They don't know about us - 14 LAST PART

Louisen näkökulma: Heräsin Harryn sylistä, olohuoneen nojatuolilta. Nousin ylös, kuitenkaan herättämättä Harrya ja muita ja menin suihkuun. Kun tulin suihkusta, kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja menin huoneeseeni, jossa minua odotti joku hyvin söpö kiharatukkainen poika. Hän makasi sänkyni päällä ja alkoi hymyilemään nähdessään minut. Kävelin kaapilleni ja otin sieltä oranssit farkut, valkoisen topin ja mustan neuletakin. Kävelin takaisin vessaan kun tiesin ettei pukemisesta tulisi mitään jos olisin Harryn kanssa samassa huoneessa.

Idan näkökulma: Heräsin kun tunsin kuinka joku leikki hiuksillani, avasin silmäni ja näin ne ihanat siniset silmät katsovan minun vihreisiin silmiini.  Suutelin häntä nopeasti ja nousin ylös. Pesin hiukseni pesuhuoneessa varovasti, koska leikkaus haava ei saanut kastua. Kiedoin pyyhkeen turbaaniksi ja menin huoneeseeni, otin pinkit farkut, valkoisen puolipitkähihaisen paida, kuivasin hiukset ja menin alakertaan. Juuri kun istahdin sohvalle, ovikello soi, nousin ylös ja menin avaamaan. Ketkäs muutkaan voisivat tulla kun vanhempani, avasin oven ja menin takaisin sohvalle, onneksi Liam, Zayn ja Louis olivat heränneet, he kaikki olivat lähteneet kotiin vaihtamaan vaatteita ja heillä oli jotakin tehtävää, mutta he kyllä lupasivat tulla takaisin mahdollisimman nopeasti. Vanhempani ja Johnny veivät laukkunsa vierashuoneeseen ja Johnny alkoi heti pelaamaan pleikkarilla. Äitini istahti viereeni ja katsoi minua..

minä: mulla ei oo mitään hätää, joten voit lopettaa ton tuijottamisen

äiti: okei, Johnny kertoi sinusta ja niistä pojista

minä: okei, no mitäs se Johnny kertoi?

äiti: että olit aika läheisissä väleissä heidän kanssaan, varsinkin yhen heistä

minä: juu okei, juu kyllä minä ja Louise seurustellaan yhden heistä kanssa tai siis Louise seurustelee Harryn kanssa ja minä seurustelen Niallin kanssa ja hän myös maksoi hoitomaksuni täällä.

äiti: okei, miksi?

minä: sillä ole väliä kun olen nyt kunnossa..

äiti: olet aivan oikeassa

isä: onhan nyt kaikki varmasti kunnossa?

minä: onon, käyn jatko hoidoissa vielä ja tarkastuksissa mutta kaikki on hyvin..

isä: hyvä sitten, minä luotan sinuun täysin

minä: sitten oletkin ainut teistä kahdesta

äiti: tuo ei ole totta

isä: kuitenkin koska saamme tavata tämän pojan?

minä: ööm.. sitten ovikello soikin, Louise juoksi avaamaan ja pojat tulivat sisälle, halasin heitä. 

Louise: teitä tässä kaipailtiinkin jo

minä: okei, elikkä äiti, iskä tässä on Harry, Liam,Louis,Zayn ja Niall. Pojat tässä on mun äiti Market ja Paul..

äiti: joten tässä ovat siis ne pojat?

minä: Yep, kyllä ei ne nyt tytöiltäkään näytä äiti

isä: haha, toi oli hyvä, mutta kiva tavata, muutenkin kuin Idan julisteista..

minä: turpakiinni niistä nyt!

Niall: toi on söpöä

minä: haha, niinhän sä oot, mutta ei siitäkään sen enempää, nyt saatte tehä mitä haluatte, paitsi mitään sellaista Harry!

