutta kuitenkin laitoin oven lukkoon, ja laitoin puhelimen taskuun ja avaimen laitoin oven vieressä roikkuvaan kukkapurkkiin. Sitten olimme kävelemässä Niallin autolle, niin hän nappasi kädestäni kiinni, katsoin häntä ja hymyilin. 

Louisen näkökulma: Heräsin ja puin nopeasti. Ida nukkui vielä, ainakin silloin kun kävin katsomassa. Menin keittiöön, mutta sitten puhelimeni soi, se oli Harry..

minä: huomenta!

Harry: hyvää huomenta kaunokainen, et haluaisi tehdä jotain nyt aamulla, tuu vaikka tänne..

minä: mä syön ensin ni tuun sitte..

Harry: syö täällä mun kanssa, pliis..

minä: okei..

Harry: niin, voisitko samalla päästää Niallin sisään?

minä: toki...

Kävelin ovelle ja huomasin kuinka, Niall hyppäsi aidan yli.. Sitten hän tuli eteeni ja kerroin missä Idan huone oli. Hän meni sisälle ja suljin oven. Kiipesin nätisti aidan yli ja juoksin ovelle joka oli hiukan auki. Menin sisään ja Harry tuli ovelle, hän antoi nopean pusun ja laittoi oven kiinni. Hän otti kädestäni ja menimme keittiöön, siellä ei ollut vielä ketään, mutta kun istuimme niin Louis ja Eleanor tulivat alakertaan ja istuivat seuraamme. Juttelimme hetken kaikenlaisia asioita. Sitten Zayn, Liam, Perrie ja Daniellekin heräsivät, he kyselivät että missä Niall oli kun hän ei ollut syömässä ja tosiaankaan, en muuta tiennyt kuin että hän oli mennyt meille. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soimaan, katsoin numeroa, se näytti tutulta, mutta en tiennyt kenen se oli. Vastasin kuitenkin. 

minä: Louise..

soittaja: Louise, Laura, Idan äiti täällä..

minä: Laura, mites menee?

Laura: ihan hyvin, soitin sinulle kun Ida ei vastannut, mutta ajattelin ilmoittaa että  olemme tulossa käymään siellä lentomme lähtee pian.

minä: okei, kiitos että ilmoititte, moikka..

Suljin puhelimen. Kaikki katsoivat minua. Yritin soitttaa Idalle, mutta hän tosiaan ei vastannut, sitten etsin Niallin numeron ja yritin soittaa siihen, siihenkään vastattu..

minä: mun täytyy mennä ettii Ida nyt.. nähään myöhemmin?

Danielle: me voidaan tulla mukaan?

minä: no jos haluutte niin joo.. 

Harry: totta kai me tullaan.. 

minä: okei, mä käyn ensiks kattoos meiltä, tuun pian takaisin.. He eivät olleet siellä. Menin takaisin ja lähdimme kaupunkiin etsimään heitä, yritimme monta kertaa soittaa heille, mutta he eivät vastanneet. Hetken päästä meitä vastaan käveli kaksi blondia.. Niall ja Ida..

minä: vihdoin..

Ida: mitä?

minä: mä oon yrittäny soittaa sulle!

Ida: anteeks, mut niin mitä?

minä: sun porukat on tulossa parhaillaan tänne..

Ida: MITÄ!?! ei ne voi!

Niall: ööm.. miks?

Ida alkoi selittämään heille miksi, eli hän ei siis ole ikinä tullut heidän kanssaan toimeen, he haukkuvat häntä koko ajan, ja heittivät hänen niskaansa kaiken. Siksi hän muuttikin pois ja mahdollisimman kauas. Halasimme poikia ja sitten juoksimme nopeasti kotiin. Siivosimme ja niin päin, kävin nopeasti kaupassa ja sitten istahdimme sohvalle rentoutuaksemme..muttei se oikein onnistunut..