Harry: Hei

Parin tunnin kuluttua menin katsomaan mitä he puuhasivat, Niall ja isäni puhuivat ja nauroivat jostai, Liam ja Zayn puhuivat äitini kanssa ja Louis sekä Harry pelasivat Johnnyn kanssa. He näyttivät tulevan hyvin toimeen ihan hyvä juttu. Menin istumaan nojatuolille ja hetken päästä tunsin kuinka rintaani sattui. Nappasin kengät jalkaani ja nappasin nahkatakkini, sanoin että käyn kävellyllä ja että kävisin yhdessä paikassa. Sairaalalle ei ollut mitenkään pitkä matka joten selvisin hyvin sinne, menin siihen info pisteelle.

minä: autta mua, mun rintaani sattuu ja se leikattiin 2 päivää sitten, mulla siis oli rintasyöpä.

hoitaja: okei, mennääs tohon huoneeseen niin katsotaas..okein, annan sinulle kipulääkettä ja haen lääkärin, okei?

minä: okei.. sitten hän poistui huoneesta, hetken päästä lääkäri tuli huoneeseen ja katsoi rintaani.

lääkäri: kyllä tässä on kaikki hyvin, mitään ei tunnu eikä näy, ahaa, okei, vaihdan tähän uuden haavalaastarin

minä: okei,

lääkäri: jos vielä alkaa sattua ota tästä yksi kipulääke, näitä saa sitten päivässä syödä vain 3 ja muista runsaalla vedellä, jos ne eivät auta tule tänne.

minä: okei, kiitos, sitten lähdin takaisin kotiin, pian käveltyä pääsin kotiin.. kello oli jo 8 illalla vanhempani olivat olleet hyvin väsyneitä ja menneet nukkumaan jo
Niall: olitpas kauan, missä kävit?
minä: tuolla vaan..

Hän huomasi kuinka otin lääkepurkin taskustani ja laitoin sen keittiön pöydälle, siinä oli myös lääkärin lappu, missä luki kaikki miksi kävin ja mitä tehtiin ja lääkkeiden otto ohjeet. Niall tuli ja otti lapun pöydältä, yritin estää mutta en ehtinyt..

Niall: miks sä et kertonu että sua sattui?
minä: koska en halunnut huolestuttaa teitä tai vanhempania, koska he näyttivät niin onnelliselta kerranki..
Niall: mutta silti sun olis pitäny kertoa, et sä voi valehdella mulle noin, koska sulle olis voinu tapahtua jotain.. sitten hän lähti ovesta ulos, kukaan muu ei ollut enään alhaalla, luulen että he olivat poikien luona. Istuin keittiön lattialle, pian Louise tuli ovesta sisään ja tuli viereeni..

Louise: Ida, verta!
minä: täh missä? katsoin rintaani ja siitä tuli verta, leikkaushaavani oli auennut, nousin seisomaan ja mutta kuitenkin kaikki pimeni..

Louisen näkökulma: Ida vuosi verta, yritin soittaa pojille, Ida nousi seisomaan ja sitten hän pyörtyi, menin hänen viereensä ja yritin herättää häntä, mutten onnistunut

minä: Johnny, juokse poikien luokse ja pyydä apua heti!!
Johnny: okey..

Johnnyn näkökulma: Juoksin nopeasti heidän luokseen, avasin oveen, kaikki olivat olohuoneessa istumassa ja katsoivat minua silmät pyöreinä..

minä: Louise tarvii apua, Ida sille tuli jotain, en nähny mutta Louise oli paniikissa ja se itki
 Niall: ei.. sitten hän juoksi nopeasti ohitseni, muut juoksivat Niallin ja minun perässäni, Louise istui Idan vieressä keittiön lattialla, Ida vuosi verta. Louis kantoi Idan heidän autoon ja he lähtivät sairaalaan, nyt minun pitäisi saada vanhempani hereille ja kertoa asiasta heille.

Niallin näkökulma: En voinut uskoa, että näin tapahtuisi. Toivottavasti kaikki on hyvin, en halua menettää häntä, minä..minä rakastan häntä ja haluan viettää loppu elämäni hänen kanssaan, en ole valmis luopumaan hänestä.

Louisen näkökulma: Mietin että pitäisikö minun kertoa vielä, koska tilanne oli tämä mutta minun olisi pakko. Sitten hoitaja tuli eteemme.

hoitaja: Eli te tulitte Ida Jensenin kanssa?
minä: kyllä
hoitaja: okei, siis kaikki on hyvin ja hän toipuu kyllä, voitte mennä nyt hänen huoneeseensa, hänen vanhempansa ja Johnny tulivat myös sinne, vedin Harryn syrjään huoneesta..

minä: mun pitäis kertoa jotain
Harry: kerro pois
minä: Harry mä oon raskaana...